Siirry sisältöön

Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira

Wikipediasta
Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira / pitkäkarvainen collie
Avaintiedot
Alkuperämaa  Skotlanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 35 036[1]
Rodun syntyaika 1861
Alkuperäinen käyttö paimenkoira
Nykyinen käyttö seurakoira, harrastuskoira
Elinikä keskimäärin 11 vuotta[2]
Muita nimityksiä Rough Collie, collie à poil long, Langhaariger Schottischer Schäferhund, collie de pelo largo, pikakarvaline collie, lassie, pehko
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#156
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 56–61 cm
narttu 51–56 cm
Väritys tricolor, soopeli tai blue merle

Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira eli pitkäkarvainen collie (engl. Rough Collie) on Skotlannista peräisin oleva koirarotu, missä sitä edelleen käytetään paimentamaan lampaita.[3] Vuosina 2021–2025 Suomessa rekisteröitiin 300–700 pitkäkarvaista collieta vuosittain ja vuonna 2025 se oli 27. suosituin rotu.[4]

Pitkäkarvaisesta colliesta on tullut suosittu seurakoira; maailman kuuluisin collie on Lassie, elokuvissa ja tv-sarjoissa näytellyt sankaricollie, jonka nimeä käytetään lähes synonyymina rodulle.[5]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collien säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan nartuilla 51–56 cm ja uroksilla 56–61 cm. Urokset ovat siis selvästi suurempia. Pitkäkarvaisella colliella on huomiota herättävä, pitkä ja erittäin tiheä karvapeite. Peitinkarva on suoraa ja karkean tuntuista, pohjavilla pehmeää ja tuuheaa sekä hyvin tiivistä. Eturaajat ovat hyvin hapsuiset ja häntäkarvat erittäin runsaat. Collien pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi kirsua kohti. Collien askeleiden tulisi olla kohtuullisen pitkät, kevyet ja vaivattomilta näyttävät.[6]

Collien rotumääritelmä hyväksyy kolme eri värimuunnosta: soopeli, ”tricolor” eli merkkivärinen ja ”blue merle” eli mustapohjainen merle. Blue merle -väritys tunnettiin alun perin nimellä tortoise shell[7]. Kaikkiin värityksiin liittyy valkoiset merkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto.[6]

Soopeli on mikä tahansa ruskean sävy vaaleasta kullanväristä tumman mahonginruskeaan. Peitinkarvoissa on vaihtelevasti mustat karvanpäät.[6] Rodun harrastajien piirissä soopeliväritys jaetaan kahteen tyyppiin: niin sanottuun ”dominanttisoopeliin” (oletettu genotyyppi AyAy) ja ”tricolor-tekijäiseen soopeliin” (oletettu genotyyppi AyAt eli merkkivärityksen kantaja). Edellinen on väritykseltään ruskeavoittoinen, jälkimmäinen mahonginsävyinen ja tumma runsain mustin karvoin. Nimitys ”dominanttisoopeli” viittaa siihen, että tällainen koira saa kolmiväriseen yhdistettynä vain soopelinvärisiä pentuja. Genetiikan kannalta nimitys on virheellinen, koska dominoivuus on alleelin, ei genotyypin ominaisuus.

Tricolorilla eli kolmivärisellä pääväri on musta, jossa on syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Blue merlellä pääväri jakautunut epätasaisina laikkuina sinervän harmaaseen ja mustaan väriin. Näyttelykoirilla vaikutelma mustista laikuista siniharmaalla pohjalla on toivotumpi. Syvät punaruskeat merkit ovat blue merle -värityksessä toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe.[6]

Homotsygoottiin merleen kiinteästi liittyvien vakavien terveysongelmien vuoksi Suomen Kennelliitto ei enää rekisteröi pentuja yhdistelmistä merle × merle. Blue merle x soopeli, soopelimerle x soopeli ja tricolour x soopelimerle yhdistelmät sallitaan, jos merle-geenitesti osoittaa, että soopelin värinen koira ei ole genotyypiltään merle.[8]

