Pesäkoisa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pesäkoisa
naaras
naaras
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Koisaperhosmaiset Pyraloidea
Heimo: Koisat Pyralidae
Alaheimo: Pesäkoisat Galleriinae
Suku: Aphomia
Laji: sociella
Kaksiosainen nimi

Aphomia sociella
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Pesäkoisa Commonsissa

Pesäkoisa (Aphomia sociella) on koisaperhosiin kuuluva pienehkö, ja yleinen perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäkoisa on olemukseltaan pitkänomainen, sukupuolidimorfinen perhoslaji. Koiraan etusiivet ovat pohjaväriltään kellertävänvalkoiset, ja niiden kärkiosa on siiven puolenvälin tienoolta lähtien ruskea. Ruskean värin sävy ja määrä vaihtelevat yksilöittäin, ja joillakin yksilöillä siivessä voi näkyä myös kaksi terävästi mutkittelevaa, ruskeaa poikkiviirua. Siiven etureunassa voi olla mustaa väriä. Naaraan etusiivet ovat kauttaaltaan tuhkanharmaat, mutta niidenkin sävy vaihtelee. Siiven keskiosassa on selvästi erottuva, pyöreä, musta laikku, ja joskus myös naaraan siivissä erottuu kaksi tummempaa poikkijuovaa. Molemmilla sukupuolilla etusiiven ulkoreunassa on rivi pieniä mustia täpliä ja takasiivet ovat vaaleat, kärkeä kohti tummuvat.[2][3][4] Siipiväli 23–38 mm.[5]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäkoisa on alkujaan eurooppalainen laji, joka on levinnyt ihmisen mukana vieraslajiksi muillekin mantereille.[2] Suomessa sitä tavataan yleisenä maan etelä- ja keskiosissa. Aikuiset perhoset lentävät kesäkuusta elokuuhun.[6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesäkoisa on yöllä ja hämärässä lentävä perhonen, jota usein tapaa päivällä lepäämässä seinillä ulkovalojen luona. Toukka elää erityisesti eri ampiaislajien, mutta myös mehiläisten ja kimalaisten pesissä. Se on pesäloinen, joka käyttää ravinnokseen pesään kertynyttä orgaanista jätettä, mehiläisvahaa, isäntälajin ravintovarastoja ja jopa isäntäpistiäisen toukkia. Toukat elävät pesässä kehräämänsä lujan silkin suojassa ja voivat runsaina esiintyessään tuhota suuren osan pesän kennostoista.[7]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]