Otto Rehhagel
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 9. elokuuta 1938 | |
| Syntymäpaikka | Essen, Nordrhein-Westfalen, Saksa | |
| Pituus | 177 senttimetriä | |
| Seura | ||
| Seura | – | |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1960–1963 1963–1965 1965–1972 |
 Rot-Weiss Essen Hertha Berlin 1. FC Kaiserslautern
|
?(?) 53(6) 148(16) |
| Valmennusura | ||
| 1974–1975 1976 1976–1978 1978–1979 1979–1980 1981–1995 1995–1996 1996–2000 2001–2010 2012 |
Kickers Offenbach SV Werder Bremen Borussia Dortmund Arminia Bielefeld Fortuna Düsseldorf SV Werder Bremen FC Bayern München 1. FC Kaiserslautern Kreikan maajoukkue Hertha BSC
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Otto Rehhagel (s. 9. elokuuta 1938) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja.
Lähes 40-vuotisen valmennusuran tehnyt Rehhagel voitti urallaan kolme Saksan Bundesliigan mestaruutta. Hän luotsasi Kreikan maajoukkueen yllättäen Euroopan mestariksi 2004.
Rehhagel on Jupp Heynckesin ohella ainoa henkilö, joka on pelaajana ja valmentajana osallistunut yhteensä yli tuhanteen Bundesliiga-otteluun.[1]
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajaurallaan Rehhagel edusti Rot-Weiss Esseniä (1960–1963), Hertha BSC Berliniä (1963–1965) ja 1. FC Kaiserslauternia (1965–1972). Yhteensä hän pelasi Bundesliigassa 201 ottelua.
Meriitit pelaajana
- Saksan Cupin hopeaa 1972
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rehhagel aloitti valmennusuransa vuonna 1974 Kickers Offenbachin peräsimessä. Ura ei alkanut ruusuisesti ja katastrofaalisen Borussia Dortmundille kärsityn 0–12 tappion jälkeen Rehhagel sai haukkumanimen Otto Torhagel (Tor on saksaksi maali ja Hagel raekuuro).
Helmikuussa 1976 Rehhagel tuli SV Werder Bremenin päävalmentajaksi loppukauden 1975–76 ajaksi. Rehhagelin johdolla Werder Bremen säilyi 1. Bundesliigassa, mutta 38-vuotias saksalainen sai tehdä kauden päätteeksi tilaa Hans Tilkowskille.
1976–80 Rehhagel valmensi Bundesliigan keskikastissa viihtynyttä Borussia Dortmundia, Arminia Bielefeldiä sekä Fortuna Düsseldorfia, jonka kanssa hän voitti Saksan Cupin 1980.
Huhtikuussa 1981 Rehhagel palasi Werder Bremeniin erotetun Kuno Klötzerin tilalle. Alkoi 14-vuotinen loistelias jakso pohjoissaksalaisseuran historiassa. Rehhagel loi Werder Bremenistä tiukan puolustavan joukkueen, joka iski armotta vastaiskuista maaleja. Vaikka 14 vuoteen mahtui kirpakoita takaiskuja, oli Rehhagelin ajanjakso kuitenkin varsin menestyksekäs. Hän johdatti Werderin kahteen liigamestaruuteen, kahteen Saksan Cupin voittoihin, kolmeen Saksan Supercupin voittoihin sekä Cup-voittajien Cupin voittoon. Sen lisäksi Rehhagel luotsasi Bremenin Saksan liigassa toiseksi neljästi ja Cupin finaaliin hävinneeksi osapuoleksi kaksi kertaa.
Rehhagelin valmentama Bremen tuotti myös loistavia maailmanluokan tähtipelaajia 14 vuoden aikana. Muun muassa Rudi Völler, Karl-Heinz Riedle, Marco Bode ja Andreas Herzog saivat uusia tuulia uralleen Bremenistä.
