505 (jolla)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
505
505 black.svg
505er.jpg
Suurin pituus (LOA) 5,05 m
Leveys 1,88 m
Syväys 1,066 m
Paino 127,4 kg
Purjeet Isopurje
Purjepinta-ala
(iso ja fokka)
9 m2
Fokka / Genua 5 m2
Spinaakkeri 26 m2
LYS 1,36
Miehistö 2, trapetsilla 1

505 on nopea ja vaativa kahden hengen kevytvene, kilpakäyttöön tarkoitettu nostokölijolla. Miehistön jäsenistä toinen käyttää trapetsia. Veneluokan on suunnitellut englantilainen John Westell 1950-luvulla. Vuonna 2007 8930 venettä oli rekistöröity.[1]

505 syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvulla John Westell suunnitteli 505:n esiasteen 18-jalkaisen "Coronetin" Kansainvälisen Purjehdusliiton (I.Y.R.U.) valintakilpailuun "parhaan mahdollisen kahden miehen nostokölijollan löytämiseksi". Max Johnsonin rakentama "Coronet" osallistui kilpailuun Ranskassa La Baule'in purjehduskeskuksessa. Valintakilapiuluun osallistui myös kaksi Flying Dutchman-venettä, jotka purjehdustaktisesti pudottivat "Coronetin" toiseksi. Kansainväilinen liitton valitsi Flying Dutchmanin.

Ranskassa ihastuttiin kuitenkin kilpailujen kakkoseen, Coronetiin. John Westelliä pyydettiin suunnittelemaan pienennetty versio veneestään, jotta se sopisi paremmin Ranskassa suosittuun Caneton-luokkaan. Pienennetyn version pituudeksi tuli 16 jalkaa 6 tuumaa eli 5,05 m. Kilpailuissa se kuitenkin osoittautui muita Caneton -luokan veneitä paljon nopeammaksi ja niin siitä tehtiin aivan oma luokkansa, jonka nimeksi tuli 505.

Uusi luokka kasvoi nopeasti, ja Kansainvalinen Purjehtijaliitto hyväksyi 505-veneen yksityyppiluokaksi jo vuonna 1955. Vuoden 1957 lopulla Rooman olympialaisiin valittiin kahden miehen nostokölijollaksi kahdesta vaihtoehdosta jälleen Flying Dutchman eli Viis-nolla-viis -luokasta ei siis tullut olympialuokkaa. Monet epäilivät, että luokan kehitys päättyisi tähän. Mutta 505 jatkoi omalla voimallaan kasvuaan leviten yhä useampaan maahan. Vuonna 1962 veneitä oli 1300 kappaletta, vuoden 1971 alussa jo yli 4000 ja nykyään lähes 9000 venettä.

Veneluokan historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A.G. Kuusterä rakensi kylmälaminoimalla Suomen ensimmäisen 505:n vuonna 1962. Kilpailutoiminta alkoi kesällä 1968. Ensimmäiset veneet tulivat Suomeen 1967. Suomessa 505 esiteltiin ensimmäisen kerran Helsingin kansainvälisillä venemessuilla vuonna 1968. Suomen 505-liitto perustettiin vuonna 1968 ja toiminta keskittyi Helsingin ja Turun laivueisiin. Luokkaliiton aktiivisen toiminnan ansiosta 505:n kasvoi nopeasti merkittäväksi kolmiorataluokaksi, olihan se niihin aikoihin äärimmäisen vaativa vene verrattuna esimerkiksi Finnjollaan, Viklaan, Windmilliin ja Lightning-luokkaan, jotka silloin hallitsivat kevytvenemarkkinoita.

Aivan ratkaisevaa luokan kehitykselle oli se seikka, että Lara Fellmanin johdolla Porvoon Hamarista löytyi veneenrakentaja Herbert Lönnfors, joka talvella 1968-69 alkoi valmistaa 505-veneitä. Veneet rakennettiin edistyksellistä kerroslevytekniikkaa (sandwich) hyväksi käyttäen, jonka ansiosta rungosta tuli jäykkä ja kevyt. Kesti vuosia ennen kuin muut valmistajat alkoivat käyttää tätä nykyään kilpapursissa niin vallitsevaa rakennusmenetelmää. Kesällä 1969 vesillämme purjehti jo 17 505:sta, joista 8 oli valmistettu kotimaassa.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ABOUT THE 505 505 International Saling. Viitattu 29.5.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]