Pohjoismaiset ravitsemussuositukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset ovat viiden Pohjoismaan, Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin yhteisiä ravitsemussuosituksia. Ensimmäiset pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistiin vuonna 1980, ja nykyiset suositukset vuonna 2012.[1] Uusia pohjoismaisia suosituksia työstetään parhaillaan.[2] Pohjoismaiden haasteena on varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys, joka on myös YK:n kestävän kehityksen tavoite nro 12. Uusissa suosituksissa on siksi tarkoitus selkeyttää ravinnon ja kestävän kehityksen yhtymäkohtia. Sama koskee painonhallintaa ja ylipainon vähentämistä.

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset muodostavat Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kansallisten ruoka- ja ravintoainesuositusten tieteellisen perustan. Viiden Pohjoismaan välinen yhteistyö on tuottanut aiemmin jo viisi versiota pohjoismaisista ravitsemussuosituksista. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset syntyvät yli sadan tutkijan yhteistyönä ja niihin kootaan laajasti uusin saatavilla oleva tutkimustieto. Pohjoismaiset ja kansainväliset tutkijat toimivat hankkeessa asiantuntijoina. Työhön sisältyy järjestelmällisten kirjallisuuskatsausten teko.

Suosituksissa on ravintoaineiden saantisuosituksia ja fyysistä aktiivisuutta koskevia neuvoja kuluttajille ja julkiselle sektorille. Suosituksia käytetään myös pohjoismaisen Avaimenreikä-ravitsemusmerkin, tanskalaisen Fuldkornslogoet-täysjyvämerkin ja suomalaisen Sydänmerkin pohjana. Merkinnät auttavat kuluttajia tekemään terveellisiä valintoja, ja elintarviketuottajat voivat parantaa merkintäkriteerien avulla omaa tuotekehitystään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ravitsemussuosituksia maailmalta Ruokavirasto. Viitattu 17.1.2020.
  2. Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset tulossa vuonna 2022 – tule mukaan työhön Pohjoismainen yhteistyö. Viitattu 17.1.2020.