Kesällä 1995 Rehhagel siirtyi Bremenistä pahimpaan kilpailijaan, FC Bayern Müncheniin. Rehhageliin ja Bayerniin kohdistui kovia odotuksia kauden 1995–96 suhteen. Edellinen kausi oli mennyt pieleen kun Bayern oli ollut liigassa vasta kuudes ja kesällä oli käytetty paljon rahaa paitsi Rehhageliin myös pelaajiin, kuten Jürgen Klinsmanniin ja Andreas Herzogiin. Rehhagel ei kuitenkaan sopeutunut Bayernin ilmapiiriin ja hänen vanhanaikaisiksi syytetyt taktiikkansa eivät purreet Bayern-faneihin. Huolimatta kohtuullisen hyvästä menestyksestä Rehhagelille annettiin nöyryyttävät potkut huhtikuussa 1996, vain kolme viikkoa ennen UEFA Cupin finaalia. Rehhagel ei päässyt juhlimaan tuota voittoa, vaan kunnia lankesi monissa piireissä Franz Beckenbauerille, joka korvasi Rehhagelin päävalmentajana.
Bayern-episodin jälkeen Rehhagel jatkoi uraansa 1. FC Kaiserslauternin päävalmentajana. Rehhagel sai uutta virtaa 2. Bundesliigaan pudonneeseen joukkueeseen ja nosti sen takaisin pääsarjaan ja taistelemaan europaikoista. Kaudella 1997–98 Rehhagel luotasi Kaiserslauternin yllättävään Saksan mestaruuteen ja 1998–99 seura eteni Mestarien liigassa aina neljännesvälieriin saakka. Huonosti alkanut kausi 2000–01 johti Rehhagelin lähtöön seurasta lokakuussa 2000.
Vuonna 2001 Rehhagel palasi valmennushommiin siirtyessään Vassilis Daniiln seuraajaksi Kreikan maajoukkueen päävalmentajaksi. Rehhagelin kilpikonnataktiikalla Kreikka selviytyi sensaatiomaisesti EM-kisoihin 2004. Heittopussiksi povatut helleenit saivat kaikki mykistymään, kun Rehhagelin miehistö sumputti niin Tšekin, Ranskan kuin Portugalinkin taitohyökkääjät. Kisat huipentuivat kreikkalaisten mestaruusjuhliin, kun isäntämaa Portugali kaatui finaalissa 1–0.
Kuningas Otto lempinimen saanut, ja ensimmäisenä ulkomaalaisena Vuoden kreikkalaiseksi palkittu Rehhagel on jatkanut uraansa Kreikassa spekulaatioista huolimatta. 2004 häntä huhuttiin Saksan jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi Rudi Völlerin tilalle, mutta Rehhagel on jatkanut työtään Kreikassa. MM-kisat 2006 jäivät haaveeksi, mutta EM-karsinnoissa 2008 hallitseva mestari otti lohkovoiton ennen Turkkia ja eteni kisoihin puolustamaan mestaruutta.
Maaliskuun lopussa 2008 Kreikan jalkapalloliitto tiedotti Rehhagelin jatkaneen sopimustaan Kreikan maajoukkueen päävalmentajana aina MM2010-projektin loppuun saakka. [2] Hänen paikkansa tosin oli uhattuna, kun joukkue jäi alkulohkoon saman vuoden EM-kisoissa. Hän kuitenkin jatkoi edelleen Kreikan luotsina. [3]
Luottamus Rehhageliin palkittiin kun hän johdatti kolmansiin arvokisoihin päävalmentajakaudellaan. MM-lopputurnauspaikka tosin ratkesi vasta jatkokarsintojen Ukraina-voiton jälkeen. Lopputurnauksessa Kreikka onnistui voittamaan Nigerian 2–1, mutta tappiot Korean tasavallalle ja Argentiinalle olivat liikaa ja turnaus päättyi jo lohkovaiheeseen. [4] Pian Kreikan putoamisen jälkeen Rehhagel ilmoitti jättävänsä maajoukkuevalmentajan tehtävät yhdeksän vuoden jälkeen. [5]
