Nilgai

Nilgai
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Nautaeläimet Bovidae
Alaheimo:	Naudat Bovinae
Suku:	Nilgait Boselaphus de Blainville, 1816
Laji:	tragocamelus
Kaksiosainen nimi
Boselaphus tragocamelus (Pallas, 1766)
Nilgain levinneisyys
Katso myös
Nilgai Wikispeciesissä   Nilgai Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Nilgai eli nilgau tai nilgauantilooppi (Boselaphus tragocamelus) on Aasiassa elävä nautaeläinlaji. Nilgai on sukunsa ainoa laji ja muodostaa yhdessä nelisarviantiloopin kanssa nautojen alaheimon Boselaphini-tribuksen. Lajin nimi tulee hindin kielen sanasta neelgai, joka viittaa aikuisen uroksen sinertävään väriin.

Koko ja ulkonäkö

Nilgai on suurikokoinen verrattuna lähimpään sukulaiseensa nelisarviantilooppiin. Ruumiinpituus on 180–200 senttimetriä ja säkäkorkeus 120–150 senttiä. Hännän pituus on 40–45 senttiä. Painoa on 120–240 kiloa. Koiraat ovat selvästi suurempia kuin naaraat, joiden paino on korkeintaan 200 kiloa. Sukupuolten välillä on muitakin eroja, kuten naaraiden sarvettomuus. Naaraat ovat kellertävän ruskeita, mutta koiraiden väritys muuttuu niiden aikuistuessa sinertävän harmaaksi, mistä tulee usein käytetty nimitys "siniantilooppi". Poskissa on valkoiset laikut. Nilgailla on sä'än kohdalla kohouma ja niskassa on harja. Lisäksi niillä on kaulapartaa muistuttava kaulanalusharja. Koiraan harjakarvat ovat paljon pidemmät ja tuuheammat kuin naaraan. Jalat ovat melko pitkät ja solakat ja sorkat kapeat, kyntyset ovat lyhyet mutta leveät. Sorkkien yläpuolella on valkoinen rengas. Koiraan sarvet ovat korkeintaan 30-senttiset ja hieman taaksepäin kaartuvat. Ne ovat mustat ja terävät. Nahka on paksu.

Nilgain kuulo ja näkö ovat melko hyvät, mutta hajuaisti on heikohko.

Levinneisyys ja elinympäristö

Nilgain alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Intia, Pakistan ja Nepal. Aiemmin sitä tavattiin myös Bangladeshissa. Lajia on istutettu Texasiin vuoden 1930 aikoihin riistaeläimeksi.

Nilgain vaihtelevaan elinympäristöön kuuluvat kuivat heinikkoiset kasvavat arot, metsäiset alueet ja kukkula-alueet Himalajan etelärinteille asti. Sille sopivat erinomaisesti myös Texasin pensaikkomaat ja ilmasto-olot. Nilgait karttavat kuitenkin sankkoja metsiä ja karuja aavikoita, ja viihtyvät parhaiten harvakasvuisilla pensastomailla tai yksittäisiä puita kasvavilla niityillä.

Elintavat

Nilgai elää yleensä noin 10 yksilön laumoissa, mutta laumat voivat olla paljon suurempiakin. Laumoissa on lähinnä naaraita ja keskenkasvuisia yksilöitä, ja usein mukana on yksi koiras. Muutoin koiraat muodostavat omia laumojaan tai elävät yksin. Ne ovat aktiivisimmillaan varhain aamulla ja myöhään illalla. Nilgait voivat päästää peloissaan mylviviä ääniä, mutta ovat yleensä muuten hiljaa. Nilgain saalistajiin kuuluvat esimerkiksi intiantiikeri, aasianleijona, leopardi, susi ja vuorisusi. Juostessaan nilgai voi saavuttaa 48 kilometrin tuntinopeuden. Nilgait pysyttelevät aloillaan, jos ravintoa on riittävästi ja alue on niille muutoin suotuisa. Ne liikkuvat tällöin tiettyjä polkuja pitkin ja käyttävät vakinaisia lepo-, ulostus- ja juomapaikkoja. Viileinä vuodenaikoina ne tarvitsevat vettä vain parin kolmen päivän välein, joten niiden ei tarvitse olla jatkuvasti veden läheisyydessä. Koiraat taistelevat toisiaan vastaan polvillaan ja tönivät toisiaan otsillaan ja sarvillaan tai yrittävät painaa kilpailijaa kaulallaan maahan, kunnes toinen luovuttaa. Ennen itse taistelua kilpailija yritetään kuitenkin lannistaa mahtailueleillä. Tällöin koiras lähestyy kilpailijaa verkkaisesti, esitellen sivulta vaakasuoraksi ojennettua kaulaansa ja päätään. Lisäksi se pörhistää niskaharjaansa.

Ravinto

Nilgain monipuoliseen ravintoon kuuluvat lehdet, silmut, heinät, muut ruohokasvit ja hedelmät sekä kukat. Nilgai kurkottelee ylhäällä riippuviin lehtiin ja silmuihin kohottautumalla takajaloilleen. Heinää syödessään se taas saattaa laskeutua polvillaan. Intiassa nilgai saa pääosan ravinnostaan puista ja pensaista.

Nilgainaaras vasoineen.

Lisääntyminen

Nilgaiden parittelukausi on yleensä joulu-maaliskuussa, mutta sitä tapahtuu myös ympäri vuoden. Kiima-aikana koiraiden on havaittu perustavan reviirejä. Koiras pyrkii kokoamaan reviirilleen yhdestä noin kymmeneen naarasta, joiden kanssa se parittelee ja joita se puolustaa muilta koirailta. Naaraan kantoaika kestää 240–258 päivää, jonka jälkeen se synnyttää 1–3 poikasta, kaksoset ovat yleisiä. Vasa painaa syntyessään keskimäärin alle 6 kiloa. Vasat viettävät aluksi hiljaista elämää ja pysyttelevät paikoillaan. Ne alkavat vasta myöhemmin seurata emäänsä. Naaraat voivat tulla sukukypsäksi jo 18 kuukauden ikäisinä, mutta parittelevat ensimmäisen kerran yleensä aikaisintaan 3-vuotiaina. Koiraat tulevat sukukypsiksi 2,5 vuoden iässä, mutta niilläkin lisääntyminen alkaa yleensä vasta 4-vuotiaana, jolloin kykenevät haastamaan muita koiraita.

Uhat ja suojelu

Nilgai ei ole varsinaisesti uhanalainen laji, ja sen yksilömääräksi arvioidaan yli 100 000 yksilöä. Levinneisyysalue Intiassa on laaja, ja lajin on huomattu sopeutuvan myös ihmisen muokkaamaan ympäristöön. Paikoin se on yhä yleinen, vaikka se on joutunut kuitenkin kärsimään elinalueiden häviämisestä. Bangladeshista nilgai on jo hävinnyt. Lajin tulevaisuutta on turvaamassa Yhdysvaltoihin tuotu runsas kanta, ja lisäksi sitä tavataan monilla suojelualueilla Intiassa. Nepalin eläinten määrää ei tiedetä ja Pakistanissa määrä on hyvin alhainen. Näissä maissa lajin tulevaisuus on uhattuna elinalueiden pienenemisen ja metsästyksen takia. Nilgai ei karta viljeltyjä seutuja ja saattaa aiheuttaa vahinkoa pelloilla, jolloin eläimiä tapetaan tuholaisina. Vaino on kuitenkin ollut vähäistä osittain siksi, että nilgai muistuttaa lehmää, joka on hinduille pyhä eläin.