Palokkaankylä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palokkaankylä
Получье, Polutšje
Palokkaankylä lähiseutuineen vuoden 1860 kartalla.
Palokkaankylä lähiseutuineen vuoden 1860 kartalla.

Palokkaankylä

Koordinaatit: 59°35′24″N, 28°28′6″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Kattila
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 1











Palokkaankylä[1] (ven. По́лучье, Polutšje) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Palokkaanjärven ja Haapalanjärven välisellä kannaksella 16 kilometriä linnuntietä Kattilasta länteen. Vuoden 2010 väestönlaskennan aikaan kylässä oli yksi asukas[2].

Jaaman ujestin Toldogan pogostaan kuulunut Palokkaankylä mainitaan ensimmäisen kerran Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500. Sen kieleltään itämerensuomalaiset asukkaat harjoittivat maanviljelyä ja kalastusta sekä valmistivat rautaa paikallisesta raaka-aineesta.[3] Kylä mainitaan asuttuna myös ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa[4].

Myöhemmin Palokkaankylän asukkaat olivat lähiseudun monista muista kylistä poiketen venäläisiä, jotka kuuluivat aluksi Soikkolan ja vuodesta 1878 lähtien Valkovitsan ortodoksiseen seurakuntaan[5]. Vuonna 1867 siellä oli Florukselle ja Laurukselle pyhitetty tsasouna, 26 taloa ja 71 miespuolista asukasta[6].

Kylän asukkaat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia. Myöhemmin Palokkaankylä muodosti oman kyläkuntansa ja Venäjän vallankumouksen jälkeen Kattilan volostiin ja piiriin kuuluneen kyläneuvoston. Vuonna 1928 se liitettiin Villikaisin kyläneuvostoon. Kylä paloi toisen maailmansodan aikana.[6] Sen ympäristö kuuluu Kattilan rauhoitusalueeseen.

  1. Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas eki.ee. Viitattu 25.6.2014.
  2. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  3. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 908–909, 913–914, 923–924. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  4. Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 57. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  5. Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)
  6. a b Leningradskaja oblastnaja universalnaja nautšnaja biblioteka: Sprosi u krajeveda (kysymys 436) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 25.6.2014. (venäjäksi)