Lokakuussa 2010 Saksan jalkapallokulttuurin liitto palkitsi Rehhagelin 10 000 euron arvoisella Walther-Bensemann-Sonderpreisilla elämäntyöstään jalkapallon parissa. [6]
Helmikuun puolivälissä 2012 Rehhagel palasi yllättäen valmennustehtäviin Bundesliigaseura Hertha BSC:n päävalmentajana. [7] Rehhagelin johdolla Hertha sijoittui Bundesliigassa kolmanneksi viimeiseksi ja joutui putoamiskarsintaan. Sarjapaikan säilyttäminen jäi haaveeksi, kun Fortuna Düsseldorf oli parempi yhteismaalein 4–3. [8] Toinen osaottelu Düsseldorfissa päättyi fanien mellakointiin ja Hertha teki ottelusta protestin, joka kuitenkin hylättiin. [9] Päätöksen jälkeen Hertha ilmoitti, että Rehhagelin päävalmentajana korvaa Jos Luhukay. [10]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan mestaruus: 2004
- MM-1.kierros: 2010
- Saksan mestaruus: 1988, 1993, 1998
- Saksan Cup: 1980, 1991, 1994
- Saksan Supercup: 1988, 1993, 1994
- Cup-voittajien Cup: 1992
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuoden kreikkalainen 2004
- Ateenan kunniakaupunkilainen 2004
- 1. luokan Bundesverdienstkreuz 2005
- Laureus: Vuoden joukkue -palkinto 2005
- Walther-Bensemann-Sonderpreis: 2010
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bayern-Trainer Jupp Heynckes in Zahlen: Der Rekordmann der Bundesliga
- ↑ Rehhagel jatkoi Kreikka-sopimustaan
- ↑ Rehhagel saa jatkaa Kreikan päävalmentajana
- ↑ Rehhagel: Argentiina ansaitsi voittonsa
- ↑ Rehhagel sagt Adio
- ↑ Auszeichnung für Otto Rehhagel
- ↑ Rehhagel: "So lange ich lebe, will ich Spannung"
- ↑ Furuholmin Fortuna Düsseldorf nousee Bundesliigaan[vanhentunut linkki]
- ↑ Hertha fordert Wiederholungsspiel
- ↑ Luhukay wird neuer Hertha-Trainer
| Edeltäjä: Thomas Helmer |
Kicker Mann des Jahres 1997, 1998 |
Seuraaja: Lothar Matthäus |
| Edeltäjä: Herbert Burdenski Kuno Klötzer |
SV Werder Bremenin päävalmentaja 2/1976–6/1976 4/1981–6/1995 |
Seuraaja: Hans Tilkowski Aad de Mos |
| Edeltäjä: Giovanni Trapattoni |
FC Bayern Münchenin päävalmentaja 7/1995–4/1996 |
Seuraaja: Franz Beckenbauer |
| Edeltäjä: Eckhard Krautzun |
1. FC Kaiserslauternin päävalmentaja 7/1996–10/2000 |
Seuraaja: Andreas Brehme |
| Edeltäjä: Vassilis Daniil |
Kreikan maajoukkueen päävalmentaja 2001–2010 |
Seuraaja: Fernando Santos |
| Edeltäjä: Michael Skibbe |
Hertha BSC:n päävalmentaja 2–5/2012 |
Seuraaja: Jos Luhukay |
1960 .svg){kind=small}
Gavril Katchalin | 1964 .svg){kind=small}
José Villalonga | 1968 
Ferruccio Valcareggi | 1972 Helmut Schön | 1976 
Václav Ježek | 1980 Jupp Derwall | 1984 
Michel Hidalgo | 1988 
Rinus Michels | 1992 
Richard Møller Nielsen | 1996 Berti Vogts | 2000 Roger Lemerre | 2004 Otto Rehhagel | 2008 
Luis Aragonés | 2012 Vicente del Bosque | 2016 
Fernando Santos | 2020 Roberto Mancini
1 Nikopolídis | 2 Seïtarídis | 3 Patsatzóglou | 4 Spyrópoulos | 5 Déllas | 6 Basinás | 7 Samarás | 8 Giannakópoulos | 9 Charistéas | 10 Karagkoúnis | 11 Výntra | 12 Chalkiás | 13 Tzórvas | 14 Salpingídis | 15 Torosídis | 16 Kyrgiákos | 17 Gkékas | 18 Gkoúmas | 19 Ántzas | 20 Amanatídis | 21 Katsouránis | 22 Tziólis | 23 Lymperópoulos | Valmentaja Rehhagel
| ||||||||||||||
