Pjotr Nikolajevitš Romanov
Suuriruhtinas Pjotr Nikolajevitš Romanov (10. tammikuuta 1864 Pietari, Venäjän keisarikunta – 17. tammikuuta 1931 Antibes, Ranska) oli venäläinen aatelismies ja keisari Nikolai I:n pojanpoika.
Pjotr syntyi Nikolai Nikolajevitš Romanov vanhemman ja Alexandra von Oldenburgin pojaksi. Hänen vanhempi veljensä oli suuriruhtinas, kenraali Nikolai Nikolajevitš Romanov nuorempi.
26. heinäkuuta vuonna 1889 Pjotr nai Militza (Milica) Petrović-Njegošin, Montenegron kuninkaan Nikola I Petrović Njegošin tyttären.[1] Hänen veljensä Nikolai puolestaan nai Militzan sisaren Anastasian vuonna 1907. Molemmat olivat hartaita ortodokseja ja montenegrolaiset olivat myös panslavisteja. Avioliitosta syntyi 4 lasta:
- Ruhtinatar Marina Petrovna Romanova (1892–1981)
- Ruhtinas Roman Petrovitš Romanov (1896–1978)
- Ruhtinatar Nadežda Petrovna Romanova (1898–1988)
- Ruhtinatar Sofia Petrovna Romanova (1898–1898), kuoli lapsena
Perheellä oli vaikutusvaltainen asema keisarillisessa hovissa 1900-luvun alussa. Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Pjotr ja Militza siirtyivät Krimille ja myöhemmin 1919 pakenivat Etelä-Ranskaan, jossa Pjotr kuoli vuonna 1931. Suuriruhtinatar Militza Nikolajevna Romanova kuoli Aleksandriassa, Egyptissä vuonna 1951.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Af Storfostersdömet Finlands författnings. Finlands Allmänna Tidning, 13.11.1889, nro 265, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.07.2015.
| ||||||||||
