Santísima Trinidad
| Santísima Trinidad | |
|---|---|
 Santísima Trinidad |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Real Astillero, Havanna |
| Kölinlasku | 1. lokakuuta 1767 |
| Laskettu vesille | 3. maaliskuuta 1769 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 4 950 t |
| Pituus |
57,47 m (tykkikansi) 49 m (köli) |
| Leveys | 15,52 m |
| Syväys | 7,76 m |
| Aseistus | |
| Aseistus | 120 |
Santísima Trinidad (koko nimeltään Nuestra Señora de la Santísima Trinidad) oli Espanjan laivaston vuonna 1769 vesille laskettu kolmikantinen 120-tykkinen linjalaiva. Tykkikansien määrä lisättiin myöhemmin kolmesta neljään, jolloin tykkien määrä nousi 140:een. Pitkään se oli maailman suurin sotalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irlantilaissyntyinen Mateo Mullàn (alun perin Matthew Mullan) sai 11. marraskuuta 1766 määräyksen valvoa aluksen rakentamista Havannan laivastontelakalla (esp. Real Astillero de La Habana). Ennen saapumistaan Havannaan huhtikuussa 1767 hän toimitti 112-tykkisen aluksen piirustukset. Kaksikantisen 80-tykkisen San Luisin vesillelasku j30. syyskuuta oli vapauttanut telakan, joten uuden aluksen valmistus voitiin aloittaa jo lokakuun alussa. Alus tilattiin kuitenkin vasta 23. lokakuuta 1767. Mullàn kuoli 25. marraskuuta Havannassa riehuneessa epidemiassa ja hänen työtään jatkoi hänen poikansa Ignacio (aiemmin Ignatius). Valmisteilla ollut alus nimettiin 12. maaliskuuta 1768 kuninkaallisella määräyksellä Nuestra Señora de la Santísima Trinidadiksi.[1]
Santísima Trinidad laskettiin vesille 3. maaliskuuta 1769 kello 11.30 kolmikantisena 120-tykkisenä aluksena (lähteistä riippuen myös luvut 112 tai 116 ovat mahdollisia).[2] Aluksen valmistuskustannukset olivat 140 000 pesetaa (40 000 pesoa). Alus oli valmistettu Kuuban mahongista ja männystä. Aluksen mastojen ja raakojen puutavara oli toimitettu Balttiasta.[1] Laiva oli selvästi aikalaisia, Britanian kuninkaallisen laivaston HMS Victorya ja Ranskan merivoimien Bretagnea, suurempi.
Vuonna 1795 alukseen lisättiin neljäs kahdeksan kanuunan tykkikansi, jonka jälkeen kanuunoiden määrä nousi 140:een. Vaikka tykkien lukumäärä pienennettiin pian 136 kanuunaan, kuljetti se kansillaan selvästi enemmän tykkejä kuin muut aikansa sotalaivat. Vasta Ranskan merivoimien uusi laivamalli, joka kantoi 120 tykkiä kansillaan, kykeni haastamaan Santísima Trinidadin.
Raskaan aseistuksensa vuoksi laiva ei ollut kovinkaan ketterä eikä nopea ja saikin lempinimen El Ponderoso. Lisäksi tehtiin ehdotus, että laiva palvelisi parhaiten ollessaan suojaamassa Cadizia.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesillelaskun jälkeen alus varustettiin merikelpoiseksi. Alus sai 30. maaliskuuta kuninkaallisen määräyksen purjehtia Ferroliin. Aluksen päälliköksi nimitettiin Joaquín de Marguna Echezarreta, joka vastaanotti tehtävän 1. joulukuuta. Aluksen aseistuksena oli tällöin 32 kappaletta 24 naulan ja neljätoista 12 naulan tykkiä ja sen miehistöön kuului 960 miestä. Alus lähti 19. helmikuuta 1770 Havannasta kohti Eurooppaa saattajanaan San Francisco de Paula. Alukset ankkuroituivat Vigon edustalle 12. huhtikuuta.[1]
Etu- ja mesaanimastojen korjaamisen jälkeen alus jatkoi matkaansa 9. toukokuuta ja se saapui Ferroliin kuusi päivää myöhemmin. Alus oli erilaisissa testeissä 21. heinäkuuta - 9. elokuuta saattajinaan Guerrero ja Santo Domingo. Testien aikana aluksella oli alakannella kolmekymmentä 24 naulan, keskikannella 32 kappaletta 24 naulan ja yläkannella 32 kappaletta 12 naulan tykkejä. Lisäksi aluksen puolikannella oli kaksi 8 naulan ja kuusitoista 16 naulan tykkiä sekä etukannella neljä 3 naulan kivimörssäriä. Näin varustettuna aluksen yhdessä täyslaidallisessa ammuttiin 998 naulaa rautaa. Koeajoissa todettiin aluksella vakausongelmia ja se sijoitettiin reserviin. Alus siirrettiin 14. maaliskuuta 1771 Ferrolin telakalle, jossa sen vakausongelmat pyrittiin korjaamaan muun muassa alukseen kiinnitettiin suurempi köli.[3]
Yhdysvaltain vapaussota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus palautettiin palvelukseen 1778 ja lähti merelle päällikkönään Fernadoz Daoiz, joka raportoi 7. elokuuta aluksen vakausongelmien jatkuvan. Espanja julisti 22. kesäkuuta 1779 sodan Britannialle liittyessään Yhdysvaltain vapaussotaan Ranskan ja kapinoivien siirtokuntien puolelle. Santísima Trinidad lähti Cádizista merelle kenraaliluutnantti Don Luis de Córdoban lippulaivana liittyäkseen ranskalaisten maihinnousulaivastoon, jonka komentajana oli amiraali Comte de'Orvilliers.[4]
