Nubianvuohi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nubianvuohi
Nuori nubianvuohi
Nuori nubianvuohi
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Capra
Laji: nubiana
Kaksiosainen nimi

Capra nubiana
F. Cuvier, 1825

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Nubianvuohi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nubianvuohi Commonsissa

Nubianvuohi (Capra nubiana) on vuohieläimiin kuuluva keskikokoinen sorkkaeläin, jota tavataan laikuttain osissa Afrikan koillisosia ja Lähi-Idän länsiosia. Nubianvuohia tavataan etenkin autiomaiden kallioiden lähettyvillä, joita ne käyttävät pakopaikkoinaan petoeläimiltä. Nubianvuohi on määritelty vaarantuneeksi lajiksi ja sen kannan uskotaan olevan laskussa.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nubianvuohen binoninen tieteellinen nimi on Capra nubiana, jonka antoi Frédéric Cuvier vuonna 1825. Joissain yhteyksissä nubianvuohi on määritelty myös vuorikauriin alalajiksi.[1]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uros kuvattuna Israelissa.
Vasoja.

Nubianvuohet ovat ruumiinrakenteeltaan suhteellisen tanakoita ja muihin sorkkaeläimiin verrattuna ne ovat suurin piirtein keskikokoisia. Urokset ovat huomattavasti naaraita kookkaampia. Nubianvuohiuroksen paino on 42–80 kiloa ja naaraan 25–39,5 kiloa. Vastaavat ruumiin pituudet ovat 1,19–1,59 metriä ja 0,92–1,21 metriä. Vuohilla on ruskeahko tai harmahtava karvoitus, mutta vatsa ja takamus on valkoinen. Vuohien jaloissa on valkoista ja mustaa karvoitusta. Vuohilla on haarattomat sarvet, jotka jäävät naarailla lyhyiksi. Uroksen sarvet kasvavat suurimmillaan pituutta noin 1,4 metriä.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nubianvuohen elinalue ulottuu Egyptin Niilin itäpuolisilta alueilta Koillis-Sudaniin, Eritrean länsiosiin, Israeliin ja Jordaniaan, sekä laikuitellen myös osiin Saudi-Arabiaa, Jemeniä ja Omania. Eritreassa vuohta ei ole havaittu sitten vuoden 1987. Lajin uskotaan myös kadonneen Syyriasta ja Libanonista, joskin Syyriaan laji on tuotu uudestaan istutuksin. Koko nubianvuohen kannaksi on arvioitu noin 2 500 yksilöä ja kannan on arvioitu olleen laskussa.[1]

Nubianvuohia tavataan kivikkoisilla hiekka-aavikoilla, joilla on vuohien pakoreiteiksi sopivia jyrkkiä kallioita.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nubianvuohi elinympäristössään.
Keskenään kamppailevia uroksia.

Nubianvuohi on päiväaktiivinen. Vuohet alkavat etsiä ravintoa jo aamulla. Keskipäivisin ne viettävät aikaansa leväten kallioiden halkeamilla ja kielekkeillä suojassa auringon paahteelta ja kuumuudelta. Vuohet muodostavat löyhiä laumoja. Nuoret urokset muodostavat omia urosten laumojaan ja suurikokoiset urokset liittyvät sekalaumoihin vain kiima-aikaan. Laumoissa 2-36 yksilöä ja tyypillisimmillään alle 10. Vuohet päästävät harvakseltaan muille vuohille tyypillisiä ääntelyitä.[3]

Vuohet käyttävät useita eri ruoho- ja puuvartisia kasvilajeja[1], joihin lukeutuvat esimerkiksi Acacia raddiana, Lycium shawii, Ficus pseudosycomorous, Helianthum lipii, Zilla spinosa, Maerua crassifolia ja Panicum turgidum. Vuohet toimivat esimerkiksi eri akaasioiden siemnten levittäjinä. Vuohet pystyvät esimerkiksi akaasian lehtiä ja siemeniä syödäkseen kiipeämään myös puihin. Mineraaleja ja suolaa saadakseen ne nuolevat maata.[4]

Nubianvuohien petoeläimiin lukeutuvat leopardi, susi ja juovahyeena. Puolustuskeinonaan vuohet liittyvät yhteen laumoiksi ja takaa-ajettuna ne pakenevat kiiveten jyrkille kallionrinteille. Vuohilla esiintyy joitakin loisia, kuten täilajit Linognathus africanus, Damalinia, puutiaiset Boophilus annulatus ja Hyalomma anatolicum, sekä kärpäslajit Lipoptena chalcomelaena ja Oestrus.[3]

Nubianvuohien kiima-aika kestää noin kuusi viikkoa. Urokset parittelevat yleensä useiden naaraiden kanssa ja ottavat yhteen keskenään parittelu oikeudesta. Vasat syntyvät yleensä 150 päivää kestävän kantoajan jälkeen keväisin maaliskuun ja huhtikuun välillä. Vasoja on tyypillisesti vain yksi, mutta kolmekin vasaa on mahdollista. Vasat alkavat syödä kiinteää ruokaa kaden tai neljän viikon ikäisinä ja ne vieroitetaan kokonaan kuuden kuukauden ikäisinä. Naaraista tulle sukukypsiä kahden vuoden iässä ja urokset alkavat lisääntymään tyypillisesti vasta naaraita vanhempina. Naaraiden keskimääräinen elinikä luonnossa on noin 11 vuotta ja urosten 9 vuotta.[5]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt nubianvuohen vaarantuneeksi lajiksi. Nubianvuohi joutuu kilpailemaan esimerkiksi vedestä karjan kanssa, joiden lisäksi vedenlähteitä on saastunut. Sen levinneisyysaluetta uhkaavat myös eri tie- ja muut kehityshankkeet. Nubianvuohia myös salametsästetään osissa sen esiintymisaluetta. Nubianvuohia tavataan myös suojelluilla eri puolilla lajin koko esiintymisaluetta. Vankeudessa vuohia on San Diegon eläintarhassa, jossa kasvaneita yksilöitä on päästetty takaisin vapauteen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Alkon, P.U., Harding, L., Jdeidi, T., Masseti, M., Nader, I., de Smet, K., Cuzin, F. & Saltz, D.: Capra nubiana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  2. Nubian Ibex (Capra nubiana) Fact Sheet: Physical Characteristics San Diego Zoo. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  3. a b Nubian Ibex (Capra nubiana) Fact Sheet: Behavior & Ecology San Diego Zoo. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  4. Nubian Ibex (Capra nubiana) Fact Sheet: Diet & Feeding San Diego Zoo. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  5. Nubian Ibex (Capra nubiana) Fact Sheet: Reproduction & Development San Diego Zoo. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)