Niilin legioonat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niilin legioonat
Le legioni di Cleopatra
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Ohjaaja Vittorio Cottafavi
Käsikirjoittaja Vittorio Cottafavi, Ennio De Concini, Giorgio Cristallini, Arnaldo Marrosu
Tuottaja Italo Zingarelli, Virgilio De Blasi
Säveltäjä Renzo Rossellini
Kuvaaja Mario Pacheco
Leikkaaja Luciano Cavalieri, Julio Peña, Léonide Azar
Lavastaja Antonio Simont
Pääosat Linda Cristal, Georges Marchal, Ettore Manni
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia, Espanja, Ranska
Tuotantoyhtiö Alexandra Produzioni Cinematografiche, Atenea Films, Estela Films, Société Cinématographique Lyre
Ensi-ilta 27. marraskuuta 1959 (Italia)
21. huhtikuuta 1961 (Suomi)
Kesto 98 min. (Italia)
Alkuperäiskieli italia
Tuotto 471 850 860 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
DBCult

Niilin legioonat (ital. Le legioni di Cleopatra, esp. Las legiones de Cleopatra, ransk. Les légions de Cléopatre, ”Kleopatran legioonat”) on vuonna 1959 valmistunut italialais-espanjalais-ranskalainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan historia-aiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Vittorio Cottafavi. Sen pääosia esittävät Linda Cristal, Georges Marchal ja Ettore Manni.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalainen kenturio Curridio saapuu Aleksandriaan varoittamaan Kleopatran kanssa liittoutunutta Marcus Antoniusta sodasta Augustuksen kanssa. Majatalossa hän rakastuu salaperäiseen tanssijaan Bereniceen. Antonious torjuu Curridion varoitukset ja Curridio havaitsee, että Berenice on itse asiassa kuninkaallisen elämänsä rajoituksia uhmaava Kleopatra. Pettynyt mies siirtyy Augustuksen leiriin, ja roomalaiset murskaavat taistelussa Egyptin armeijan. Lopussa Curridio palaa Aleksandriaan pelastamaan häneen rakastuneen Teyrè-tytön ja löytää palatsista Kleopatran ja Antoniuksen ruumiit.[1][2]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Linda Cristal  … Kleopatra  
 Georges Marchal  … Marcus Antonious  
 Ettore Manni  … Curridio  
 Alfredo Mayo  … Octavius (Augustus)  
 Maria Mahor  … Mariane  
 Conrado San Martin  … Gotharz  
 Salvatore Furnari  … kääpiö  
 Juan Mayan  … Vezio  
 Andrea Aureli  … Imoptio  
 Mino Doro  … Domiziano  
 Daniela Rocca  … Teyrè  
 Stefano Oppedisano  … Rays  
 Mary Carrillo  … Hiras[3]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madridin CEA-studiolla ja Rooman Cinecittàssa Supercinescope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä kuvattu[4] Niilin legioonat on Cottafaville ominaiseen tapaan enemmän kuin pelkkä värikäs peplum-seikkailu. Komeista lavasteistaan ja toimintajaksoistaan huolimatta se on pohjimmiltaan inhimillinen ja sodanvastainen draama, jossa huomio keskittyy päähenkilöiden moraalisiin valintoihin.[2][5][6] Elokuva menestyi Italiassa kohtalaisesti tuottaen yhteensä 472 miljoonan liiran pääsylipputulot. Yhdysvalloissa 20th Century Fox osti Niilin legioonien oikeudet miljoonalla dollarilla ja hyllytti elokuvan, jotta se ei häiritsisi yhtiön oman Kleopatran markkinointia.[4] Eräät kriitikot ovat pitäneet Cottafavin elokuvaa jopa Joseph L. Mankiewiczin ja Elizabeth Taylorin filmiä parempana[6][7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 262–263. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1.
  2. a b Marchena, Oscar Lapeña: Guida al cinema ”peplum”, s. 102. Roma: Profondo Rosso, 2009. ISBN 978-88-95294-26-1.
  3. Anica: Archivio del Cinema Italiano Viitattu 8.12.2013. (italiaksi)
  4. a b DB Cult Movie Database Viitattu 8.12.2013. (englanniksi)
  5. Chiti, Roberto; Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano: I film dal 1945 al 1959, s. 207. Roma: Gremese, 1991. ISBN 88-7605-548-7.
  6. a b Avis sur des films Viitattu 8.12.2013. (ranskaksi)
  7. Reid, John: Cinemascope Two: 20th Century Fox, s. 113. Lulu.com, 2009. ISBN 978-1-4116-2248-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]