Bordercollie

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bordercollie
Border Collie 600.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 8 313[1]
Rodun syntyaika 1800–1900-lukujen vaihde
Alkuperäinen käyttö paimenkoira
Nykyinen käyttö paimen- ja harrastuskoira
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä bortsu, BC, Scotch Sheepdog
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat;
jaos 1 Lammaskoirat;
#297
Ulkonäkö
Paino 14–25 kg
Säkäkorkeus noin 48–56 cm
Väritys kaikki värit ovat sallittuja, kunhan valkoinen ei ole pääväri

Bordercollie (engl. Border Collie) on paimenkoirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Se on hyvin suosittu käyttö- ja harrastuskoira paimennustaitojensa, oppimiskykynsä ja ketteryytensä vuoksi. Bordercollie on alkuperäisrotu, josta polveutuvat muut collie-sukuiset koirat, kuten pitkäkarvainen collie eli skotlanninpaimenkoira (kuuluisin edustaja Lassie), sileäkarvainen collie, partacollie sekä pienikokoinen muunnos shetlanninlammaskoira.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blue merle -värinen bordercollie

Bordercollie on ulkomuodoltaan sopusuhtainen ja sulavalinjainen. Ruumiinrakenteeltaan se on pitkänomainen. Pää on muodoltaan leveähkö, korvat ovat pystyt tai puolipystyt. Koiran häntä on pitkä. Karva on joko lyhyttä tai pitkää, tiheää ja karkeaa. Bordercollie on väritykseltään yleensä mustavalkoinen, mutta kaikki väritykset ovat sallittuja kunhan valkoinen ei ole hallitseva väri. Säkäkorkeus vaihtelee 48 sentistä 56 senttimetriin, ja urokset olvat narttuja jopa huomattavasti kookkaampia.

Bordercollieiden ulkonäössä on rodun sisällä suurta hajontaa. Työlinjaiset koirat ovat yleensä joko puolipitkäkarvaisia tai lyhytkarvaisia ja kevytrakenteisia, näyttelylinjaiset taas paksuturkkisia ja huomattavasti raskaamman oloisia. Näin ollen rotu rajataan melko karkeasti kahteen eri luokkaan: työkoiriin ja näyttelykoiriin. Näyttelykoirat jakaantuvat vielä kolmeen eri linjaan: australialaisiin, englantilaisiin ja uusiseelantilaisiin. Jakautumista linjoihin on kuitenkin pyritty häivyttämään ja saamaan yhtenäisempi rotumääritelmä.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bordercollien luonteessa on säilynyt hyvin paljon alkuperäisessä käytössä eli paimennuksessa olleita hyödyllisiä piirteitä. Rotu on sitkeä, ahkerasti työskentelevä ja omistajalleen nöyrä. Bordercollie kiintyy omistajiinsa ja viihtyy laumansa kanssa. Jos se on hyvin kiintynyt omistajiinsa, voi omistajien poissa ollessa ilmetä eroahdistusta, joka on kuitenkin poistettavissa. Niiden luonne on lempeä, suvaitsevainen ja sosiaalinen, ja niissä on myös terävyyttä ja taistelutahtoa.

Nopeutensa ja koulutettavuutensa ansiosta bordercolliet ovat myös suosittuja harrastuskoiria, ja ne ovat ihanteellisia kumppaneita muun muassa agilityyn ja tokoon. Ilman jatkuvia virikkeitä koiran työinto saattaa ilmetä häiritsevänä, esimerkiksi ärtyisyytenä, eikä bordercollielle näin ollen riitä pelkkä kaupunkilenkki, vaan se vaatii älyllistä haastetta, kuten pallonheittelyä, interaktiivisia pelejä, ongelmapalloja yms. Rotua pidetään yhtenä maailman älykkäimmistä roduista, ja sitä on siten suhteellisen helppo kouluttaa.lähde? Rodun älykkyydestä kertoo, että yhdysvaltalainen Chaser-niminen narttu on oppinut ainakin 1 022 esineen nimen.[3]

Käyttötarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työlinjainen bordercollie

Bordercollien pääasiallisena tehtävänä on edelleen maailmanlaajuisesti paimennus, kuten on ollut rodun syntyajoilta lähtien. Se on sopii hyvin kaikenlaisen karjan paimennukseen, mutta eniten sitä käytetään lampaiden paimentamisessa. Nykyään sitä kuitenkin käytetään myös harrastuskoirana.

