Kääpiökoit
| Kääpiökoit | |
|---|---|
 Ectoedemia alnifoliae |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Kääpiökoimaiset Nepticuloidea |
| Heimo: |
Kääpiökoit Nepticulidae Stainton, 1854 |
| Katso myös | |
Kääpiökoit (Nepticulidae) on lajirikas Monotrysia-ryhmän perhosheimo. Siihen kuuluvat maailman pienikokoisimmat perhoslajit.[1] Heimon noin 800 lajia on jaettu 11 sukuun ja niitä tavataan kaikissa maanosissa Etelämannerta lukuun ottamatta. Pohjoismaissa lajeja on 98.[2]
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erittäin pieniä perhosia, joiden siipiväli vaihtelee lajista riippuen 3–10 mm. Siipisuonisto on yksinkertaistunut, mutta etu ja takasiipeä yhdistää frenulum-retinaculum-rakenne, joka tosin on koirailla hyvin yksinkertainen. Siivet ovat tyypillisesti tummanharmaat ja varsin useilla lajeilla etusiivessä on leveä, vaalea poikkiraita. Tuntosarvet ovat lyhyet ja tuntosarven vieressä on chaetosema. Tuntosarven tyvessä on suuri suomutupsu. Imukärsä on lyhyt, mutta ilmeisesti ainakin osa lajeista käyttää sitä nesteiden nauttimiseen.[2][3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääsääntöisesti perhoset lentävät hämärässä tai yöllä, mutta muutamassa suvussa on päiväaktiivisia lajeja. Jotkin lajit lentävät myös valolle. Kääpiökoiden lentoaika on alkukesästä ja kaikki samaan lajiin kuuluvat yksilöt aikuistuvat noin 14 vuorokauden sisällä toisistaan. Naaras aloittaa munimisen heti parittelun jälkeen ja laskee tavallisesti vain yhden munan kullekin lehdelle. Munan läpimitta on noin 0,1 mm ja sitä suojaa läpimitaltaan noin 0,3 mm kupumainen suojakuori.[2]
Toukat ovat lehtimiinaajia ja toukan syömäjäljen ja ravintokasvin perusteella lajit on usein helppoa tunnistaa. Perhosten pienestä koosta johtuen miinat ovat myös helpoin tapa eri lajien etsimiseen. Osa lajeista kovertaa lehtien sijasta puun kuorta tai kasvien siemeniä. Toukkavaiheita on neljä. Toukat ovat täysikasvuisina korkeintaan 5 mm:n pituisia, muodoltaan litteitä, täysin raajattomia ja niiden suuosat suuntautuvat eteenpäin. Eläimen pienestä koosta johtuen yksi miina riittää useimmiten koko toukkakehityksen ajaksi. Joillakin ikivihreillä kasveilla ja ilmaisesti myös joillakin puun kuoressa elävillä elävillä lajeilla toukkakehitys on kaksivuotinen. Toukkakehityksen päätteeksi koteloituminen tapahtuu tiiviin kotelokopan sisään. Kotelokoppa tehdään useimmiten maahan tai karikkeen sekaan miinan ulkopuolelle, vain harvoilla lajeilla miinan sisään. Useimmat lajit talvehtivat täysikasvuisina toukkina kotelokopan sisällä. Perhosen kuoriutuessa kotelo työntyy osittain kotelokopan ulkopuolelle.[2]
Ainakin heimoissa Braconidae ja Eulophidae tavataan kääpiökoille erikoistuneita loispistiäisiä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s.219. ISBN 951-31-3317-6
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s. 93–99
- ↑ Jeremy Daniel Holloway, Geoffrey Kibby & Djunijanti Peggie: The families of Malesian moths and butterflies. Brill 2000. ISBN 978-9004118461
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erilaisten kääpiökoilajien miinoja (englanniksi)
- Tree of Life Web Project (englanniksi)