Niilo Kärki
| Niilo Tapio Kärki | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. elokuuta 1921 Pälkäne |
| Kuollut | 18. elokuuta 2010 (88 vuotta) Oulu |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | farmakologian professori, dekaani |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Kadettikoulu, Helsingin yliopisto (LL 1951) ja Turun yliopisto (LKT 1956) |
| Instituutti | Oulun yliopisto |
| Niilo Kärki | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1942–1958 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | lääkintäeverstiluutnantti |
| Kunniamerkit |
SL komentajamerkki VR4 tammenlehvien kera |
Niilo Tapio Kärki (31. elokuuta 1921 Pälkäne – 18. elokuuta 2010 Oulu) oli Oulun yliopiston farmakologian professori.[1][2]
Kärjen vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Oskar Alfred Kärki ja Hilja Lovisa Rantanen. Hänen puolisonsa vuodesta 1945 oli Ritva Toivikki Vihervuori.[3] Kärki kirjoitti ylioppilaaksi 1940 Turun suomalaisesta yhteiskoulusta ja suoritti sen ohessa varusmiespalvelustaan Rannikkotykistörykmentti 5:ssä. Talvisodassa hän toimi Turun suojeluskunnan alaisessa ilmatorjuntaosastossa ja jatkosodassa nuorempana upseerina JR12:ssa Kiestingissä, Jalkaväen Koulutuskeskus 22:ssa, rykmentinkomentajan adjutanttina JR11:ssa Uhtualla ja Kannaksella ja viimeksi Jääkärikomppanian päällikkönä 3. Divisioonassa pohjoisella rintamalla. Hän haavoittui Kapustajoella vuonna 1941 ja toistamiseen samana vuonna Louhen suunnalla.[4] Sodan jälkeen hän jäi Puolustusvoimien palvelukseen vuosiksi 1941–1945 ja kävi Kadettikoulun vuosina 1942-1943.
Kärki valmistui lääkäriksi Helsingin yliopistosta 1951 ja väitteli lääketieteen tohtoriksi Turun yliopistosta 1956. Väitöskirjassaan hän tutki fyysisen rasituksen vaikutusta noradrenaliinin erittymiseen ihmisen virtsaan. Hän selvitti lääkeaineiden kemiallisen rakenteen ja farmakologisten vaikutusten välisiä suhteita ja työskenteli sillä alueella yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa.[2]
Helsingin yliopiston farmakologian dosentiksi Kärki nimitettiin 1959.[2] Vuosina 1953–1964 hän toimi Helsingin ja Turun yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien assistenttina. Vuosina 1960–1961 hän toimi Turun yliopistossa farmakologian vt. professorina ja 1962–1965 samassa tehtävässä Oulun yliopistossa. Kärki oli Oulun yliopiston ensimmäinen farmakologian professori ja toimi virassa 1965–1986[5]. Hän oli sotilasarvoltaan lääkintäeverstiluutnantti.[2]
Opiskeluaikanaan Kärki oli kahteen otteeseen stipendiaattina Yhdysvalloissa.[3] Muiden toimiensa ohella Kärki toimi Maanpuolustustieteellisen neuvottelukunnan Oulun paikallisosaston jäsenenä ja varapuheenjohtajana sekä Farmos-yhtymän hallituksen jäsenenä. Hän myös kirjoitti useita kymmeniä farmakologian alan julkaisuja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Autio, Veli-Matti (toim.): Suomen professorit. Finlands professorer, s. 304. Helsinki: Professoriliitto, 2000. ISBN 951-95189-6-7
- ↑ a b c d Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 3.8.2010, s. C 8. Niilo Kärjen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (maksullinen)
- ↑ a b Kirpilä, Juhani & Motti, Sisko & Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 315. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Kadettiupseerit 1920–1985, s. 406. Kajaani: Kadettikunta r.y. & Upseeriliitto r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7
- ↑ Toisten lähteiden mukaan vuodesta 1962, esimerkiksi Pelkonen, Olavi: Poimintoja Suomen farmakologian historiasta. Transmitteri 4/2006, s. 8 (PDF).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
