Philippe Halsman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philippe Halsmanin omakuva.

Philippe Halsman (alk. saks. Philipp Halsmann, latv. Filips Halsmans; 2. toukokuuta 1906 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta25. kesäkuuta 1979 New York, Yhdysvallat) oli muotokuva- ja muotivalokuvaaja, joka työskenteli Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hän kuvasi muun muassa Life-lehteen.

Halsman syntyi Riiassa hammaslääkärin ja opettajan perheeseen. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän lähti Dresdeniin opiskelemaan sähkötekniikkaa ja työskenteli sivutoimisesti valokuvaajana.

Vuosina 1928–1930 Halsman oli syytettynä rikosprosessissa, joka herätti Euroopan-laajuista huomiota ja jota on verrattu Dreyfusin juttuun.[1] Halsmann oli syyskuussa 1928 vaeltamassa isänsä kanssa Tirolissa, kun isä kuoli epäselvissä olosuhteissa. Halsman vangittiin välittömästi, ja oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin isänmurhasta pelkkien aihetodisteiden perusteella 14 vuodeksi kovennettuun vankeuteen. Langettavaan tuomioon vaikutti maaseudulla tunnettu epäluuloisuus juutalaisia kohtaan.[2] Tuomiota ei kumottu vetoomustuomioistuimessa. Prosessin aikana ja sen jälkeen tunnetut julkisuuden henkilöt — Albert Einstein, Thomas Mann, Jakob Wassermann, Erich Fromm, Sigmund Freud[3] ynnä muut — asettuivat puolustamaan Halsmania. Syyskuussa 1930 Itävallan liittopresidentti armahti Halsmanin ja karkotti hänet maasta.[4]

Halsman siirtyi Pariisiin, perusti valokuvausstudion ja alkoi käyttää nimeä Philippe Halsman. Kun Saksa miehitti Ranskan vuonna 1940, Halsman sai Albert Einsteinin avustuksella viisumin ja jatkoi uraansa Yhdysvalloissa. Hänen ottamansa valokuva pääsi Lifen kanteen 101 kertaa.

Halsman tunnetaan Jump-valokuvakirjastaan, joka sisältää kuvia 1950-luvun julkisuuden henkilöistä Richard Nixonista Marilyn Monroehun, joista jokainen kirjan nimen mukaisesti hyppää kuvassaan kankean poseerauksen sijasta. Näistä kuvista tunnetuin lienee Salvador Dalín kuva Dalí Atomicus, jossa Dalín lisäksi ilmassa on tuoli, kolme kissaa ja ämpärillinen vettä.[5]

National Portrait Gallery Washingtonissa järjesti Halsmanin teosten retrospektiivisen näyttelyn vuosina 1998–1999. Hänen elämänvaiheitaan käsittelee Joshua Sinclairin näytelmäelokuva Jump vuodelta 2008.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halsmann, Philipp: Briefe aus der Haft an eine Freundin. Stuttgart: J. Engelhorns Nachf., 1930.
  • Halsman, Philippe: Philippe Halsman’s Jump Book. New York: Simon and Schuster, 1959.
  • Halsman, Philippe: Halsman on the Creation of Photographic Ideas. New York: Ziff–Davis, 1961.
  • Halsman, Philippe: Halsman Sight and Insight: Words and Photos. Garden City (N.Y.): Doubleday, 1972.
  • Halsman Rosenberg, Oliver (toim.): Unknown Halsman. New York: Distributed Art Publishers, 2008. ISBN 978-1-933045-87-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Weinstein, Deborah – Arpadi, Allen: Prior Life: The Tragedy That Transformed a Master. American Photo, May–June 2000, s. 60–64, 104. Artikkelin verkkoversio.
  2. Lessing, Theodor: Der Prozeß Halsmann. Prager Tagblatt, 14.9.1929, s. 6. Artikkelin verkkoversio.
  3. Freud, Sigmund: ”Halsmannin jutun asiantuntijalausunto”, Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä 2, s. 703–704. (Das Fakultätsgutachten im Prozeß Halsmann, 1931.) Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Books on Demand. ISBN 978-951-568-285-7.
  4. Pollack, Martin: Anklage Vatermord: Der Fall Philipp Halsmann. Wien: Paul Zsolnay Verlag, 2002. ISBN 3-552-05206-2.
  5. Edwards, Owen: When He Said “Jump...” Philippe Halsman defied gravitas. Smithsonian Magazine, October 2006. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.