Tämä on lupaava artikkeli.

Paul Elvstrøm

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Paul Elvstrøm, 1960.
Paul Elvstrøm, 1960.
Maa: Tanskan lippu Tanska
Miesten purjehdus
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 1948 Firefly
Kultaa Kultaa Helsinki 1952 Finnjolla
Kultaa Kultaa Melbourne 1956 Finnjolla
Kultaa Kultaa Rooma 1960 Finnjolla
Maailmanmestaruus
Kultaa Kultaa 1957 505
Kultaa Kultaa 1958 505
Kultaa Kultaa 1958 Finnjolla
Kultaa Kultaa 1959 Finnjolla
Kultaa Kultaa 1959 Vikla
Kultaa Kultaa 1962 Flying Dutchman
Kultaa Kultaa 1966 5.5m
Kultaa Kultaa 1966 Star
Kultaa Kultaa 1967 Star
Kultaa Kultaa 1967 5.5m
Kultaa Kultaa 1969 Soling
Kultaa Kultaa 1974 Soling
Hopeaa Hopeaa 1956 Finnjolla
Hopeaa Hopeaa 1957 Star
Pronssia Pronssia 1985 Tornado

Paul Bert Elvstrøm (25. helmikuuta 1928 Hellerup7. joulukuuta 2016[1]) oli tanskalainen kilpapurjehtija. Hän oli yksi kuudesta urheilijasta, jotka voittivat henkilökohtaisen olympiakultamitalin neljissä perättäisissä kisoissa. Elvstrøm osallistui kahdeksiin olympialaisiin ja oli yksi neljästä urheilijasta, joiden olympiaura kesti yli 40 vuotta. Lisäksi hän voitti 12 maailmanmestaruutta seitsemässä eri purjehdusluokassa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Elvstrøm syntyi Hellerupissa vuonna 1928. Hänen isänsä Hugo Elvstrøm oli merikapteeni ja äitinsä Birtha Christensen toimittaja.[2] Äiti jäi yksinhuoltajaksi, kun Hugo Elvstrøm kuoli Paulin ollessa 8-vuotias.[3]

Paul Elvstrøm harrasti nuorena tennistä ja jalkapalloa, mutta purjehduksesta tuli hänen suurin kiinnostuksen kohteensa. Hän liittyi 12-vuotiaana Hellerupin purjehdusseuran nuorten ryhmään ja alkoi heti myös kilpailla.[4][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvstrøm oli muurarin oppipoikana, kun hän alkoi harjoitella Lontoon vuoden 1948 olympialaisia varten. Hän ei päässyt kuitenkaan harjoittelemaan Firefly-jollalla vaan joutui käyttämään brittiläistä National 12 -luokan alusta, jossa oli joitain samankaltaisuuksia Firefly-luokan alukseen. Huolimatta kansainvälisen kokemuksen puutteesta Elvstrøm voitti Lontoossa olympiakultaa.[3] Hän oli viiden lähdön jälkeen kahdeksantena 800 pistettä johtajaa jäljessä, mutta voitti kaksi viimeistä lähtöä ja nousi kilpailun voittajaksi.[5]

Elvstrøm aloitti poikkeuksellisesti heti Lontoon kilpailujen jälkeen harjoittelun Helsingin olympialaisia varten. Hän ei ollut yhtä isokokoinen kuin isoimmat kilpailijansa, joten hänellä ei ollut tarpeeksi massaa finnjollan ohjaamiseen. Elvstrøm kehitti avukseen tekniikan, jossa hän roikkui köysien varassa aluksen laidalla.[3] Elvstrøm uusikin kultamitalisuorituksensa Helsinfissä finnjollalla.[4] Elvstrøm voitti kultaa peräti 3 000 pisteen erolla seuraavaan. Melbournessa 1956 hän voitti kolmannen kultamitalinsa selvästi, sillä hän voitti neljä viimeistä lähtöä.[5]

Elvstrøm Roomassa 1960.

Elvstrøm osallistui 1956 ensimmäisen kerran maailmanmestaruuskilpailuihin ja voitti finnjollissa hopeaa. Seuraavana vuonna hän voitti 505-luokan maailmanmestaruuden ja sijoittui hopealle Star-luokan kisoissa. Elvstrøm voitti 1958 sekä 505:ten että finnjollien maailmanmestaruuden ja vuonna 1959 finnjollien sekä viklojen maailmanmestaruuden.[6] Hänen neljäs olympiakultamitalinsa tuli Roomasta 1960. Hän voitti seitsemästä lähdöstä neljä ja oli huonoimmillaankin viides. Elvstrømistä tuli näin ensimmäinen neljissä perättäisissä olympialaisissa henkilökohtaisen lajin kultaa voittanut urheilija.[7] Myöhemmin samaan ovat pystyneet Al Oerter, Carl Lewis, Ben Ainslie, Michael Phelps ja Kaori Ichō.[8][9][10][11]

