Pallonuppusammal
| Pallonuppusammal | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Ryhmä: | Sammalet Bryobionta |
| Kaari: | Lehtisammalet Bryophyta |
| Luokka: | Aitosammalet Bryopsida |
| Alaluokka: | Nuotiosammalet Funariidae |
| Lahko: | Nuotiosammalet Funariales |
| Heimo: | Nuotiosammalet Funariaceae |
| Suku: | Nuppusammalet Physcomitrium |
| Laji: | sphaericum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Physcomitrium sphaericum |
|
| Katso myös | |
Pallonuppusammal eli pallosuppusammal (Physcomitrium sphaericum) on nuotiosammalten heimoon (Funariaceae) ja nuppusammalten (Physcomitrium) sukuun kuuluva lehtisammallaji. Laji ja suku on aiemmin tunnettu suppusammalina, joiden suomenkielinen nimi on vaihdettu nuppusammaliksi.[3]
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pallonuppusammal on alle 5 millimetrin korkuinen. Sen itiöt ovat 25–32 mikrometrin mittaisia.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pallonuppusammal on levinnyt laajalle alueelle Euraasian lauhkeisiin osiin Intiaan, Japaniin ja Koreaan asti. Baltiassa sitä ei kuitenkaan tavata, ja se on hävinnyt Ruotsista, Puolasta, Suomesta, Alankomaista ja Italiasta. Ruotsista sitä on havaittu vain yhdeltä paikalta 1910-luvun puolivälissä ja lopussa. Suomessa lajia on historiassa tavattu vain kahdesti, joista uudempi kerta on vuodelta 1906. Pallonuppusammal on uhanalainen monissa Keski- ja Itä-Euroopan valtioissa.[4] Vuoden 2019 arvioinnissa se luokiteltiin Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi ja aiemmissa uhanalaisarvioinneissa alueellisesti hävinneeksi.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hodgetts, N., Lockhart, N., Lönnell, N., Rothero, G., Schröck, C., Untereiner, A. & Vanderpoorten, A.: Physcomitrium sphaericum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Pallonuppusammal – Physcomitrium sphaericum Laji.fi. Viitattu 28.8.2023.
- ↑ Pihlaja, K. & Ulvinen, T. 2023: Suomen sammalien levinneisyys eliömaakunnissa 10. – Suomen ympäristökeskus. 19.6.2023.
- ↑ a b Laaka-Lindberg, S., Anttila, S. ja Syrjänen, K. (toim.): Suomen uhanalaiset sammalet, s. 200–201. Suomen ympäristökeskus, 2009. ISBN 978-952-11-3247-6.
| ||||||||||