Valvontalaivueen lippulaivana Santísima Trinidad johti kuudentoista linjalaivan ja kahden fregatin osastoa. Kun maihinnoususta luovuttiin alus liittyi Gibraltaria saartaneeseen laivastoon. Alus osallistui 9.-18. heinäkuuta 1780 joukkoon kahakoita. Alus saapui 31. heinäkuuta Cabo de São Vicenten edustalla olevalle valvontapisteelle, jossa ollessaan se osallistui 9. elokuuta brittien Bombayhin ja Jamaikalle matkanneiden joukkojenkuljetus- ja huoltosaattueiden kaappaamiseen.[4]
Córdoba vei Santísima Trinidadin takaisin merelle 23. heinäkuuta 1781 liittyen Ranskan laivaston 20 aluksen, jonka komentajana oli Comte de Guichen. Yhdistyneessä laivastossa oli yli 50 alusta ja sen tarkoituksena oli vallata Minorca takaisin. Seuraavien kuukausien aikana aluksen johtama osasto valtasi Sisargasin edustalla brittien saattueen ja tuki Algecirasiin sijoitettuna Gibraltarin saartoa. Alus palasi 23. syyskuuta Cádiziin, missä se siirrettiin telakalle huollettavaksi 5. lokakuuta.[4]
Alus palasi 23. huhtikuuta 1782 telakalta palaten yhdistyneeseen ranskalais-espanjalaiseen laivastoon, jonka mukana se osallistui 20. lokakuuta Cape Spartelin taisteluun. Taistelussa aluksen miehistöstä sai surmansa yksi ja haavoittui neljä miestä. Rauha allekirjoitettiin 23. huhtikuuta ja alus palasi Cádiziin, missä se poistettiin palveluksesta.[4]
Ranskan vallankumoussodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Santísima Trinidad lähti vuonna 1796 Cádizista amiraali Juan de Lángaran lippulaivana Välimerelle. Alus purjehti Italian ja Korsikan rannikolla. Käväistyään Toulonissa alus saattoi lokakuussa kontra-amiraali Villeneuven alusten matkan Brestiin. Vapauduttuaan saattotehtävästä alus lähti 20. joulukuuta Cartagenaan. Laivaston komentajaksi tuli kenraaliluutnantti (amiraali) Don José de Córdoba y Ramos, joka nosti lippunsa aluksella prikaatikenraali Rafael Orozo jatkoi edelleen aluksen päällikkönä.[5]
Aluksen saatua määräyksen lähteä Cadiziin lähti 1. helmikuuta 1797 Córdoba laivaston kanssa merelle. Laivastoon kuului 27 linjalaivaa, kaksitoista fregattia, prikantiini ja muutamia pienempiä aluksia. Täytettyään alusten varastot Cadizissa Córdoban johtama laivasto lähti Brestiin, missä se kohtaisi Englannin maihinnousua varten kootun alankomaalais-ranskalaisen laivaston. Córdoban osasto kohtasi 14. helmikuuta amiraali Sir John Jervisin laivasto-osaston, johon kuului 25 linjalaivaa Cabo de São Vicenten edustalla. Seuranneessa taistelussa Santísima Trinidad joutui lähes Britannian kuninkaallisen laivaston valtaamaksi. Alus menetti taistelussa mastonsa ja lähes puolet miehistöstä oli kuollut. Aluksen miehistö oli jo laskemassa lippua, kun toiset espanjalaisalukset, Pelayo ja Príncipe de Asturias, onnistuivat pelastamaan sen. Santísima Trininad vetäytyi Cádiziin korjattavaksi, paettuaan vielä matkalla brittien sotalaiva HMS Terpsichorea.[5]
Cádizissa satamapäällikkö amiraali José de Mazarredo kyseenalaisti aluksen kyvyn taistelussa pienempiä aluksia vastaan. Alus todettiin myös merikelvottomaksi, minkä jälkeen Mazarredo esitti aluksen ajamista rantaan linnakkeeksi suojaamaan Cádizia. Mazerradon esitys kuitenkin hylättiin ja alus kunnostettiin, minkä jälkeen se makasi ankkurissa aina vuoteen 1804.[5]
Napoleonin sodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan liityttyä 1804 Ranskan rinnalle taisteluun Englantia vastaan Santísima Trininad palautettiin palvelukseen päällikkönään Don Francisco Javier de Uriarte y Borja. Alus oli 1805 Cádizin satamassa valmiina lähtemään merelle Villeneuven ranskalaisen laivaston kanssa. Kontra-amiraali Báltasar Hidalgo de Cisneros nostettua aluksella lippunsa alus lähti 19. lokakuuta yhdistetyn laivaston mukana Cádizista merelle päällikkönään Uriarte.[5]
Trafalgarin taistelussa alus oli lukuisten brittialusten tulituksen kohteena. Taistelussa alus menetti mastonsa ja antautui HMS Princelle, mutta se upposi myrskyssä päivää myöhemmin pahojen vaurioidensa vuoksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. Lontoo, UK: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
- Lyhyt historiikki
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Edeltäjä: Real Felipe |
Espanjan laivaston linjalaivat | Seuraaja: Purísima Concepción -luokka |