Orinoco

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Etelä-Amerikan joesta. Orinoco on myos kylä Nicaraguassa.
Orinoco
Kartta Orinocon sijainnista ja valuma-alueesta.
Kartta Orinocon sijainnista ja valuma-alueesta.
Alkulähde Parima
Laskupaikka Parianlahti
Maat Brasilia ja Venezuela
Pituus 2 140 km
Alkulähteen korkeus 1 047 m
Virtaama 33 000 /s
Valuma-alue 948 000 km²

Orinoco on yksi Etelä-Amerikan pisimmistä joista. Sen pituus on 2 140 kilometriä. Orinocon alkulähteet ovat Parimassa, Venezuelan ja Brasilian rajalla, josta se virtaa pohjoiseen Kolumbian ja Venezuelan välistä rajaa pitkin, kunnes kääntyy itään. Se laskee Atlantin valtamereen Parianlahdessa laajana suistona (22 500 km²).

Orinocon kaarteita Venezuelassa ilmasta kuvattuna.

Orinoco on Venezuelan huomattavin joki ja useimmat maan tärkeimmistä joista ovat Orinocon sivujokia. Näistä suurin on Caroni, joka liittyy Orinocoon Puerto Ordazissa lähellä Lloviznan putouksia.

Orinocon 948 000 neliökilometrin laajuinen valuma-alue kattaa 80 prosenttia Venezuelasta ja neljänneksen Kolumbiasta. Suurimman osan pituudestaan joki virtaa läpitunkematomassa sademetsässä tai ruohosavannilla, joka oli aiemmin laidunmaata mutta josta on tullut yksi Etelä-Amerikan teollistuneimmista alueista.[1]

Joen kulku ja sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orinocolla lasketaan olevan kaikkiaan noin 200 suurempaa ja 600 pienempää sivujokea.[2]

Orinoco saa alkunsa Sierra Pariman lähteistä noin tuhannen metrin korkeudelta. Sieltä se meanderoi Llanon tasangon poikki ja voimistuu, kun siihen yhtyy monia sivujokia, kuten Mavaca, Manaviche, Ocamo, Padamo ja Cunucunuma.[1]

Ennen Esmeraldan kaupunkia osa Orinocon vedestä ohjautuu Casiquiare-nimiseen sivujokeen, joka laskee Amazonin sivujokeen Rio Negroon ja yhdistää näin Amazonin ja Orinocon vesistöt. Se on maailman suurin joki, jossa tapahtuu bifurkaatio eli vedenjakajan ylitys.[3]

Casiquiaren haaran jälkeen Orinoco kaartaa luoteeseen ja kaartelee Ventuarin yhtymäkohtaan asti. Siellä se kääntyy länteen ja virtaa korkeiden rantatöyräiden välissä. Joen yläjuoksun lasketaan loppuvan lähellä San Fernando de Atabapon kaupunkia, missä siihen yhtyvät Atabapo ja Guaviare.[1]

San Fernando de Atabaposta alavirtaan joki virtaa pohjoiseen Venezuelan ja Kolumbian valtionrajaa pitkin. Tällä jaksolla joessa on monia koskia ja vesiputouksia. Aturesin putouksista alkaa varsinainen alajuoksu, ja joki kaartaa nyt itään. Se virtaa hitaasti tasangolla, leviää noin seitsemän kilometrin levyiseksi ja siihen yhtyy enemmän sivujokia kuin missään muualla.[1] Eräs suuri sivujoki on Meta.[4]

Noin 50 km Ciudad Guayanasta alavirtaan alkaa Orinocon suistoalue. Suisto levittäytyy Atlantin rannikolle yli 400 km matkalle.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orinoco on purjehduskelpoinen suurimman osan pituudestaan. Suuretkin laivat pääsevät yli tuhannen kilometrin päähän suistoalueelta Aturesin putouksille asti, ja ruoppaus mahdollistaa valtamerialusten pääsemisen Ciudad Bolívariin, 435 kilometrin päähän rannikolta. Väylä raivattiin, jotta Guianan ylängöltä voitiin tuoda rautamalmia.[1]

Llanon tasanko ja Guianan ylänkö yhdistettiin toisiinsa yli puolentoista kilometrin pituisella Ciudad Bolívarin sillalla vuonna 1967.[1]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orinocossa elävät uhanalaiset orinoconkrokotiili, amazonindelfiini, amazoninvalkodelfiini, jättiläissaukko sekä yli tuhat kalalajia. Jokivarren lintulajeihin kuuluvat rubiini-iibis, flamingot ja papukaijat.[2] Kalalajeista tunnetuimpia ovat piraijat, sähköankerias ja massiivinen hopealapamonni Brachyplatystoma vaillantii.[1]

Orinocosta ja sen sivujoista pyydystetään myyntiin monia suosittuja akvaariokaloja, kuten kardinaalitetroja.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Orinoco River Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.5.2017.
  2. a b Orinoco River Basin (facts and figures) WWF. Viitattu 10.5.2017.
  3. Suuri maailmantieto. Maantieteen hakuteos. Helsinki: Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
  4. Facta 2001
  5. The Orinoco Area And Its Fish Petcha. 2009. Viitattu 12.5.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]