Ortjo Stepanov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ortjo Stepanov (7. huhtikuuta 1920 Uhtua, Neuvosto-Venäjä22. maaliskuuta 1998 Petroskoi, Venäjä) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija.

Uhtuan Haikolan kylässä syntyneen Stepanovin isä oli talonpoika Oleksein Pekan Miihkali ja hän kuului vanhaan vienankarjalaiseen runonlaulajasukuun. Stepanov kävi keskikoulun Uhtualla ja opiskeli sitten Petroskoin opettajanopistossa sekä sodan jälkeen Leningradin kauppakorkeakoulussa. Hän toimi aluksi opettajana Pyhäjärvellä ja taisteli toisen maailmansodan aikana Karjalan ja Kalininin rintamilla.

Sodan jälkeen Stepanov oli Petroskoissa kalastusministeriön tarkastajana ja sitten Kalevalan piirissä yhteiskunnallisissa tehtävissä. Kirjoittamisen Stepanov aloitti 1950 ja hänestä tuli 1960-luvulla päätoiminen kirjailija. Stepanov oli Karjalan kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1970 ja hän sai Karjalan kansankirjailijan arvonimen 1990.

Uhtuan murretta kirjoissaan käyttäneen Stepanovin pääteos oli Kotikunnan tarina-romaanisarja, jossa kuvattiin Haapalahden kylän karjalaisten talonpoikien vaiheita 30 vuoden ajalta Leninin kuolemasta Stalinin kuoleman jälkeisiin vuosiin. Sarjan romaaneita ovat Haapalahden arkea, Sakun Jaakko, rahvaan mies (1973), Kuuma kesä (1979), Lesket (1983), Prokon Maksima (1986) ja Käki kukkui jäihin (1989).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häädetty kurki. 1958
  • Suurilla selkosilla, kertoelma. 1961
  • Vako vaolta. 1964
  • Koetus Korpikylässä. 1967
  • Sakun Jaakko. 1973
  • Kotikunnan tarina. 1979
  • Lesket. 1983
  • Prokon Maksima. 1986
  • Kotikunnan tarina I ja II. 2002

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]