Onomastikon (Eusebios)
| Onomastikon | |
|---|---|
| Ὀνομαστικόν | |
 Sivu teoksen käsikirjoituksesta Codex Vaticanus Gr. 1456, 1000–1100-luku. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Eusebios Kesarealainen |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | paikannimien sanakirja |
| Julkaistu | n. 325–330 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Onomastikon (m.kreik. Ὀνομαστικόν eli Περὶ τῶν τοπικῶν ὀνομάτων τῶν ἐν τῇ θείᾳ γραϕῇ, Peri ton topikōn onomatōn tōn en tē theia grafē, ”Paikannimistä Raamatussa”; lat. Onomasticon) on Eusebios Kesarealaisen kirjoittama Raamatussa mainittujen paikannimien luettelo. Se on roomalaisaikaisen Palestiinan maantieteen päälähteitä.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eusebios eli 300-luvulla. Hänet tunnetaan parhaiten Kirkkohistoriastaan. Tämän lisäksi hän kirjoitti myös muusta historiasta. Teos Raamatun paikannimistä syntyi Caesareassa. Se valmistui noin vuonna 330 tai hieman aiemmin. Tämä voidaan tietää sen perusteella, että teos on omistettu Kirkkohistorian tavoin Tyroksen piispalle Paulinukselle, joka vetäytyi piispanvirasta ennen vuotta 325 ja kuoli vuonna 330.[1]
Eusebioksen päälähde teokselle oli Origeneen Heksapla. Roomalaisten teiden osalta teos vaikuttaa seuraavan Tabula Peutingerianaa tai sen edeltäjää, ja varuskuntien ja linnoitusten osalta Notitia dignitatumin edeltäjää. Hieronymus teki Eusebioksen Onomastikonista latinankielisen käännöksen tai oikeammin korjatun version, nimeltään Onomasticon, noin vuonna 390. Hän lisäsi teokseen tietoja sekä korjasi siinä olleita virheitä. Eurooppalaiset oppineet ja pyhiinvaeltajat tunsivat teoksen lähinnä tätä kautta. Onomastikonista tehtiin jo varhain myös syyriankielisiä laajennettuja käännöksiä.[1] Myös muun muassa Madaban kartan arvellaan perustuvan Eusebioksen teokseen.[3] Läheinen yhteys kartan ja Onomastikonin välillä tulee ilmi muun muassa kartan teksteistä.[1]
Onomastikonin tärkein käsikirjoitus on Codex Vaticanus Gr. 1456, joka on peräisin 1000- tai 1100-luvulta. Se on ollut jossakin vaiheessa historiaansa Pyhän Katariinan luostarissa Siinailla. Toinen tärkeä käsikirjoitus on tähän perustuva Codex Parisianus Gr. 464, joka on 1500-luvulta.[1]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onomastikon oli alun perin osa laajempaa, neliosaista maantieteellistä teosta. Osista vain viimeinen on säilynyt nykyaikaan, ja tunnetaan nimellä Onomastikon. Kadonneet kolme osaa olivat jonkinlaista alustavaa osaa nimiluettelolle. Niiden sisältö oli:[1][2]
- Heprealaisten kirjoitusten etnologisten termien tulkinta. Hepreankieliset paikannimet Heksaplan perusteella.[1]
- Muinaisen Juudean khronografia ja heimojen alueet. Perustui Neljänteen Mooseksen kirjaan ja Joosuan kirjaan. Sisälsi mahdollisesti kartan (tai oli itsessään kartta).[1]
- Jerusalemin ja sen temppelialueen kuvaus sekä tietoja eri paikkojen sijainnista.[1]
Neljäs osa eli varsinainen Onomastikon muodostaa Raamatun paikannimien sanakirjan. Alueellisesti se rajautuu Pyhälle maalle eli Palestiinaan. Suurin osa nimistöstä on peräisin Vanhasta testamentista. Rajauksen vuoksi teoksesta puuttuu erityisesti Uuden testamentin paikannimistöä Palestiinan ulkopuolella, kuten Paavalin lähetysmatkoihin liittyneet paikat Vähässä-Aasiassa ja Euroopassa.[1]