FCI:n ja The Kennel Clubin mukaan sekä kokonaan valkoinen väritys että valkovoittoisuus ovat virheitä. Yhdysvalloissa American Kennel Club hyväksyy myös "valkoisen" eli käytännössä valkovoittoisen värityksen, jossa on useimmiten soopelit, blue merlet tai musta-ruskeat merkit.[9]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotumääritelmän mukaan collien luonne on ystävällinen eikä aggressiivinen.[10] Rodulla kuitenkin esiintyy arkuutta jonkun verran. Collie on toiminnanhaluinen ja valpas koira, joka kiintyy helposti erityisesti yhteen ihmiseen, mutta on vieraiden suhteen pidättäytyvä. Collien tulee olla omanarvontuntoinen ja työskentelykykyinen. Se on tarmokas, iloinen ja kestävä koira, joka soveltuu moneen harrastukseen ja aktiviteettiin. Rodun paimennusominaisuudet ovat seurakoirakäytön tultua pääasialliseksi käyttötarkoitukseksi heikentyneet.

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cruftsin vuoden 1906 BIS-voittaja Wishaw Leader.

Pitkäkarvaisen collien alkuperää ei juuri tunneta ja siitä on monia erilaisia selityksiä. Erään hypoteesin mukaan 1700-luvun lopulla Islannista tuotiin koiria Englantiin. Jotkut väittävät collien olevan suoraan näiden koirien jälkeläinen. Todennäköisesti collie on kuitenkin syntynyt vanhoista brittiläisistä koirista. Saattaa kuitenkin olla, että näihin vanhoihin brittiläisiin paimenkoiriin on jossain vaiheessa sekoittunut muualta tullutta verta – esimerkiksi erään teorian mukaan roomalaisten valloittajien noin 0–100-luvulla mukanaan Skotlantiin tuomia koiria[6][7].

1500-luvun lopulla tuli Britanniassa voimaan laki, jonka mukaan kaikki koirat, joista ei maksettu veroa, piti tehdä raajarikoiksi. Ainoastaan lammas- ja sikopaimenet sekä metsämiehet saivat pitää koiraa verotta, mikäli siltä typistettiin häntä. Satojen vuosien valinnan tuloksena perinnöllinen töpöhäntäisyys yleistyi. Näillä luonnostaan töpöillä koirilla oli aina valkoinen hännänpää. Paimenilla oli apunaan lampaita paimentamassa niin sanottu grazier’s dog. Nämä paimenkoirat ovat varmasti vaikuttaneet collien kehitykseen ennen sen standardisoimista roduksi.

Collie-rodun kehitykseen ovat eniten vaikuttaneet skotlantilaiset paimenkoirat, joista juontuu collien ulkonäkö ja luonne. Ulkonäöltään alkuperäinen collie muistutti paljon nykyistä bordercollieta. Se oli matalahko, sen kallo oli leveämpi ja pää lyhyempi, karvapeite vähemmän liioiteltu. Työskenteleviltä lammaskoirilta edellytettiin työskentelykykyä ja -halua, oppimiskykyä ja tottelevaisuutta, ja koiran toimintakyvyn säilymistä vaikeassakin ilmastossa. Koiran oli oltava myös erittäin kestävä ja tarvittaessa ketterä.

Pitkäkarvainen collie venäläisessä postimerkissä.

Näihin piha- ja paimenkoiriin ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Käännekohta rodulle tuli kuitenkin 1800-luvulla, kun kuningatar Viktoria kiinnostui rodusta. Kuninkaallisten ja aristokraattien kiinnostus on varmasti vaikuttanut rodun suosioon. Prinsessa Viktorian tullessa kuningattareksi vuonna 1837 hänellä oli useita pitkä- ja lyhytkarvaisia collieita sekä paimenina että seurakoirina. Tunnetuimpia kuningattaren koirista oli Gipsy, joka oli pikimusta lukuun ottamatta valkoisia varpaiden kärkiä. Lyhytkarvaisista tunnetuin oli uros Sharp, joka oli kuningattaren kumppani 15 vuoden ajan ja jonka haudalla Windsorin puistossa on muistopatsas. Suurimmalla osalla sen ajan collie-tyyppisistä koirista oli lyhyt tai lyhyehkö karvapeite. Pitkäkarvaiset koirat kerittiin samaan aikaan lampaiden kanssa. Koiranäyttelytoiminta alkoi Britanniassa 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin monesta koirarodusta alkoi kehittyä nopeasti entisen käyttötyypin rinnalle näyttelyihin ulkonäön perusteella jalostettu kanta.

