Pariisin bulevardit
Pariisin bulevardit ovat pääasiassa purettujen kaupunginmuurien paikalle rakennettuja puistokatuja Pariisissa. Nimitys bulevardi on peräisin hollannin sanasta bolwerk, joka tarkoittaa alkujaan paaluista tehtyä vallin tukirakennelmaa[1], mutta siirtyi myöhemmin tarkoittamaan tällaisten vallitusten paikalle rakennettuja katuja.
Pariisissa ja muuallakin Ranskassa puistokatujen nimissä käytetään vaihdellen sanaa Avenue tai Boulevard. Tavallisimmin Avenuet johtavat kaupungin keskustasta tai vanhimmasta osasta kohti sen laitoja, kun taas Boulevardit kiertävät keskikaupunkia kehämäisesti, esimerkiksi Pariisissa useina sisäkkäisinä samankeskisinä kehinä. Nimiä annettaessa tätä sääntöä ei kuitenkaan ole noudatettu täysin johdonmukaisesti, vaan siitä on joukko poikkeuksiakin. Niinpä Pariisin vanhimmasta osasta, Île de la Citéltä, johtaa lähes suoraan pohjoiseen Boulevard Sébastopol ja sen jatke Boulevard Strasbourg ja samalta saarelta etelään Quartier latinin pääväylä Boulevard Saint-Michel. Pääosa Pariisin bulevardeiksi nimetyistä kaduista kuitenkin sijaitsee entisten kaupunginmuurien kohdalla. Ne muodostavat kolme sisäkkäistä samankeskistä kehää, jotka kiertävät kaupungin sisäosia eri aikoina rakennettujen muurien kohdalla.
Suuret bulevardit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariisin vanhimpia bulevardeja ovat niin sanotut suuret bulevardit. Ne rakennettiin 1670-luvulla, Ludvig XIV:n aikana tuolloin purettujen kaupunginmuurien paikalle.[2] Ludvig XIV katsoi, että muurit olivat käyneet turvallisuusmielessä tarpeettomiksi[2], lisäksi niiden ulkopuolelle oli jo muodostunut joukko esikaupunkeja (faubourg). Purettujen muurien kohdalle rakennettu bulevardien ketju johtaa kaupungin keskiosien pohjoispuolitse Place de la Concordelta Place Bastillelle. Vanhoista porteista on bulevardien varrella säilynyt kaksi, Porte Saint Denis ja Porte Saint Martin, paikoilla, joista aikoinaan alkoivat Saint Denisiin ja Saint Martiniin johtavat maantiet.
Seinen eteläpuolella samojen keskiaikaisten muurien paikalla on vain tavallisia kapeita katuja. 1800-luvulla sinne tosin rakennettiin Boulevard Saint-Germain[3] yhdistämään Seinen pohjoispuolella olevan bulevardiketjun molemmat päät toisiinsa, joten yhdessä niiden kanssa se muodostaa täyden ympyrän. Nykyisen Boulevard Saint Germainin kohdalla kaupunginmuuri ei kuitenkaan ole koskaan sijainnut.
Keskimmäiset bulevardit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1780-luvulla, muutamaa vuotta ennen Ranskan vallankumousta, rakennettiin tullivalvontaa varten uusi kaupunginmuuri, Mur des Fermiers généraux, muutamia kilometrejä aikaisemmin purettua ulommaksi, jolloin sen sisään jäivät uudet laitakaupungitkin.[4] Tämä muuri jäi lyhytikäiseksi, mutta sen kohdalla sijaitsee nykyisin Pariisin keskiosia joka puolelta kiertävä toinen bulevardikehä[5] Pariisin suuri Riemukaari rakennettiin 1800-luvun alussa alkujaan muurin portiksi kohtaan, jossa keskustasta länteen johtanut, jo 1600-luvulla rakennettu Avenue des Champs-Élysées kulki muurin poikki. Riemukaarta ympäröivä Place Charles de Gaulle (Place de l'Étoile) ympäröivine rakennuksineen rakennettiin kuitenkin nykyiselleen vasta Napoleon III:n aikana.[6] Tämän bulevardikehän varrella sijaitsee muitakin huomattavia aukioita kuten idässä Place de la Nation ja kaakossa Place de l'Italie.
Marsalkkojen bulevardit ja Boulevard Périphérique[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niinkin myöhään kuin 1840-luvulla Pariisin ympärille rakennettiin vielä uusi puolustusmuuri, Thiersin muuri, entistäkin ulommaksi.[7] Hieman muurin sisäpuolelle rakennettiin samalla Pariisia kiertävä tie, jonka eri osilla on eri nimiä, mutta joista käytetään myös yhteisnimitystä Boulevards des Maréchaux (Marsalkkojen bulevardit).[7] Tämä muuri tuli vuoden 1860 alueliitoksessa myös Pariisin kunnalliseksi rajaksi,[8] joka kulkee suurimmaksi osaksi samalla kohdalla edelleen. Tämän uloimman muurin entisten porttien kohdalla on nykyisin joukko aukioita, joiden nimissä on sana Porte (portti) sekä sen paikkakunnan nimi, jonne portilta alkanut maantie johti. Esimerkiksi Porte d'Orléans'ilta alkoi Orléansiin johtava maantie. Muuri kuitenkin purettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen,[9] ja 1960-luvulla sen kohdalle, siis hieman Marsalkkojen bulevardien ulkopuolelle, rakennettiin Pariisia kiertävä kehämäinen moottoritie, Boulevard Périphérique.[9]
Muita bulevardeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muista Pariisin puistokaduista suuri osa on rakennettu vasta Napoleon III:n valtakaudella vuosien 1850–1870 välisenä aikana. Rakennustöitä johti paroni Georges Eugène Haussmann.[10] Uudelleenjärjestelyt merkitsivät varsinkin kaupungin vanhimmissä osissa laajoja rakennusten purku- ja uudelleenrakennustöitä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nykysuomen laitos ja Suomalaisen kirjallisuuden seura: Nykysuomen sivistyssanakirja, 4. painos 1979, ISBN 951-0-09108-1
- ↑ a b Colin Jones: Paris, Biography of a City, s. 185-186, Penguin Books 2006, ISBN 978-0-140-28292-4
- ↑ Jones, s. 356
- ↑ Jones, s. 244
- ↑ Jones, s. 358-359
- ↑ Jones, s. 357
- ↑ a b Jones, s. 336
- ↑ Jones, s. 359
- ↑ a b Jones, s. 454
- ↑ Jones, s. 354-356
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pariisin bulevardit Wikimedia Commonsissa
