Pallopäävalaat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grindvalaat
Pitkäeväpallopää (Globicephala melaena)
Pitkäeväpallopää (Globicephala melaena)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti
Heimo: Delfiinit Delphinidae [1]
Suku: Grindvalaat
Globicephala
Lesson, 1828
Levinneisyyskartta
Cetacea range map Pilot Whale.png
Synonyymit
  • Cetus Wagler, 1830 [1]
  • Globiceps Flower, 1884 [1]
  • Sphaerocephalus Gray, 1864 [1]
Lajit [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pallopäävalaat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pallopäävalaat Commonsissa

Grindvalaat[2] (Globicephala) on valaiden lahkoon ja delfiinien heimoon kuuluva nisäkässuku. Siihen kuuluu kaksi lajia:[1]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että suvun suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin pallopäävalaat.[2] Kyseinen nimi tarkoitti aiemmin Globicephalidae-heimoa, johon luettiin grindvalaiden lisäksi melonipäävalas (Peponocephala electra), kääpiömiekkavalas (Feresa attenuata), pikkumiekkavalas (Pseudorca crassidens) ja miekkavalas (Orcinus orca).[3] Nykyisen luokittelun mukaan kaikki edellämainitut lajit kuuluvat delfiinien heimoon (Delphinidae), jolle nimitys "Globicephalidae" on synonyymi.[5]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäevä- ja lyhyteväpallopäät eroavat toisistaan vain vähän. Yleensä lajeja ei voi erottaa toisistaan merellä niiden yhteisillä esiintymisalueilla.

Grindvalaat ovat väritykseltään mustia tai tummanharmaita. Täysikasvuiset urosvalaat voivat kasvaa 6,1 metriä pitkiksi ja painaa 3 tonnia, ja täysikasvuiset naaraat voivat kasvaa 4,9 metriä pitkiksi ja painaa 1,5 tonnia.

Esiintymisalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grindvalaita esiintyy trooppisissa ja lauhkeissa vesissä sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla. Lyhytevä- ja pitkäeväpallopäiden esiintymisalueet ovat yhteisiä joillain alueilla, mutta useimmiten esiintymisalueet ovat erillisiä.

Lyhyteväpallopäävalaat elävät lämpimämmissä vesissä kuin pitkäeväpallopäävalaat, niitä esiintyy päiväntasaajan molemmin puolin sijaitsevalla leveällä vyöhykkeellä. Pitkäeväpallopäitä elää pohjois-Atlantilla ja Eteläisellä jäämerellä. Pohjois-Atlantilla, suunnilleen Espanjan leveysasteilta Kanariansaarten leveysasteille, on yhteinen esiintymisalue.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uroksien elinikä on noin 45 vuotta ja naaraiden 60 vuotta. Grindvalaat saalistavat pääasiassa kalmareita.

Saalistustapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvällä sukeltavia valaita pidetään yleensä hitaasti liikkuvina ja energiaa säästävinä eläiminä. Kansainvälinen tutkijaryhmä on tarkkaillut Kanariansaarten vesillä eläviä lyhyteväpallopäitä niihin kiinnitettyjen antureiden avulla. Anturit rekisteröivät valaiden nopeutta, syvyyttä ja suuntaa, ja valaiden ääntelyä ja valaiden kuulemia ääniä.

Lyhyteväpallopäiden on havaittu saalistaessaan uivan jopa nopeudella 32 km/h. Valaat voivat pitää nopeutta yllä noin 200 metrin matkan, jonka jälkeen ne joko saavat saaliin kiinni tai luovuttavat. Valaat saalistavat pilkkopimeässä yli 800 metrin syvyydessä kaikuluotaimensa avulla.

Lyhyteväpallopäiden saalistustapa muistuttaa gepardien saalistustapaa, jossa suurella nopeudella suoritetussa sprintissä kulutetaan paljon energiaa ja happea. Gepardit yli kaksinkertaistavat hengitystiheytensä sprintin aikana, mutta lyhyteväpallopäät saalistavat kuluttaen happea joka on sisäänhengitetty pinnalla.

Tutkijat ovat saaneet epäsuoria todisteita siitä, että valaat saalistavat muun muassa jättiläiskalmareita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Globicephala Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  2. a b c d Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 28.11.2010.
  3. a b c d Cajander, Veli-Risto; Similä, Tiu: Tieteellinen englanti-suomi -valassanakirja Whale watching web. 1987. Rauno Lauhakangas. Viitattu 28.11.2010.
  4. Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 115. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
  5. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Delphinidae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)