Väitetään, että collien värin parantamiseksi jalostuksessa käytettiin irlannin- ja gordoninsetteriä. Pään pitkän muodon kehittämiseksi rotuun uskotaan risteytetyn borzoita.[11]

Englannin kennelklubin rotukirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1874 ja siinä on rekisteröitynä 78 lammaskoiraa ja scotch-colleyta, joista kuusi oli töpöhäntäisiä. Vuonna 1895 collie oli Englannin rekisteröintilistan kärjessä. Ensimmäisen rotumääritelmän collielle tekivät Mr. Shirley ja W. W. Thomson vuonna 1881. Rodun nimeksi muutettiin pitkä- ja lyhytkarvainen collie 1885. Rotumääritelmät olivat samanlaiset molemmille, turkinlaatua lukuun ottamatta. Ensimmäinen maailmansota vaikeutti kovasti jalostustyötä. Koirille ei kyetty hankkimaan ruokaa, ja niitä oli lopetettava. Sodan jälkeen kasvattajille koitti uusi aika ja monet maailmankuulut kasvattajat aloittivat toimintansa. Toinen maailmansota aiheutti monen colliekennelin tuhon, ja useimmat joutuivat rajoittamaan koiriansa yhteen tai kahteen. Vuonna 1946 huomattiin, että collieita oli jäljellä vain muutamia yksilöitä. Silloin alkoi muutaman kasvattajan ahkera jalostustyö.[3]

Molempien colliemuunnosten perimään on vaikuttanut erityisesti vuonna 1873 syntynyt tricolour Trefoil, joka löytyy lähes kaikkien nykyisten koirien takaa (varsinkin poikansa Charlemagnen kautta). Pitkäkarvaisen muunnoksen jalostuksessa on käytetty hyvin paljon myös vuonna 1962 syntynyttä urosta Dazzler of Dunsinanea.[11]

Suomeen ensimmäiset pitkäkarvaiset colliet tulivat Englannista vuonna 1889. 1920-luvulla collie ei saavuttanut suurta suosiota, rekisteröintejä oli vain parikymmentä vuodessa. Heti toisen maailmansodan jälkeen colliet pääsivät vauhtiin. Suomeen tuotiin paljon koiria Ruotsista ja Englannista.[3]

Etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi rough tarkoittaa sananmukaisesti "karkeaa" tai "karheaa", ja karvapeitteen onkin alun perin ollut tarkoitus olla lähinnä karheaa ja tuuheaa, ei liioitellun pitkää.

Valkoinen collie

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin collie-pentueisiin syntyneet valkoiset pennut todennäköisesti tapettiin, koska paimenet halusivat koiria jotka erottuisivat helposti heidän lampaistaan. Myöhemmin kun pitkäkarvaisesta skotlanninpaimenkoirasta tuli suosittu seura- ja näyttelykoira, valkoiset yksilöt alkoivat saavuttaa suosiota Yhdysvalloissa – vaikka sekä FCI-maissa että alkuperämaassa Britanniassa väritys ei olekaan rotumääritelmän mukaan sallittu. Värimuunnoksen taustalla uskotaan olleen jonkin verran samojedinkoiran perimää.[12]

Vaikka valkoinen collie onkin fenotyypiltään lammaskoira, on erittäin todennäköistä että se ei ole koskaan paimentanut – sen käyttötarkoitus on lähinnä olla ylellinen lemmikki ja näyttelykoira. Se oli viktoriaanisen aikakauden Englannissa hetken aikaa suosittu. Kaksi warwickshirelaista collie-kasvattajaa, J. ja W.H. Charles, esitteli kasvattamansa valkoisen collien kuningatar Viktorialle ja toisen yksilön Walesin prinssille. Lisäksi 1800-luvun lopulla useampi prinsessa poseerasi valokuvissa eksoottisten valkoisten koiriensa kanssa. Kuninkaallisen suosion myötä värimuunnokselle alkoi olla enemmänkin kysyntää.[12]

