Osuuspankki Yhteistuki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osuuspankki Yhteistuki (OPY) oli Helsingissä vuonna 1963 perustettu ammattiyhdistysliikkeen osuuspankki.

Yhteistuen perustamiseen johti sosiaalidemokraattien hajaantuminen. Hajaantuminen ”leskisläisiin” ja ”skogilaisiin" oli alkanut 1956 yleislakosta. Leskisläisten hallintaan oli jäänyt Helsingin Työväen Säästöpankki, joka toimi ay-liitto SAJ:n päärahoittajana. Skogilaisten johtama kilpaileva ay-liitto SAK perusti oman rahalaitoksen, Yhteistuen.[1]

Yhteistuki perustettiin osuuskassana siitä huolimatta, että osuuskassaliike tunnettiin leimallisesti maalaisliittolaisena. Tämä aiheutti kilpailevassa leirissä kritiikkiä siitä, että ammattiliittojen varat olisivat päässeet maalaisliiton valvontaan. Yhteistuki muutettiin osuuspankiksi vuonna 1970, kun laki muuttui.[1]

SAK:n ja SAJ:n kilpailu lakkasi 1969. Se ei kuitenkaan vastaavasti johtanut työväenliikkeen pankkien yhdistymiseen. Helsingin Työväen Säästöpankin seuraaja Suomen Työväen Säästöpankki (STS) ja Yhteistuki kilpailivat keskenään. STS oli taloudellisesti vahvempi: palkansaajien talletuksissa se oli ylivoimainen ja se sai myös joitain ay-liittoja asiakkaikseen. Osuuspankki Yhteistuen asiakkaina olivat kuitenkin useimmat ammattiliitot ja SAK. Pankkien yhdistämishankkeet eivät tuottaneet tulosta.[2]

Osuuspankki Yhteistuki kasvoi 1980-luvun loppuun mennessä yhdeksi Suomen suurimmista osuuspankeista. Ay-liikkeen rahojen hoito ei Yhteistuelle enää riittänyt, vaan se kehitti tuotteita palkansaajille. Pankkiryhmää Yhteistuki ei halunnut vaihtaa, mutta sillä ei ollut halua myöskään keskinäiseen kampittamiseen STS:n kanssa.[3]

Osuuspankki Yhteistuella oli 1980-luvulla yksitoista toimipaikkaa eri puolilla maata. Vuonna 1985 pankin ottolainaus oli 878 miljoonaa markkaa ja antolainaus 746 miljoonaa markkaa. Sillä oli tuolloin henkilökuntaa 152.[4]

Yhteistuen viimeinen toimitusjohtaja oli vuodesta 1983 Reijo Setälä.[5] Pankki meni 1984 Peruspankin osakkaaksi ostamalla sen osakekannasta viisi prosenttia[6].

Osuuspankki Yhteistuki ajautui 1990-luvun laman aikana kriisiin. Se fuusioitiin 1993 Suur-Helsingin Osuuspankkiin (SHOP).[5] Molemmat pankit olivat tuolloin huonossa kunnossa. Yhteistuella oli järjestämättömiä luottoja 15 % lainakannasta. Lähes kaikki maksukyvyttömät asiakkaat olivat epäonnistuneita kiinteistösijoittajia. Luottojen vakuuksiksi annettujen kiinteistöjen arvot olivat romahtaneet. Vuonna 1994 Yhteistuen lainoista kertyi noin 500 miljoonan markan tappiot. Fuusio ei auttanut, vaan SHOP muutettiin 1996 osuuspankkien roskapankiksi.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Soukola, Timo: Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjä 1980–1992, s. 117. Vantaa: Kellastupa Oy, 2008. ISBN 978-952-5787-03-0.
  2. Soukola, s. 117–120
  3. Soukola, s. 179
  4. Facta 2001, WSOY 1986, 18. osa, palsta 610
  5. a b Kirjaesittely: Reijo Setälä ja Marko Erola: Erilainen pankkiiri. Breakwater 2014, Talouselämä.fi
  6. Finna.fi
  7. Soukola, s. 536

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koskela, Heikki: Työväenliikkeen pääomat ja liikelaitokset: Osa 1, Yleiskatsaus. Helsinki: Työväen taloudellinen tutkimuslaitos, 1986. ISBN 951-9281-55-X.
  • Koskela, Heikki: Työväenliikkeen pääomat ja liikelaitokset: Osa 2, Erillisselvitykset. Helsinki: Työväen taloudellinen tutkimuslaitos, 1986. ISBN 951-9281-56-8.
  • Seppänen, Esko: Punapääoman romahdus. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20814-0.
  • Setälä, Reijo: Erilainen pankkiiri. Helsinki: Breakwater, 2014. ISBN 978-952-7032-05-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]