Pikkukääpiökoi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkukääpiökoi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Kääpiökoimaiset Nepticuloidea
Heimo: Kääpiökoit Nepticulidae
Alaheimo: Nepticulinae
Suku: Stigmella
Laji: nylandriella
Kaksiosainen nimi

Stigmella nylandriella
Tengström, 1847

Katso myös

  Pikkukääpiökoi Wikispeciesissä
  Pikkukääpiökoi Commonsissa

Pikkukääpiökoi (Stigmella nylandriella) on erittäin pieni kääpiökoiden heimoon kuuluva perhoslaji. Se muistuttaa sekä toukkana että aikuisena melko paljon hitukääpiökoita (Stigmella magdalenae) ja aitakääpiökoita (Stigmella oxyacanthella).

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukääpiökoi on kellertävän harmaa perhonen, jonka kiiltävien etusiipien tummemmassa kärkiosassa on violettia sävyä. Siipiväli on 4,5–5,0 mm. Takasiivet ovat harmaat, mutta siipiripsissä on ruskeaa sävyä. Tuntosarvet ovat pituudeltaan puolet etusiiven pituudesta ja niiden tyvellä on valkoinen tupsu. Päälaella on kellertävän ruskea, karvamaisten suomujen tupsu.[1][2][3]

Toukka on väriltään kirkkaanvihreä.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukääpiökoita tavataan Länsi- ja Keski-Euroopasta Skandinavian eteläosiin ja idässä Volgalle saakka.[3] Suomessa sitä tavataan laajalti koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, mutta laji ei ole erityisen yleinen. Perhoset ovat lennossa toukokuun lopulta kesäkuun keskivaiheille saakka.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan kaivertamaa miinaa pihlajan lehdessä.

Perhonen elää metsissä ja hakamailla.[3]

Naaras munii munat yksitellen lehden alapinnalle, lähelle keskiruotia. Toukka elää heinäkuussa kovertaen käytävämiinaa ravintokasvin lehden sisälle. Miina seuraa lehden reunaa, kunnes suuntautuu keskiruotia kohti ja jatkuu vähitellen levenevänä keskiruodin vieressä. Käytävän keskellä näkyvä ulostevana hajoaa usein.[5][6] Pikkukääpiökoin tekemän miinan erottaminen aitakääpiökoin miinasta tapahtuu helpoimmin ajankohdan perusteella, sillä pikkukääpiökoin toukka miinaa keskellä kesää, jälkimmäinen laji vasta syksyllä.[3]

Lajin tieteellinen nimi on annettu suomalaisen biologin William Nylanderin mukaan.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää ruusukasveilla, erityisesti kotipihlajalla (Sorbus aucuparia), ruotsinpihlajalla (Scandosorbus intermedia) sekä omenapuilla (Malus).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]