Perinteisen pitkäkarvaisen skotlanninpaimenkoiran kasvattajat eivät pitäneet uudesta värityksestä, joskin myönsivät että sillä olivat hyvät mahdollisuudet menestyä. Amerikkalaisten hankittua valkoisia collieita ne alkoivat menettää suosiotaan Englannissa ja lopulta katosivat saarivaltiosta kokonaan. Yhdysvalloissa ne alkoivat kuitenkin kukoistaa, ja pian niille perustettiin oma rotujärjestö. Jopa Washingtonin Valkoisessa talossa on maalaus, jossa esiintyy valkoinen collie.[12]

Nykyinen valkoinen värimuunnos muistuttaa hyvin paljon tavallista pitkäkarvaista collieta. Sillä on muun muassa pidempi ja suippokärkisempi kuono kuin alkuperäisellä kuningatar Viktorialle esitellyllä variaatiolla. Nimestään huolimatta se on harvoin puhtaanvalkoinen, vaan yleensä sillä esiintyy tummempia merkkejä päässä ja toisinaan myös hännässä.[12]

Käyttötarkoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collie on alun perin kehitetty lammaspaimenien avuksi lampaita paimentamaan. Nykyisin koirien käyttö paimennuksessa on suureksi osaksi hävinnyt. Suosituin harrastus collieilla on näyttelyt joihin niitä on usein ilmoitettu suuret määrät. Kolmen ulkomuotosertifikaatin lisäksi. Collie on kuitenkin hyvin monipuolinen rotu, joten harrastaminen ja kilpaileminen ei ole ongelma. Se on sopiva koira lapsiperheisiin tai vanhukselle lenkkikaveriksi, mutta se on myös oikeutettu osallistumaan palveluskoirakokeisiin. Palveluskoirakokeissa ne osallistuvat yleensä haku- tai jälkikokeeseen, joskus viestikokeen. Tottelevaisuuskokeet ovat myös suosittuja, ja koska collie on ketterä ja vilkas rotu, myös agilityssä niitä tapaa melko useasti. Colliesta on moneen eri harrastukseen innokkaan ja toimintavalmiin luonteensa vuoksi.

Pitkäkarvainen collie nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa collien suosio on kasvanut tasaisesti vuosien myötä. 1990-luvun alussa pitkäkarvaisia collieita rekisteröitiin noin 1 500 yksilöä vuodessa. 2000-luvun alkupuolella collien rekisteröinnit ovat vaihdelleet vuositasolla 600 koiran molemmin puolin. Koiria on tuotu tasaisesti myös ulkomailta. Vuosina 2021–2025 Suomessa rekisteröitiin 300–700 pitkäkarvaista collieta vuosittain ja vuonna 2025 se oli 27. suosituin rotu.[4]

Pitkäkarvainen collie on levinnyt koko maailmaan ja suurimmat rekisteröintiluvut ovat Englannissa ja Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa collien rotumääritelmässä säkäkorkeus on 7 cm enemmän ja väreissä on pieniä eroja. Ulkomuodollisesti poikkeavuudet ovat kuitenkin vähäisiä.

Vuonna 2012 Suomen Kennelliitto päätti muuttaa virallisen rotunimen muotoon "pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira l. pitkäkarvainen collie" ja 24. elokuuta 2011 hyväksytty uusi rotumääritelmä tunnustaa kyseisen nimen.[6]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pitkäkarvainen collie

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja luusto- ja nivelsairaudet.[2] Perinnöllisistä sairauksista rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, välimuotoisia lanne-ristinikamia, CEA:ta, erilaisia autoimmuunisairauksia, lääkeaineyliherkkyyttä ja haiman vajaatoimintaa.[13]

Rotu kuuluu Suomessa PEVISA-ohjelmaan, ja pentueen rekisteröintivaatimuksiin kuuluu vanhempien lonkkakuvaus-, kyynärkuvaus- ja silmätarkastuslausunnot.[8] Vuosina 2010–2025 tutkituilla rodun edustajilla 77 %:lla oli terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B).[14] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyi vain 4 %:lla rodun edustajista.[15]

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi LTV:n on havaittu lisäävän agilitykoirien loukkaantumisriskiä. Pitkäarvaisella colliella LTV-muutoksia esiintyy kohtalaisesti.[16][17]

