Pikkukeiju
| Pikkukeiju | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappakeijut Hydrobatidae |
| Suku: | Ulappakeijut Hydrobates |
| Laji: | monorhis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pikkukeiju (Hydrobates monorhis) on pieni ulappalintujen lahkoon kuuluva avomerilintu.[2]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 18–21 senttimetriä ja siivenkärkien väli 45–48 cm. Linnun yleisväritys on tumma ja käsisulissa hieman vaaleaa. Voi sekoittaa myrskykeijuun (Hydrobates leucorhoa), jolla on samankokoinen- ja näköinen siipikuvio ja lovimainen pyrstö. Erona myrskykeijuun ovat tumma, selän värinen yläperä ja vaaleatyviset käsisulan ruodit. Voi myös sekoittaa isompaan ja pitempi, sekä kapea pyrstöisempään tyrskyliitäjään (Bulweria bulwerii).[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin pesimäalueen laajuudeksi on arvioitu 50 000–100 000 km² ja maailmanlaajuiseksi yksilömääräksi 20 000 lintua.
Pikkukeiju pesii 7 500 parin voimin Verkhovskyn saarella, Vladivostokista etelään, Venäjällä ja vähintään 1 000 parilla Japanissa. Sen populaatioista Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Etelä-Koreassa tiedetään vain vähän. Se saatta pesiä myös Pohjois-Atlantilla.
Talveksi se siirtyy lounaaseen, Intian valtameren pohjois-osiin. [1]
Esiintyminen Pohjois-Atlantilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia on tavattu Pohjois-Atlantilla useita kertoja. Se on pyydystetty muun muassa Selvagenssaarilla, Kanariansaarten pohjoispuolelta, kalliorannikolta Koillis-Englannista useita kertoja, Norjasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta ja Israelista. Pohjois-Atlantin ensimmäinen havainto on vasta vuodelta 1983, mikä johtuu luultavasti pikkukeijun yöllisistä elintavoista ja myrskykeijumaisesta ulkonäöstä.[2]
Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen pahimmat uhat Verkhovskyn pesimäalueella ovat varikset ja vaeltavat pöllöt. Verkhovskyn saari on suojeltu vuodesta 1984 lähtien, mikä on lopettanut turistien aiheuttaman häiriön pesillä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BirdLife International: Hydrobates monorhis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 24 ja 25. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Birding Israel: Swinhoe's Storm-petrel, Oceanodroma monorhis birdingisrael.com. 19.4.2003. Arkistoitu 13.10.2004. Viitattu 13.7.2009. (englanniksi)
| ||||||||||