Partacollie
| Partacollie | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Skotlanti,  Yhdistynyt kuningaskunta |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 4 968[1] |
| Rodun syntyaika | 1500-luku vakiintunut 1800-luvulla nykymuoto 1940-luvulla |
| Alkuperäinen käyttö | paimennus ja karjanajo |
| Nykyinen käyttö | harrastuskoira |
| Elinikä | keskimäärin 12 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | partis, Bearded Collie, collie barbu, collie barbudo, habecollie, Highland Collie, Mountain Collie |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #271 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 19–30 kglähde? |
| Säkäkorkeus | uros 53–56 cm narttu 51–53 cm |
| Väritys | hiekka, punainen, ruskea, sininen, harmaa, liuskekivenharmaa tai musta - valkoisin merkein tai ilman |
Partacollie (engl. Bearded Collie) on skotlantilainen koirarotu, joka kuuluu lammas- ja karjakoiriin. Se tunnettiin aiemmin myös nimillä Highland Collie ("ylämaancollie"), Mountain Collie ("vuoristocollie") ja Hairy Mou'ed Collie.[3]
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi partacollien pentuja noin viisikymmentä vuosittain.[4]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partacollien pään tulee olla hyvässä suhteessa koiran runkoon. Kirsu on suuri ja yleensä musta. Vahvat leuat ja suuret hampaat. Purennan tulisi olla täydellinen leikkaava purenta, mutta myös tasapurenta sallitaan. Silmät ovat suuret ja lempeät, korvat keskikokoiset sekä riippuvat. Partacollien selän pitäisi olla suora, rintakehän syvä ja tilava. Häntä on suora ja kiinnittynyt matalalle, siinä on runsaasti turkkia. Raajat ovat suorat, ja tuuhean karvan peitossa. Erityistuntomerkkinä on pitkäkarvainen karvapeite. Aikuisen koiran turkki on kaksikerroksinen: pohjavilla on pehmeää ja peitinkarva kovaa sekä säänkestävää. Sallitut värit ovat hiekanvärinen, punakellertävä, ruskea, sininen, harmaa eri sävyissään, liuskekivenharmaa ja musta – joko valkoisin merkein tai ilman. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 53–56 cm ja narttujen 51–53 cm välillä.[5]
Turkinhoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partacollie turkki vaatii erityisen ahkeraa harjaamista ja kampaamista, kun pentuturkki vaihtuu aikuisen koiran karvaan. Aikuisen koiran turkki vaatii perusteellisen harjaamisen vähintään parin viikon välein.[6]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partacolliet tulevat lähtökohtaisesti hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Partacollie nauttii kaikesta toiminnasta oman ihmisensä kanssa. Innostuessaan se saattaa haukkua melko paljon ja sille tulee pennusta lähtien opettaa, millaista käytöstä siltä edellytetään. Paimenkoirana sen kouluttaminen on melko helppoa.[6]
Partacollie on erinomainen perhekoira ja harrastuskoira. Rotu on älykäs ja sopii monenlaiseen harrastukseen muun muassa agilityyn, tokoon ja rally-tokoon. Paimennusharrastus on viime vuosina lisääntynyt. Tämän lisäksi partacollieiden kanssa käydään usein koiranäyttelyissä.[6]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Partacolliella ei ole tarkkaa syntymäaikaa rotuna, mutta sitä tiedetään esiintyneen Skotlannissa jo vuosisatojen ajan. Erään teorian mukaan se polveutuisi pitkäkarvaisesta ja lyhytkarvaisesta colliesta sekä bordercolliesta, joihin olisi sekoittunut 1500-luvulla Skotlannin rannikolle hylättyjä polski owczarek nizinnyn esi-isiä[5]. Toisen, vallitsevan teorian mukaan se olisi polski owczarek nizinnyn ja komondorin sekä mahdollisesti myös joidenkin muiden keskieurooppalaisten rotujen välisen risteytyksen tulos.[3]
Skotlannissa mainittiin partacollien kaltaisen rodun olemassaolosta jo 1500-luvulla.[5] Alkuperäinen käyttötarkoitus oli lampaiden paimentaminen ja karjanajo. Koiran piti olla työkykyinen ja luonteeltaan riittävän kova, sekä hyvärakenteinen ja voimakas. Kuitenkin koirien tyyppi oli aluksi hyvin vaihteleva, kunnes sitä alettiin vakiinnuttaa 1800-luvun loppupuolella. Nykyinen tyyppi sai lopullisen muotonsa 1940-luvulla, kun G. Olive Willison alkoi kasvattaa rotua Bothkennar-kennelissään.[5] Englannissa perustettiin partacollielle rotuyhdistys vuonna 1957 ja samana vuonna ensimmäiset partacolliet tuotiin Suomeen. Jo kaksi vuotta myöhemmin ensimmäinen pentue rekisteröitiin Suomen kennelliittoon.[6] Suomen Partacolliet -rotujärjestö perustettiin vuonna 1971.
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Partacollie elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luuston ja nivelten sairaudet sekä immunologiset sairaudet.[2] Partacollien tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, Addisonin tauti, kilpirauhasen vajaatoiminta ja symmetrinen lupoidi onykodystrofia (SLO-tauti).[7]
Noin 82 %:lla partacollieista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 5 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[8] Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista.[9]
Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta voi johtua lisämunuaisesta itsestään, aivolisäkkeestä tai hypotalamuksesta. Mikäli syy on lisämunuaisessa, on kyse Addisonin taudista. Partacollie on yksi Addisonin taudin riskiroduista.[10][11]
Kilpirauhasen vajaatoiminta johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koirien yleisimpiä sisäerityssairauksia. Partacolliella esiintyy jonkun verran kilpirauhasen vajaatoimintaa.[7]
Symmetrinen lupoidi onykodystrofia eli SLO on immuunivälitteinen sairaus ja se aiheuttaa kynsikuorien haurastumisen ja irtoamisen. Sairauden akuuttivaihe eli kynsien irtoamisvaihe on koiralle usein kivulias. Partacolliella on keskimääräistä koirarotua suurempi todennäköisyys sairastua SLO:hon.[7][12]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Partacolliet ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Partacollien jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 33 %.[13][14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto. Partacollie. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2016. Haettu 11.8.2016.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
- 1 2 Bearded Collie American Kennel Club. Viitattu 7.7.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
- 1 2 3 4 Partacollie Suomen Kennelliitto, 2.6.2015. Viitattu 1.2.2020.
- 1 2 3 4 Partacollie Suomenpartacolliet. Viitattu 17.4.2026.
- 1 2 3 Jalostuksen tavoiteohjelma 2023-2027 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Suomen Partacolliet. Viitattu 17.4.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 16.4.2026.
- ↑ J.M. Hanson, K. Tengvall, B.N. Bonnett, Å. Hedhammar: Naturally Occurring Adrenocortical Insufficiency – An Epidemiological Study Based on a Swedish-Insured Dog Population of 525,028 Dogs. Journal of Veterinary Internal Medicine, January-February 2016, 30. vsk, nro 1, s. 76–84. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Mäki, Katariina: Koirien Addisonin tauti on autoimmuunisairaus 15.2.2022. Genetiikkaa eläinten terveydeksi. Viitattu 17.4.2026.
- ↑ Laura L. Quilling, Andrea T. H. Lam: Symmetric lupoid onychodystrophy (SLO). The Canadian Veterinary Journal = La Revue Veterinaire Canadienne, 2023-09, 64. vsk, nro 9, s. 880–882. PubMed:37663023 ISSN 0008-5286 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 16.4.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]