CEA eli collie eye anomaly on yleisnimitys collierodulla tavattaviin silmäsairauksiin. Se on hyvin yleinen ja todennäköisesti kaikki suomalaiset colliet ovat sen kantajia, mutta se esiintyy vakava-asteisena hyvin harvoin. CEA:n ensimmäinen aste CH ja CRD ei vaikuta koiran näkökykyyn mitenkään. Toinen aste coloboma ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn. Kolmas aste ablaatio vaikuttaa näkökykyyn heikentävästi, ja koira saattaa jopa sokeutua kokonaan. Sairauden eteneminen kolmanteen asteeseen on kuitenkin harvinaista, ja useimmiten se vaikuttaa vain toiseen silmään. Neljäs muoto on silmänsisäiset verenvuodot. Se voi osittain parantua, mutta on todennäköistä, että niitä ilmenee iän myötä uudelleen. Tämä on todella harvinainen, mutta hyvin vakava tila ja voi aiheuttaa kivuliasta silmän sisäistä painetta.[18]

Colliella esiintyy paljon lääkeaineyliherkkyyttä, jota selittää MDR1-geenivirhe. Pitkäkarvaisen collien on tiedetty jo pitkään olevan herkkiä loisten torjuntaan käytetylle lääkkeelle, ivermektiinille. Herkkyyttä esiintyy myös muille lääkeaineilla. Vuonna 2001 löydettiin yliherkkyyden aiheuttava mutaatio, jota voidaan nykyisin geenitestata kaupallisissa laboratorioissa.[19]

Haiman vajaatoiminta on erittäin harvinaista, sitä esiintyy noin 1 %:lla collieista. Haiman vajaatoiminnan on todettu olevan perinnöllinen pitkäkarvaisilla collieilla. Sairauden puhkeamiseen vaikuttaa todennäköisesti myös ympäristötekijät perintötekijöiden lisäksi. Oireet ilmenevät tavallisesti 1–3 vuoden iässä.[20]

Pitkäkarvainen collie on yksi kaikkein sisäsiittoisimmista koiraroduista. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Pitkäkarvaisen collien sisäsiittoisuusluku on peräti 50 %. Sukusiitos aiheuttaa muun muassa elinvoiman laskemista, autoimmuunisairauksia ja pentuekokojen pienenemistä.[21][22]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomen Kennelliitto. Collie, pitkäkarvainen. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi, 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  3. 1 2 3 Historiaa Suomen Collieyhdistys ry / Finlands Collieförening rf. Viitattu 20.2.2026.
  4. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rekisteröinnit 2021-2025 Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  5. ↑ Lassie tiedonportailla.fi. Viitattu 20.2.2026.
  6. 1 2 3 4 5 6 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, collie rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  7. 1 2 Collie American Kennel Club. Viitattu 20.2.2026.
  8. 1 2 Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.5.2026.
  9. ↑ Official Standard of the Collie. American Kennel Club]. Haettu 11.6.2021.
  10. ↑ Luonne Suomen Collieyhdistys ry / Finlands Collieförening rf. Viitattu 20.2.2026.
  11. 1 2 Halkio, Birgit. "Collierotujen risteyttämisestä hyviä kokemuksia", Koiramme 5/2025, s. 73.
  12. 1 2 3 4 Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 509–510. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  13. ↑ Terveys Suomen Collieyhdistys ry / Finlands Collieförening rf. Viitattu 20.2.2026.
  14. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  15. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
  16. ↑ Mäki Katariina: Liittyykö koiran välimuotoisiin nikamiin kipua? Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 29.9.2025. Viitattu 2.3.2026.
  17. ↑ J. A. Berg, B. K. Sævik, F. Lingaas, C. Trangerud: Lumbosacral transitional vertebra in 14 dog breeds in Norway: Occurrence, risk factors and association with hip dysplasia. The Veterinary Journal, 1.2.2024, 303. vsk, s. 106056. doi:10.1016/j.tvjl.2023.106056 ISSN 1090-0233 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Silmäsairaudet Suomen Collieyhdistys ry / Finlands Collieförening rf. Viitattu 20.2.2026.
  19. ↑ Lääkeaineyliherkkyys Suomen Collieyhdistys ry / Finlands Collieförening rf. Viitattu 20.2.2026.
  20. ↑ Haiman vajaatoiminta Suomen Collieyhdistys ry / Finlands Collieförening rf. Viitattu 20.2.2026.
  21. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  22. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 19.2.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pitkäkarvainen_skotlanninpaimenkoira&oldid=24013250”