Plantagenet-suku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Plantagenet-suvun vaakuna.

Plantagenet-suku oli yksi Englannin keskiaikaisista hallitsijasuvuista. Suku polveutui Anjou-suvusta ja hallitsi Englantia sekä osia Ranskaa vuosina 1154–1399. Sukua kutsutaan joskus myös Angevin-hallitsijasuvuksi. Tämän jälkeen suku jakautui Lancasterin ja Yorkin haaroiksi, jotka hallitsivat Englantia vuoteen 1485 saakka. Englannin kuninkaista 14 kuuluu Plantagenet-sukuun, mikäli mukaan lasketaan Lancaster- ja York-sukuhaarojen kuninkaat. [1]

Plantagenet-suvun perusti Henrik II:n isä Anjoun kreivi Gottfrid (k. 1151), sittemmin Normandian herttua, jonka päähineessä olleesta väriherneen oksan latinankielisestä nimestä suku sai nimensä.[1]


Ruusujen sodat ja sen seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plantagenet-suvun hajaannus alkoi Edvard III:n valtakauden jälkeen. Edvardilla oli suuri määrä lapsia, ja lasten solmimat avioliitot vaikuttivat merkittävällä tavalla vallanperimysriitoihin. Näitä vallanperimyssotia kutsutaan nimellä ruusujen sodat.[1]

Edvard III:n perijä, Edvard Musta Prinssi, kuoli vuotta ennen isäänsä. Hänellä oli vain yksi poika, Rikhard II, joka seurasi valtaistuimella isoisäänsä. Rikhardin kuoltua lapsettomana vuonna 1399 tämä sukuhaara sammui. Kuninkaaksi nousi Edvard III:n neljännen pojan Juhana Gentin poika Henrik IV. Juhana Gent oli Lancasterin herttua, ja Henrik IV oli ensimmäinen Lancaster-sukuhaaran kuningas.[1]

York-sukuhaaran perustaja oli Edvard III:n viides poika, Yorkin herttua Edmund Langley. Sukuhaarasta tuli vallantavoittelija kuitenkin vasta Rikhard Plantagenetin myötä, sillä Rikhard polveutui kahdesta Edvard III:n pojasta, isänsä puolelta Edmund Langleysta ja äitinsä puolelta Clarencen herttuasta Lionel Antwerpeniläisestä, joka oli Edvard III:n kolmas poika.[1]

Kun Henrik VI sairastui, hänen kaukainen serkkunsa Rikhard Plantagenet nousi sijaishallitsijaksi. Rikhard ei kuitenkaan suostunut luopumaan vallasta, jolloin alkoivat ruusujen sodat ja Plantagenet jakautui kilpaileviin haaroihin, York-sukuun ja Lancaster-sukuun. Rikhardin poika Edvard IV oli ensimmäinen York-sukuinen kuningas ja häntä seurasi valtaistuimelle hänen vanhin poikansa Edvard V, jonka hänen setänsä Rikhard III kuitenkin todennäköisesti tappoi nousten itse kuninkaaksi. Rikhardin ainoa lancasterilainen uhka oli Henrik Tudor, jolla oli äitinsä puolelta vaatimus kruunuun, tosin heikko ja alun perin laittoman sukulinjan kautta. Henrik sai koottua armeijan ja Rikhard lyötiin Bosworthin taistelussa vuonna 1485. Henrik nousi valtaistuimelle nimellä Henrik VII ja nai Yorkin Elisabetin, joka oli Edvard IV:n tytär ja Edvard V:n sisar. Kilpailevat sukuhaarat yhdistyivät uuden Tudor-suvun alle ja Henrik varmisti jälkeläistensä aseman valtaistuimelle.

Plantagenet-suvun kuninkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Normannien hallitsijasuku
Englannin hallitsijasuvut
1154–1399
Seuraaja:
Lancaster-suku

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e House of Plantagenet Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)