Jakob Wassermann

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jakob Wassermann
Jakob Wasserman vuonna 1899, Emil Orlikin piirros
Jakob Wasserman vuonna 1899, Emil Orlikin piirros
Syntynyt 10. maaliskuuta 1873
Fürth, Saksa
Kuollut 1. tammikuuta 1934, 60 vuotta
Altaussee, Itävalta
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus saksa
Äidinkieli saksa
Esikoisteos Melusine, romaani, 1896
Tuotannon kieli saksa
Puoliso Julie Speyer (1901-1915), Marta Karlweis (1919-)
Uskonnollinen kanta juutalainen
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jakob Wassermann (10. maaliskuuta 1873 Fürth Saksa1. tammikuuta 1934 Altaussee Itävalta) oli saksalainen juutalainen kirjailija.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wassermann syntyi juutalaisperheeseen Fürthin teollisuuskaupungissa lähellä Nürnbergiä. Hänen isänsä oli kauppias, äiti Henriette Traub kuoli Wassermannin ollessa vasta yhdeksänvuotias. Käytyään oppikoulun Wasserman lähti 16-vuotiaana toimistoapulaiseksi Wieniin, karkasi sieltä Müncheniin ja palasi takaisin, kunnes meni suorittamaan asepalvelustaan. Yritettyään turhaan jo aiemmin saada kirjoittamansa romaanin ja näytelmän käsikirjoitukset julkaistuksi, hän yritti elättää itsensä tilapäisiä töitä tehden eri puolilla Saksaa, kunnes pääsi kirjailija Ernst von Wolzogenin sihteeriksi. Hänen ensimmäisen romaaninsa Melusine ilmestyi 1896. Wieniin Wassermann muutti asumaan 1898 ja sieltä edelleen Altausseehen Itävallan Steiermarkiin vuonna 1901. Wassermannin ensimmäinen puoliso 1901-1915 oli Julie Speyer ja toinen puoliso vuodesta 1919 Marta Karlweis, itsekin kirjailija, joka kirjoitti miehestään muistelmateoksen Jakob Wassermann. Bild, Kampf und Werk tämän kuoleman jälkeen vuonna 1935.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wassermann julkaisi romaaneja ja novelleja, mutta myös esseitä. Hänen teoksiaan ovat muun muassa:[1]

  • Melusine, romaani, 1896
  • Die Juden von Zirndorf, romaani, 1897
  • Die Schaffnerin, novelleja, 1897
  • Die Geschichte der Jungen Renate Fuchs, romaani, 1901 (suom. Nuoren Renate Fucshin tarina)
  • Der Moloch, romaani, 1902
  • Der niegeküsste Mund, novelleja, 1903
  • Die Kunst der Erzählung, essee, 1904, (suom. Kertomisen taito)
  • Alexander von Babylon, romaani, 1905 (suom. Aleksanteri Babylonissa)
  • Gaspar Hauser, romaani, 1908
  • Die Gefangenen auf der Plassenburg, 1909 (suom. Plassenburgin vangit)
  • Das Gänsemännchen, romaani, 1915
  • Christian Wahnschaffe, romaani, 1919
  • Der Wenderkreis, romaani
  • Der Fall Maurizius, romaani (suom. Mauriziuksen oikeusjuttu)
  • Mein Weg als Deutcher und Jude, 1921
  • Laudin und die Seinen, romaani, 1925 (suom. Avioeroja)
  • Der Aufruhr um den Junker Ernst, novelleja, 1926 (suom. Nuorten voitto)
  • Etzel Andergast, romaani, 1933
  • Joseph Kerkhovens dritte Existenz, romaani, 1933.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eino Palola (toim.): Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: Jakob Wassermann, s. 373-379. Porvoo: WSOY, 1957.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.