Pauli Heikkilä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pauli Heikkilä (s. 11. kesäkuuta 1956 Jämsä) on suomalainen kirjailija, kuvataiteilija ja sarjakuvantekijä.

Heikkilä sai vuonna 1998 Puupäähattu-palkinnon sarjakuvasta Vanhat herrat (1982–2002, piirrokset Heikkilä, käsikirjoitukset yhdessä Markku Paretskoin kanssa). Mustavalkoista, koomis-seikkailullista sarjakuvaa julkaistiin alunperin Pahkasika-huumorilehdessä sekä sanomalehtistrippeinä ja pitempinä tarinoina eri antologioissa.[1][2][3]

Heikkilä oli liittynyt Pahkasian toimituskuntaan kirjoittaja-kuvittajaksi 1977. Sarjasta Vanhat herrat ilmestyi neljä itsenäistä albumia, joista viimeinen, Taru Vanhoista herroista ( Arktinen Banaani 2002), yli 200-sivuisena kokoelmana.

Vuosina 1980–83 Heikkilä työskenteli toimittajana Helsingin Sanomissa – kirjoittaen tavallisen lehtityön ohessa mm. pakinoita, reportaaseja, esseitä ja musiikkiarvosteluita [4] – ja 1984–85 sarjakuvalehti Tapiirin toisena päätoimittajana ja art directorina (myös kolme Tapiiri-albumisarjan käännösjulkaisua; Fanzine Oy). Sen jälkeen hän on toiminut vapaana kirjoittajana ja taiteilijana (mm. käsikirjoituksia, proosaa ja runoutta sekä kuvataidetta ja graafista suunnittelua).[5]

Koulutukseltaan Heikkilä on yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta (1990) oppiaineinaan tiedotusoppi, sosiaalipsykologia, sosiologia ja taidehistoria. Kuvataiteiden alalla hän on itseoppinut.lähde?

Heikkilä on myös opettanut journalistiikkaa, luennoinut kulttuurintutkimuksesta ja pitänyt sarjakuvakursseja eri oppilaitoksissa.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkilän esikoisromaani on Hibernaatti (Siniplaneetta 2004). Sen päähenkilö on ikuinen ylioppilas Jouko Venho, joka päättää viettää "elämänsä loman" täydellistä talvilepoa tarjoavassa pensionaatti Resthomessa. Lepokodissa Venho tutustuu sen salaperäiseen johtajaan, talviunitutkija J.E. Strohmiin, jonka oppi talvihorroksesta eli hibernoinnista alkaa kiehtoa häntä. Utopiaromaaneja parodioiva teos on kirjailijan mukaan vastalause juonen, tapahtumisen ylivaltaa vastaan.

Runodialogissa Vuodentulot (Siniplaneetta 2006, yhdessä Hannu Parosen kanssa) käydään vuoden kestävä runomuotoinen vuoropuhelu, jossa aiheet vaihtelevat henkilökohtaisista tunnoista yhteiskunnallisiin kannanottoihin ja urbaaneihin luontokuviin. Likaiset ja puhtaat runot (Siniplaneetta 2007) on valikoima erityyppisiä tekstejä kolmelta vuosikymmeneltä. Pääpaino on kuitenkin uudemmissa ja aivan tuoreissakin teksteissä.

2000-luvun mittaan on Heikkilälle jo 1970-luvulta saakka tyypillistä lyhytproosaa — parodis-satiirisia, paikoin esseistisiäkin huumoritekstejä — ilmestynyt muun muassa Pahkasika-julkaisun erikoisnumeroissa (Banana Press Oy) sekä kirjallisuus- ja kulttuurilehti Kirjon Musta kulma -kolumnipalstalla.

Käsikirjoitukset ja näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Avaruusasema Suomi, satiirinen kuunnelmasarja, käsikirjoitus- ja ohjausosuus, Yle Radio Suomi 1983–84
  • Moraalia! Heti! — kabaree, käsikirjoitus- ja ohjausosuus, Moraalia-teatteri 1992
  • URGH! — ihmiskuntanäytelmä, käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Juha Ruusuvuoren kanssa, Moraalia-teatteri 1993
  • Teuvo — musiikillinen sankaritarina, käsikirjoitus Pauli Heikkilä, ohjaus yhdessä Arto af Hällströmin kanssa, Moraalia-teatteri 1994
  • Sauhu-Santtu, lastenohjelmasarja, Yle TV2 1995–96
  • Galilei ja kadonneet lelut, 3D-animaatio, Yle TV2 1996–97 (paras lastenanimaatio, Barcelonan TV-festivaalit)
  • Galilein tehtäväluut, 3D-animaatio, Yle TV2 1998–99

Heikkilä on tehnyt myös omakohtaisen, osin kokeellisen dokumenttielokuvan Viimeinen ruutu (Karlik Films 2009, käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Mikko Keinosen kanssa) sarjakuvauransa kahdesta viimeisestä tunnista.

