Pikkukääpiökoi
| Pikkukääpiökoi | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Kääpiökoimaiset Nepticuloidea |
| Heimo: | Kääpiökoit Nepticulidae |
| Alaheimo: | Nepticulinae |
| Suku: | Stigmella |
| Laji: | nylandriella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Stigmella nylandriella |
|
| Katso myös | |
Pikkukääpiökoi (Stigmella nylandriella) on erittäin pieni kääpiökoiden heimoon kuuluva perhoslaji. Se muistuttaa sekä toukkana että aikuisena melko paljon hitukääpiökoita (Stigmella magdalenae) ja aitakääpiökoita (Stigmella oxyacanthella).
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukääpiökoi on kellertävän harmaa perhonen, jonka kiiltävien etusiipien tummemmassa kärkiosassa on violettia sävyä. Siipiväli on 4,5–5,0 mm. Takasiivet ovat harmaat, mutta siipiripsissä on ruskeaa sävyä. Tuntosarvet ovat pituudeltaan puolet etusiiven pituudesta ja niiden tyvellä on valkoinen tupsu. Päälaella on kellertävän ruskea, karvamaisten suomujen tupsu.[1][2][3]
Toukka on väriltään kirkkaanvihreä.[3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukääpiökoita tavataan Länsi- ja Keski-Euroopasta Skandinavian eteläosiin ja idässä Volgalle saakka.[3] Suomessa sitä tavataan laajalti koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, mutta laji ei ole erityisen yleinen. Perhoset ovat lennossa toukokuun lopulta kesäkuun keskivaiheille saakka.[4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perhonen elää metsissä ja hakamailla.[3]
Naaras munii munat yksitellen lehden alapinnalle, lähelle keskiruotia. Toukka elää heinäkuussa kovertaen käytävämiinaa ravintokasvin lehden sisälle. Miina seuraa lehden reunaa, kunnes suuntautuu keskiruotia kohti ja jatkuu vähitellen levenevänä keskiruodin vieressä. Käytävän keskellä näkyvä ulostevana hajoaa usein.[5][6] Pikkukääpiökoin tekemän miinan erottaminen aitakääpiökoin miinasta tapahtuu helpoimmin ajankohdan perusteella, sillä pikkukääpiökoin toukka miinaa keskellä kesää, jälkimmäinen laji vasta syksyllä.[3]
Lajin tieteellinen nimi on annettu suomalaisen biologin William Nylanderin mukaan.[3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää ruusukasveilla, erityisesti kotipihlajalla (Sorbus aucuparia), ruotsinpihlajalla (Scandosorbus intermedia) sekä omenapuilla (Malus).[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/s/stigmella_nylandriella.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=103
- ↑ a b c d e f g Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3. s. 158–159.
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.leafmines.co.uk/html/Lepidoptera/S.nylandriella.htm
- ↑ http://www.bladmineerders.nl/minersf/lepidopteramin/stigmella/nylandriella/nylandriella.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- microlepidoptera.nl (Arkistoitu – Internet Archive) (hollanniksi)