Maailmanmestaruustasolla Elvstrøm voitti 1962 Flying Dutchmen -luokan ja vuosina 1966 ja 1967 5.5m- ja Star-luokat. Elvstrøm purjehti viidennet olympialaisensa Méxicossa 1968 ja sijoittui neljänneksi Star-luokassa. Hän voitti Soling-luokan maailmanmestaruuden 1969. Samana vuonna hän sijoittui finnjollien kisoissa 12:nneksi. Kuudensissa olympialaisissaan Münchenissä 1972 Elvstrøm oli Soling-luokan 13.[6] Hän kärsi kisojen aikana kilpailustressin ja purjehdusyrityksensä vaikeuksien takia hermoromahduksen.[5]

Elvstrøm voitti uransa viimeisen ja 12:nnen maailmanmestaruutensa vuonna 1974 Soling-luokassa.[6] Seitsemännet olympialaisensa hän kävi Los Angelesissa 1984. Niissä hän osallistui tyttärensä Trinen kanssa Tornado-katamaraaniluokkaan. He sijoittuivat neljänneksi.[5] Elvstrøm voitti 1985 Tornadon maailmanmestaruuspronssia.[6] Paul ja Trine Elvstrøm kisasivat vielä Soulissa 1988.[7] Kisat olivat Elvstrømin kahdeksannet olympialaiset, ja hän nousi jakamaan olympiaennätystä Raimondo ja Piero D’Inzeon kanssa. Ennätyksen rikkoi Hubert Raudaschl, jolle vuoden 1996 kisat olivat yhdeksännet.[8]

Elvstrøm valittiin vuonna 1996 vuosisadan tanskalaisurheilijaksi.[5]

Purjehdusvaikuttajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvstrømin vaikutus purjehdukseen oli hänen kilpauraansa laajempi. Hän perusti 1954 Elvström Dinghy Sails -nimisen yrityksen.[12] Sen tuoma taloudellinen varmuus auttoi Elvstrøm kehittelemään purjehdukseen liittyviä ideoitaan.[3] Elvstrøm suunnitteli muun muassa äyskärin ja pelastusliivin.[13] Lisäksi hän suunniteli uusia alustyyppejä, muun muassa trapezjollan.[3]

Elvstrøm joutui myymään osan yrityksestään ja lopettamaan osan sen toiminnasta vuoden 1973 öljykriisin ja ylioptimistisen budjetin takia. Yrityksen nimi muutettiin samalla Elvström Sailsiksi.[3]

Elvstrøm kirjoitti useita teoksia purjehduksesta. Teoksia on käännetty usealla kielelle. Erityisesti sääntöjä ja tekniikoita käsittelevät kirjat ovat olleet suosittuja, ja ne ovat muodostuneet kilpapurjehduksen keskeisimmiksi teoksiksi.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvstrøm oli naimisissa Anne Amsinckin kanssa. He olivat naimisissa vuodesta 1951 Annen kuolemaan 2011 saakka. He saivat neljä lasta. Paul Elvstrøm kärsi itse viimeisien vuosiensa aikana Parkinsonin taudista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paul Elvstrøm er død DR. 7.12.2016. Viitattu 8.12.2016. (tanskaksi)
  2. a b Jimmi Willemoes Jensen: Den største danske OL-helt er død Ekstra Bladet. 7.12.2016. Viitattu 8.12.2016. (tanskaksi)
  3. a b c d e f g h Martin Friis Andersen: Paul Elvstrøm, 1928-2016 Danmarkshistorien.dk. Institut for Kultur og Samfund Historisk Afdeling. Viitattu 8.12.2016. (tanskaksi)
  4. a b Paul Elvstrøm Dansk Biografisk Leksikon. Gyldendal. Viitattu 9.7.2012. (tanskaksi)
  5. a b c d e Paul Elvstrøm Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  6. a b c d Paul Bert ELVSTRÖM ISAF/ISAF UK LTD. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  7. a b Paul Elvstrøm sports-reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  8. a b Records and Medals – Games of the Olympiad (pdf) olympic.org. 4/2012. Olympic Movement. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  9. Mallon, Bill: Identical Team Defenders (Jos Ateenan välikisat 1906 laskettaisiin mukaan niin myös Ray Ewry kuuluisi joukkoon) OlympStats. 11.6.2014. Viitattu 16.7.2015. (englanniksi)
  10. Golden glow: Phelps wins Olympic 200-meter IM fourth time in a row Viitattu 17.8.2016.
  11. Rio Olympics 2016: Japanese wrestler Kaori Icho makes case as greatest female Olympian with fourth gold The Sydney Morning Herald. 18.8.2016. Viitattu 18.8.2016.
  12. Paul Elvstrøm Elvstrøm Sails. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  13. Paul Elvström ISAF/ISAF UK LTD. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]