Muuta tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikkilän tuotantoon kuuluu lisäksi käyttögrafiikkaa (kuvituksia, kirjan-, lehden- ja levynkansia ja julisteita) sekä kuvataidetta eri tekniikoin[5] öljyväreistä, pastelleista ja guasseista kollaaseihin ja esinekoosteisiin.[6] Hän on toiminut myös useiden yhtyeiden laulusolistina (Rytmijalka, Kaukanapoissa, Karibia Orkesteri, Survival, Wäinö Lakki, Tani Tamminen Big Band/TTBB); niille Heikkilä on tehnyt myös laulutekstejä ja -käännöksiä.

Kaukanapoissa-yhtyeeltä (Pauli Heikkilä, laulu, lyömäsoittimet; Jukka Mikkola, koskettimet, saksofoni, kitarat; Ari Närhi, kitara) on julkaistu kappaleet Kalkki jäi mainitsematta (Hilse-LP 1979) ja Yökerho/Päivä kaupungissa (Johanna 1981).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rock yleistyvänä kulttuurina. Rockin tuotannon ja kulutuksen suhteesta (tutkimus, 1992, yhdessä Jukka Mikkolan kanssa)
  • Sarjakuva-albumit: Vanhat herrat (1989), Vanhojen herrojen paluu (1993), Vanhojen herrojen kosto (1995) ja Taru Vanhoista herroista (kaikki sarjat 1982–2002; käsikirjoitukset yhdessä Markku Paretskoin kanssa)
  • Hibernaatti (romaani, 2004)
  • Vuodentulot. 2 x 52 runoa (runokokoelma, 2006, yhdessä Hannu Parosen kanssa)
  • Likaiset ja puhtaat runot. Tekstejä kahdelta vuosituhannelta (runokokoelma, 2007)
  • My Sema 2011: Naisia/Ladies & Horisontti/Horizon (näyttelykatalogi, esipuheet Jyrki Siukonen ja Markku Toivonen, Galleria Telakka 2011)

Näyttelyitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuvataidenäyttely My Sema 2009. Konkreettinen maisema (Galleria Telakka, Tampere 2009)
  • Kuvataidenäyttely My Sema 2010. Maalauksia, koosteita (Pispalan kirjastotalon galleria, Tampere 2010)
  • Kuvataidenäyttely My Sema 2011. Naisia/Ladies & Horisontti/Horizon (Galleria Telakka, Tampere 2011; myös samanniminen näyttelykirja 2011)
  • Kuvataidenäyttely My Sema 2013. Uusi gobeliini eli ehdotuksia seinävaatteiksi (Galleria Telakka, Tampere 2013)
  • Kuvataidenäyttely My Sema 2014. Puusta (ja vähän muusta) (Galleria Telakka, Tampere 2014)
  • Yhteisnäyttelyt Pahkasika: kymmenen kirjainta joihin voit luottaa (Pahkasika-lehden 40-vuotisnäyttely, Vapriikki, Tampere 2016) ja Pahkasika ajaa karille (ks. ed.; Forum Marinum, Turku 2016)
  • Kuvataidenäyttely My Sema 2016. Teoksia eri tekniikoin parinkymmenen vuoden ajalta (Galleria Telakka, Tampere 2016)

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokinen, Pulkkinen: Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia. Kemin sarjakuvakeskus, 1996.
  1. Kopiraitti. Kopiosto, 1998. (suomeksi)
  2. Ajankuvat. Edita, 1999. (suomeksi) (ruotsiksi) (englanniksi) (ranskaksi)
  3. BD@fi. Arktinen Banaani, 2001. (suomeksi) (englanniksi) (ranskaksi)
  4. Mattlar: Ei mitä hyvänsä rilutusta. Musiikkiarkisto JAPA, 2015. (suomeksi)
  5. a b Hänninen, Römpötti: Hittiparaati. Like, 2014. (suomeksi)
  6. My Sema 2011: Naisia/Ladies & Horisontti/Horizon. Galleria Telakka, 2011. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]