Pekunitsa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekunitsan asuintaloja.

Pekunitsa[1] (ven. Бегу́ницы, Begunitsy) on kylä ja kunta Leningradin alueen Volossovan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee keskellä Länsi-Inkerin ylänköä Pietarin ja Narvan välisen maantien varrella. Kylässä on asukkaita 3 600 ja kunnassa 4 300 henkeä (vuonna 2002).

Kunnan hallinnollinen keskus on Pekunitsan kylä. Lisäksi siihen kuuluu 21 muuta kylää: Homutta (ven. Гомонтово, Gomontovo), Ivanskoi (ven. Ивановское, Ivanovskoje), Kaikino (ven. Кайкино), Karstala (ven. Карстолово, Karstolovo), Kirova (ven. Кирово, Kirovo), Korotsa (ven. Коростовицы, Korostovitsy), Markkova (ven. Марково, Markovo), Miesnova (ven. Местаново, Mestanovo), Pieni-Teskova (ven. Малое Тешково), Priiskova (ven. Красное Брызгово, Krasnoje Bryzgovo), Raitsa (ven. Радицы, Raditsy), Rukkulitsa (ven. Рукулицы, Rukulitsy), Sinkutsa (ven. Синковицы, Sinkovitsy), Suomen-Laskutsa (ven. Большие Лашковицы, Bolšije Laškovitsy), Suuri-Teskova (ven. Большое Тешково, Bolšoje Teškovo), Sääpitsä (ven. Зябицы, Zjabitsy), Tehlitsä (ven. Теглицы, Teglitsy), Tuomarinautio (ven. Томарово, Tomarovo), Vanha-Pekunitsa (ven. Старые Бегуницы, Staryje Begunitsy), Vennäin-Laskutsa (ven. Лашковицы, Laškovitsy), Vennäin-Priiskova (ven. Русское Брызгово, Russkoje Bryzgovo).lähde?

Pekunitsasta ja sen lähikylistä on löydetty keskiaikaisia kurgaanihautoja. Suomen kaartin upseerien vuonna 1873 hautakummuista kaivamat esineet ovat nykyään Suomen kansallismuseon kokoelmissa.[2] 1700-luvulla perustetun Pekunitsan ortodoksiseurakunnan jäsenistä valtaosa oli venäläisiä, mutta vielä 1800-luvun lopulla eräissä kylissä (Korotsa, Raitsa, Tehlitsä, Toikana, Vanha-Pekunitsa, Vennäin-Laskutsa) asui inkerikkoja, jotka tosin jo tuolloin puhuivat sujuvaa venäjää.[3] Seudun inkerinsuomalaiset kuuluivat Kupanitsan ja Moloskovitsan luterilaisiin seurakuntiin. 1800-luvun lopulla alueelle muutti paljon virolaisia, jotka vuonna 1902 perustivat oman Teskovan seurakunnan.[4]

Nykyään Pekunitsa on tyypillinen entisen sovhoosin keskustaajama, jossa neuvostoajan kerrostaloja ympäröivät asukkaiden puiset liiterit ja karjasuojat. Kylässä on muutama kauppa, ensiapuasema, kulttuuritalo, keskikoulu, maatalousoppilaitos ja lasten taidekoulu. Vuonna 1812 rakennettu arkkienkeli Mikaelin kirkko, joka alun perinkin jäi keskeneräiseksi,[5] on neuvostoaikana kokenut kovia, mutta otettu 1990-luvulla uudestaan käyttöön. Seudun muita nähtävyyksiä ovat entisen Homutan hovin puistoalue ja Kirovan kartano.

Pekunitsasta on linja-autoyhteys Pietariin, Volossovaan ja Jaamaan.

Kunnan päämies on Hatšik Sugjan, kunnanhallinnon päämies Valeri Penkin.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 30. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Nevalainen, Pekka & Sihvo, Hannes (toim.): Inkeri: historia, kansa, kulttuuri, s. 14. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991. ISBN 951-717-668-6.
  3. Kertomus Pekunitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 24.8.2008. (venäjäksi)
  4. Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.
  5. Kertomus Pekunitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Viitattu 24.8.2008. (venäjäksi)
  6. Leningradin alueen paikallishallinto 1.1.2008 lenobl.ru. Viitattu 25.8.2008. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]