Pietari Tiikkiläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiikkiläisen muistomerkki Suojärvellä.

Pietari Tiikkiläinen (ven. Пётр Абра́мович Тикиля́йнен, Pjotr Abramovitš Tikiljainen, 3. elokuuta 1921 nykyisen Leningradin alueen Volossovan piirin Pekunitsan kunnan Markkovan kylä – 28. heinäkuuta 1941 Suojärven piirin Tolvajärven lähellä) oli puna-armeijan alikersantti, joka kuolemansa jälkeen sai Neuvostoliiton sankarin arvonimen.[1]

Tiikkiläinen syntyi inkerinsuomalaiseen talonpoikaisperheeseen. Isän varhaisen kuoleman jälkeen hän auttoi äitiä taloudenpidossa ja valmistui keskikoulusta vuonna 1939. Tämän jälkeen hän työskenteli Pekunitsan postissa.[2]

Vuonna 1939 Tiikkiläinen kutsuttiin puna-armeijaan, jonka riveissä hän osallistui talvisotaan. Jatkosodan alettua hän toimi ryhmänjohtajana seitsemännen armeijakunnan 71. kivääridivisioonan 52. rykmentissä, joka yritti pysäyttää suomalaisten hyökkäyksen ensin Korpiselän luona ja sitten Tolvajärven itärannalla. Ryhmän tehtävänä oli estää vihollisen pääsy Vuohtjärven ja Munjärvenlahden kautta Petroskoihin johtavalle tielle.[2] Tiikkiläisen johtamat puna-armeijalaiset torjuivat hyökkäykset Ylä-Tolvajärven Ristisalmen luona vuorokauden ajan. Ammusten loputtua ryhmänjohtaja komensi miehensä pistintaisteluun, jossa hän kaatui. Kuolemansa jälkeen Tiikkiläiselle myönnettiin Neuvostoliiton sankarin arvonimi ja Leninin kunniamerkki.[1]

Tiikkiläisen haudalle Suojärvelle pystytettiin muistomerkki vuonna 1966. Hänen mukaansa on nimetty myös yksi Suojärven kaduista. Tiikkiläisen käymän keskikoulun seinään on kiinnitetty muistolaatta. Petroskoissa Antikaisenkadun muistogalleriassa on hänen kuvansa.[2] Tiikkiläisen elämästä kertoo Pekka Mutasen kirja Poika Markkovan kylästä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mutanen, Pekka. Poika Markkovan kylästä: dokumentaarinovelli. Petroskoi: Karjala-kustantamo, 1983.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 171. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  2. a b c Geroi strany warheroes.ru. Viitattu 22.9.2012. (venäjäksi)