Pajatso

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pajatso

Pajatso on perinteinen suomalainen[1] rahapeliautomaatti, jossa yritetään saada kolikko kimpoamaan oikeaan porttiin. Suurimman voiton saa keskimmäisestä portista. Reunoissa on ns. ressuportit, joista saa voiton vain silloin, kun ne ovat täynnä.

Pajatsosta on tehty myös Komeettajasso-pajatso, jossa on perinteisen pajatson lisäksi onnenpeli. Komeettajassossa porttien voittosummat vaihtelevat ja keskiportin voittosumma arvotaan.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset pajatsotyyppiset automaatit valmistettiin Saksassa 1900-luvun alussa, mutta siitä missä ensimmäinen laite tarkalleen kehitettiin ei ole varmaa tietoa. Ensimmäiset "Taitavuuskoeautomaatti Bajazzo" -automaatit tuotiin Suomeen 1920-luvun puolivälissä.[3] Sana "Bajazzo" tarkoittaa ilveilijää (italiaksi 'pagliaccio'), joka vääntyi suomalaisittain pajatsoksi.

Aluksi pajatsotoiminta Suomessa ei ollut monopolisoitua, vaan kuka tahansa saattoi sijoittaa pelejä kansan pelattavaksi. Vuonna 1933 säädettiin asetus, jossa pajatsojen pito sallittiin vain hyväntekeväisyysjärjestöille, tosin yksityiset henkilöt saattoivat toimia edelleen pelien valmistajina. Vuonna 1937 asetusta tiukennettiin ja pelien pitäminen sallittiin vain sitä varten varta vasten perustetulle Raha-automaattiyhdistykselle (RAY).[4]

RAY on valmistanut pajatsoja perustamisvuodestaan (1938) alkaen. Pajatson mekaaninen rakenne pysyi pääosin alkuperäisen kaltaisena vuoteen 1967 asti, jolloin markkinoille tuli 50 pennin pajatso uusine teknisine ratkaisuineen. Tästä kehitys on kulkenut eteenpäin elektronisen pajatson (v. 1981) kautta nykyisiin pajatsomalleihin, Pajatsoon ja Komeettajassoon.[5]

Pajatsot olivat Suomessa vielä 1970-luvulla ainoita rahapeliautomaatteja, mutta sen jälkeen niiden rinnalle tuli muitakin, esimerkiksi hedelmäpelit. Kun 1990-luvun alussa suomalaiset kolikot uudistettiin, pajatsot jäivät muutamaksi vuodeksi kokonaan pois käytöstä, mutta ne on myöhemmin palautettu.

Vuonna 2009 Raha-automaattiyhdistys lanseerasi uusimman version pajatsosta. Siinä on kaksi peliä, Classic Jasso ja Porttipeli. [6] Uusi pajatsoversio tarjoaa muun muassa mahdollisuuden useamman pelaajan peleihin.

RAY poisti viimeisen pajatson käytöstä alkuvuonna 2015. Suomessa pajatsoa voi pelata enää netissä tai mobiilissa. [7]

Pajatso ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia pajatsoja on viety myös ulkomaille. Vuoden 1995 jälkeen RAY:n pajatsoja ja muita automaatteja ei kuitenkaan ole viety ulkomaille johtuen EU:n kilpailusäädöksistä. Vienti käynnistyi vuonna 1972, kun Norjan Punaisen Ristin peliautomaattiyhtiön RKA:n silloinen omistajapariskunta Kjell ja Gerd Isakssen näkivät Lapin matkallaan RAY:n 50 pennin pajatson.lähde?

RAY:n valmistamia pajatsoja on vuosien varrella viety Norjan lisäksi ainakin Unkariin, silloiseen Neuvostoliittoon, Australiaan, Hollantiin, Las Vegasiin, Islantiin ja Ruotsiin. Norja kuitenkin säilytti asemansa pääasiallisena vientimaana.lähde?

Nykyään pajatsoja voi pelata Chilessä, jossa paikallinen pelioperaattori harjoittaa pajatsotoimintaa suomalaisvalmisteisilla elektronisilla pajatsoilla.lähde?

Pajatson MM-kisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajatson MM-kisat ovat RAY:n joka toinen vuosi järjestämä kilpailu, jossa otetaan mittaa maailman taidokkaammista lyöntisormista. Ensimmäiset lajin MM-kisat järjestettiin vuonna 2003. Voittajaksi rissaa napsautti Tero Tikkanen. Seuraavissa kisoissa vuonna 2005 parhaiten pärjäsi norjalainen Christen Romness. Vuonna 2007 kisoihin osallistui noin 8 000 pajatsotaituria, ja mestariksi itsensä löi vantaalainen Jukka-Pekka Kumpulainen. 2009 pidetyt pajatsomestaruuskisat päättyivät Juha Jukkalan voittoon.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. RAY:n Pajatso Viitattu 18.11.2011.
  2. RAY:n nettisivut Viitattu 25.6.2008.
  3. Luoto, Santtu; Wickström, Miika: ”Ovi auki Eurooppaan”, Kansanterveydelle För Folkshälsoarbetet: Pajatson historia Suomessa, s. 12. Helsinki: Wsoy, Huhtikuu 2008. ISBN 978-951-0-33489-8.
  4. Pajatson historiaa Viitattu 26.04.2012.
  5. Pajatson historiaa Viitattu 26.04.2012.
  6. Pajatson historiaa Viitattu 26.04.2012.
  7. Jussi Vehkasalo: Pajatson hautajaisista tuli mediahässäkkä - katso huijausvideo Helsingin uutiset. 11.3.2015. Viitattu 2.5.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luoto, Santtu & Wickström, Mika: Kansanterveydelle: Pajatson historia Suomessa. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33489-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]