Nikkelifluoridi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikkelifluoridi
Fluorid nikelnatý.PNG
Nickel(II)-fluoride-unit-cell-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 10028-18-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava NiF2
Moolimassa 96,69
Ulkomuoto Keltainen tai vihertävä kiteinen aine
Sulamispiste 1 380 °C[1]
Tiheys 4,63 g/cm3C[2]
Liukoisuus veteen 25,6 g/l (25 °C)[1]

Nikkelifluoridi (NiF2) on nikkeli- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään päällystettäessä muita metalleja elektrolyyttisesti nikkelillä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa nikkelifluoridi on keltaista tai vihertävää hygroskooppista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen, mutta on liukenematonta orgaanisiin liuottimiin. Kidevedettömän nikkelifluoridin lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen tetrahydraatti (NiF2·4H2O), joka on väriltään vihreää.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kidevedellistä nikkelifluoridia voidaan valmistaa liuottamalla nikkelikarbonaattia vetyfluoridiin. Vedetöntä yhdistettä voidaan valmistaa nikkelikarbonaatin tai nikkelikloridin ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla 250–300 °C:n lämpötilassa tai kuumentamalla nikkelifluoridin tetrahydraattia vetyfluoridin kanssa.[2][4]

NiCO3 + 2 HF → NiF2 + H2O + CO2
NiCl2 + 2 HF → NiF2 + 2 HCl

Nikkelifluoridia voidaan käyttää päällystettäessä alumiinia nikkelillä elektrolyyttisesti.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–77. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2018). (englanniksi)
  2. a b c d D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 3.12.2018.
  3. Keith Lascelles, Lindsay G. Morgan, David Nicholls & Detmar Beyersmann: Nickel Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 3.12.2018
  4. a b Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 290. 2. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.12.2018). (englanniksi)