Orjaintiaanit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Orjaintiaanit, englanniksi Slavey, sleviksi dene the tai Acha otinne[1], "metsämaan ihmiset" ovat kanadalainen alkuperäiskansa. Nimitys orja, engl slavey, intiaanikielellä swonak, awokanak oli cree-intiaanien antama halventava nimitys heikolle kansalle, jota silti pelättiin sen noitumistaidon takia. [2].

He ovat Kanadan subarktisen vyöhykkeen keskiosissa asuneita na dene/pohjoiseen athabasca-ryhmään kuuluneita intiaaneja, joiden asuinalue ulottui MacKenzie-joelta ja Suurelta Orjajärveltä Fort Normaniin[3]. Näitä intiaaneja lienee ollut alkujaan noin 2000.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen halki kulkeva Orjajoki on ollut perinteinen reitti pohjoisen ja etelän välillä ja lähtöalue pohjoiseen suuntautuneille vaelluksille [4]. Seudun ilmasto on hyvin ankara. Dene the-intiaanien päävihollisina olivat laajentumushaluiset etelän creet, muita kahinoita oli myös pohjoisten eskimojen ja muiden athabasca-ryhmien kanssa. Hudson’s Bay Companyn harjoittama turkiskauppa alkoi alueella 1778, ja valkoiset perustivat asemia 1800-luvun alussa, mm. Fort resolutionin. Mutta slaveyt saivat jatkaa elämäänsä melko rauhassa, vaikka tuhkarokko pyyhki tuhoisana alueen yli. Intiaaniäidin ja valkoisen miehen poika, heimopäällikkö François Beaulieu asettui eurooppalaisten puolelle terrorisoimaan julmasti ja säälimättömästi dene the, dogrib ja sekani-intiaaneja [5].

Lähetyssaarnaajat saapuivat seudulle 1860-luvulla. Influenssa-aalto pyyhki alueen yli tuhoisana. 1960-luvulta lähtien dene the -intiaanit ovat alkaneet suhtautua yhä vihamielisemmin valkoisiin. [6]

Orjaintiaanit eli dene the:t asuivat soisessa maastossa Ison Orjajärven lähellä hirveä metsästäen ja kalastaen. Dene the:jen elämäntapa oli puolinomadinen, joinain vuodenaikoina asuttiin kiinteästi, joinain liikuttiin. Hirven ja karibun metsästysvälineenä oli keihäs tai jousi ja nuoli. Hirveä joko ajettiin takaa syvässä lumessa, tai tavallisemmin niitä ajettiin suureen aitaukseen. Kalaa pyydystettiin kesällä suurten järvien ja jokien lähellä, ja talvella pienistä lammikoista muun muassa verkoin jään alta. Riittävän ravinnon saanti oli monesti ongelma, ja nälkää nähtiin ajoittain. Asunnot olivat monesti tuohella tai muulla puunkuorella päällystettyjä tiipiitä tyypilliseen havumetsätapaan. Monesti kahden perheen tiipiit olivat lähekkäin. Vaatteet olivat koristeellisempia kuin muilla na dene -intiaaneilla.

Dene the:t uskoivat suojelushenkeen, joka ilmeni unissa. Profeettaperinne ilmeni samoin kuin majavaintiaaneilla. Heillä oli merkittävä juhla, "teetanssi" johon liittyi rukoilua, puheita ja juhlimista. [7]

Dene the:illä ei ollut päällikköä, ja heimot olivat hajanaisia. Dene the -intiaanien yhteiskunta koostui kuudesta alueellisesta ryhmästä, jotka koostuivat paikallisryhmistä, jotka puolestaan koostuivat vielä pienemmistä paikallisista perheryhmistä. He olivat yleensä rauhanomaisia ja vieraita kunnioittavia, ja heillä oli rikas tarinaperinne. Vanhuksia ja lapsia ei jätetty heitteille eikä naisia alistettu monien alueen kansojen tapaan. Heillä oli harvoja vihollisia, koska heidät tunnettiin vahvoina noitina. Silti dene the eli slaveyt ajoivat nahannit pois lännen vuorille ja tuhoisvat Fort Nelsonin linnoituksen ja tappoivat sen omistajan perheineen. [8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]