Useimmissa maissa paimen- ja harrastuskoirat ovat eri linjoista. Bordercollie on suosittu harrastuskoira erinomaisten käyttö- ja koulutettavuusominaisuuksiensa ansiosta. Bordercollie on epävirallisesti älykkäimpiä koirarotuja, koska sillä on nopea reagointikyky, kova miellyttämisenhalu, syvä kiintymys omistajaan ja nopeat refleksit. Se ei turhaudu eikä jätä tehtävää kesken. Bordercollien kanssa voi harrastaa paimennusta, tottelevaisuuskokeita, agilitya, palveluskoiralajeja, koiranäyttelyitä ja monia muita lajeja.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bordercollien kaltaisia koiria on ollut Skotlannissa ja Englannissa vuosisatojen ajan lammaspaimenina. Kyse on yhdestä maailman vanhimmista alkuperäisistä koiraroduista, joka on muiden collie-sukuisten rotojen kanta. Sen uskotaan polveutuvan roomalaisten mukanaan tuomien kookkaiden ja raskasluustoisten paimenkoirien sekä viikinkien mukanaan tuomien pienempien paimenpystykorvien risteytyksistä.[2] Ulkonäöltään koirat olivat varsin vaihtelevia, koska sukua jatkamaan valittiin paimennusominaisuuksiltaan parhaat koirat. 1800-luvun lopulla alkoi rodun varsinainen kehitys, kun kuningatar Victoria liittyi sen harrastajiin. Siinä vaiheessa skotlanninpaimenkoira ja bordercollie jaettiin kahdeksi roduksi.[2] Vuonna 1915 rotu sai nimekseen virallisesti bordercollie, koska rotu on lähtöisin Pohjois-Englannin ja Etelä-Skotlannin rajamailta (border tarkoittaa rajaa). Rotua on pidetty kautta aikojen erittäin hyvänä paimenkoirana, ja sen erityispiirteenä on paimennus tuijottamalla. Tätä hypnoottista tuijotusta kutsutaan eyeksi. Bordercollie pystyy paimentamaan jo pelkällä katsellaan. Bordercollie on vieläkin suosittu rotu, ja niitä on Suomessakin paljon.

Terveystilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bordercollie alkuperäisessä työssään.

Bordercolliet on jalostettu paimentamaan ja siihen käyttötarkoitukseen niiden tulisi edelleenkin kyetä. Tämän vuoksi niiden tulee olla kaikin puolin terveitä ja hyväkuntoisia. Paimenkoiralta edellytetään myös kyllin vahvaa hermorakennetta, jotta se kestää myös paineen alla työskentelyn.

Bordercollie on yleisesti ottaen melko terve rotu. Rodun edustajilla on havaittu Suomessa jonkun verran lonkkaniveldysplasiaa, CEA:ta (collie eye anomaly) ja harmaakaihia. Suomessa harvinaisina tapauksina on todettu myös PRA:ta (verkkokalvon etenevä surkastuma), kyynärniveldysplasiaa ja epilepsiaa. Muissa maissa ne ovat bordercolliella hieman yleisempiä. Bordrcolliella esiintyy lonkkavikaa: vuosina 1997–2003 tutkituista 484 koirasta tapauksia oli 22,73 prosenttia. Nykyään ainakin Suomessa sairaita koiria on huomattavasti vähemmän. Rodulla on nousevina ongelmina nivelen kasvu- ja luutumishäiriö (osteokondroosi) erityisesti olkapäässä irtopalalla ja sitä ilman (OCD ja OC) sekä epilepsia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Tammi, 1997.
  • Joan Palmer: Suuri koirakäsikirja. Weilin+Göös, 1983.
  • Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bordercollie. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 6.2.2019.
  2. a b c Border Collie. American Kennel Club. Haettu 6.2.2019.
  3. Tina Frederiksen ja Karen Grubbe (toim.): Mikä koirarotu on älykkäin?. Tieteen Kuvalehti, 2011, nro 13, s. 5. Helsinki: Bonnier Publications. ISSN 0903-5583.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]