Nicolaus Cusanus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nicolaus Cusanus

Nicolaus Cusanus (1401 Saksassa Bernkastel-Kuesissa–1464 Umbriassa, Italiassa, syntyjään Nikolaus Krebs) oli saksalainen filosofi, katolisen kirkon pappi, matemaatikko, kardinaali ja tähtitieteilijä. Hän oli voimakas katolisen kirkon sisäinen reformoija ja kriitikot syyttivät häntä panteistiksi, minkä Nicolaus kiisti jyrkästi kirjoittaen Apologia doctae ignorantiae („Tietämättömän oppineen puolustus"), 1449.[1]

Cusanus syntyi kauppiasperheeseen ja opiskeli katolisen kirkon lainsäädäntöä (kanonista lakia) yliopistossa. Hän teki menestyksekkään uran paavin lainopillisena avustajana, ja nostettiin kardinaaliksi 1448, ja Brixenin piispaksi 1450.

Omana aikanaan Nicolaus Cusanus sai mainetta kristillistä mystiikkaa, ennen kaikkea Pyhän kolminaisuuden luonnetta koskevista kirjoituksistaan.

Hän oli aikaansa edellä myös luonnontieteissä. Puoli vuosisataa ennen Kopernikusta hän jo ehdotti, että Maa voisi olla likimain pallonmuotoinen kappale, joka kiertää Auringon ympäri. Jokainen tähti olisi oma kaukainen aurinkonsa. Nämä pohdiskelut eivät perustuneet mihinkään fysikaaliseen maailmankuvaan vaan vain vapaaseen ajatteluun, joka sattui osumaan harvinaisen kohdalleen.

Nicolaus Cusanus antoi panoksensa myös matematiikkaan kehittäen suhteellisen liikkeen käsitettä ja äärettömän merkitystä. Hän käytti koveria linssejä pitkänäköisyyden korjaamiseen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. Stephan Meier-Oeser: Die Präsenz des Vergessenen. Zur Rezeption der Philosophie des Nicolaus Cusanus vom 15. bis zum 18. Jahrhundert, Münster 1989, S. 26–31