Teoksessa on noin 1 000 eri nimeä, joista noin 400 on kuvattu tarpeeksi hyvin, jotta niitä voidaan nykyisinkin yrittää paikallistaa. Noin 200 paikkaa on merkitty asutuiksi vielä kirjoitusaikaan 300-luvulla. Paikannimistöön lukeutuu kaupunkeja ja kyliä, alueita, joenuomia, aavikoita ja vuoria, ja myös joitakin henkilönnimiä ja epäjumalten nimiä. Paikannimet on lueteltu kreikankielisessä aakkosjärjestyksessä alkukirjaimittain alfasta oomegaan. Koska kreikankielinen aakkosjärjestys ei täysin vastaa heprealaista, jotkut nimet esiintyvät kahdesti. Kunkin kirjaimen sisällä paikannimet on ryhmitelty seuraavien otsikoiden alle:[1]
- Ensimmäinen Mooseksen kirja
- Neljäs ja Viides Mooseksen kirja
- Joosuan kirja
- Tuomarien kirja
- Kuninkaiden kirjat (mukaan lukien Ensimmäinen ja Toinen aikakirja, Jobin kirja, profeetat ja makkabilaiskirjat)
- Evankeliumit
Paikannimien päämuotona on hepreasta kreikkalaisille kirjaimille tehty transkiptio. Hakusanojen kuvaukset ovat hyvin eri pituisia, vaihdellen muutamasta sanasta koko sivun pituuteen. Pisimmät hakusanat ovat Ararat ja Babel, mutta niiden on arveltu olevan myöhempiä lisäyksiä, koska ne sijaitsevat teoksen aluerajauksen ulkopuolella. Pisin varmuudella alkuperäiseen teokseen kuulunut hakusana on Beersheba. Usein esiintyviä osia paikannimien kuvauksissa ovat:[1]
- Raamattulainaukset, joissa nimi esiintyy, sekä nimen eri kirjoitusvariantit.
- Paikan sijoittaminen jollekin alueelle.
- Yhteenveto paikkaan liittyneistä tapahtumista.
- Viittaus muihin kirjailijoihin, kuten Josephus, tai lainauksia näiltä.
- Paikan sijoittaminen suhteessa 300-luvun kaupunkeihin ja teihin, joskus tieto etäisyydestä tai suunnasta.
- Paikan nykyinen nimi (eli nimi 300-luvulla); tieto siitä, onko paikka edelleen asuttu tai raunioina; sekä tieto säilyneistä haudoista ja muista muistomerkeistä.
- Tieto paikan nykyisestä asujaimistosta: kristittyjä, juutalaisia, samarialaisia tai pakanoita, ja heidän elinkeinonsa.
- Tieto roomalaisista varuskunnista ja linnoituksista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Wolf, Carl Umhau: Eusebius of Caesarea and the Onomasticon. The Biblical Archaeologist, Sep., 1964, 27. vsk, nro 3, s. 65–96. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Wolf, C. Umhau: Eusebius of Caesarea and the Onomasticon: Introduction Tertullian.org. Viitattu 22.3.2021.
- ↑ Madaba Map Bible Places. Viitattu 22.3.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- de Lagarde, P. (ed.): Onomastica sacra. Göttingen: A. Rente, 1870. 2. painos 1887. Uusintapainos Hildesheim: Georg Olms, 1966. Latinankielinen ja kreikankielinen teksti.
- Klostermann, Erich (ed.): Das Onomastikon der biblischen Ortsnamen. Leipzig: J. C. Hinrichs, 1904. Uusintapainos: Hildesheim: Georg Olms, 1966. Kriittinen editio.
- Chapmann III, R. L. & Taylor, J. E. (eds.): Palestine in the Fourth Century A.D.: The Onomasticon by Eusebius of Caesarea. Translated by G.S.P. Freeman-Grenville. Jerusalem: Carta, 2003. ISBN 965-220-500-1. Englanninkielinen käännös Eusebioksen kreikankielisestä tekstistä sekä Hieronymuksen latinankielisestä käännöksestä.
- Notley, R. S. & Safrai, Z. (eds.): Eusebius, Onomasticon: The Place Names of Divine Scripture. Boston / Leiden: E. J. Brill, 2005. ISBN 0-391-04217-3. Kreikaksi, latinaksi ja englanniksi sekä kommentaari.
- Wolf, Carl Umhau: Eusebius of Caesarea, Onomasticon. Fathers of the Church Series. Catholic University, 1971.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eusebius of Caesarea: Onomasticon. Tertullian.org. (englanniksi)