Nevşehirli Damat İbrahim pašša

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nevşehirli Damat İbrahim pašša
Jean Baptiste Vanmourin muotokuva 1720-luvun lopulta
Jean Baptiste Vanmourin muotokuva 1720-luvun lopulta
Syntynyt 1670
Nevşehirin maakunta, Osmanien valtakunta
Kuollut 1730
Istanbul, Osmanien valtakunta
Asema Suurvisiiri
Uskonto Islam
Puoliso Fatima Sultan [1]

Nevşehirli Damat İbrahim pašša (1670 – 1730) oli Osmanien valtakunnan suurvisiiri toukokuusta 1718 lokakuuhun 1730. Hänen suurvisiirikautenaan valtakunnassa vallitsi ns. tulppaanikausi, verrattain rauhallinen ajanjakso, jolloin osmanien valtakunta alkoi lähestyä Eurooppaa. İbrahim oli tuolloin hallinneen sulttaanin Ahmed III:n suosikki ja hänen tyttärensä Hatice Sultanin puoliso.[2]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmanien valtakunnan tavan mukaan asemaa kuvaavat arvonimet tulivat kiinteäksi osaksi henkilön nimeä. Ibrahimin lisänimi Nevşehirli tarkoittaa nevşehiriläistä, joko sen nimisestä maakunnasta tai kaupungista kotoisin olevaa ja se on liitetty erotukseksi toisesta suurvisiiristä Damat İbrahim paššasta. Damat puolestaan tarkoittaa kuninkaallista vävyä ja pašša herraa.

İbrahim tuli Istanbuliin 1689 etsimään töitä. Kaupungissa asuneet sukulaiset järjestivät hänelle paikan kuninkaallisen Topkapin palatsiin, jossa hän palveli aluksi Baltacı-henkivartiokaartissa. Myöhemmin hänestä tuli yksi palatsin sihteereistä ja tässä tehtävässä hän tutustui prinssi Ahmediin, joka nousi valtaistuimelle 1703. Ahmed III ylensi İbrahimin arvostettuun asemaan palatsin eunukkien päällikön sihteeriksi. Hän ehti toimia virassa kuusi vuotta, kunnes hänen suosioasemastaan kateelliset kilpailijat saivat suostuteltua sulttaanin siirtämään hänet Edirneen, pois palatsista. İbrahim otti osaa suurvisiiri Silahdar Damat Ali paššan voitokkaaseen Kreikan sotaretkeen 1715, jolloin osmanit valloittivat Peloponnesoksen venetsialaisilta. Hän oli mukana Petrovaradinin taistelussa Serbiassa elokuussa 1716, missä lukumääräisesti suurempi osmaniarmeija kärsivät suuren tappion Hapsburgien Itävallan joukoille, joita johti prinssi Eugen Savoijilainen. Myös suurvisiiri Ali pašša kuoli taistelun aikana, jonka jälkeen İbrahimin kerrotaan toimineen neuvokkaasti ja onnistuneen estämään täydellisen katastrofin syntymisen. İbrahim välitti uutisen tappiosta sulttaanille henkilökohtaisesti, minkä jälkeen Ahmed III piti hänet tehtävissä, joissa Ibrahim oli suoraan sulttaanin alaisuudessa.[2]

Tulppaanikauden suurvisiiri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

İbrahimin omilla kokemuksilla sotaretkistä Euroopassa oli hänen politiikkaansa merkittävä vaikutus. Hän ymmärsi Euroopan kehittyneen teknisesti osmanivaltakunnan edelle ja ajoi voimakkaasti rauhaa, mutta sulttaani ei toistaiseksi ottanut hänen neuvojaan todesta. Vuonna 1717 Belgradin menetettiin Itävallalle ja tämän jälkeen rauhanteko koettiin tarpeelliseksi. İbrahim suostui ottamaan suurvisiirin viran seuraavana vuonna ja vastasi Passarowitzin rauhan allekirjoittamisesta 21. heinäkuuta 1718.[2]

Tulppaanikausi, (turk. Lâle Devri), oli erikoinen rauhan, kulttuurin ja rakentamisen jakso Osmanien valtakunnan historiassa. Sen katsotaan alkaneen Passarowitzin rauhasta ja päättyneen vallankaappaukseen 1730, jolloin Ahmed III suistettiin valtaistuimelta. Vaikka tulppaanikausi oli kulttuurillisesti merkittävä ajanjakso, vauraus ei jakautunut valtakunnassa riittävästi, jonka vuoksi köyhemmät kansanosat paheksuivat yläluokkien huikentelevaista rahankäyttöä. Sulttaani ja suurvisiiri lähettivät edustustoja tutustumaan Euroopan kaupunkeihin. He veivät mukanaan muun muassa tulppaaneja, joiden kauneus ja eksoottisuus viehätti eurooppalaista yläluokkaa. Osmaniylimykset puolestaan innostuivat kopioimaan eurooppalaisia palatseja, kuten Versaillesia ja Fontainebleuta. İbrahim pašša itse oli tunnetusti antelias graafikkojen, kalligraafikkojen ja runoilijoiden tukija.[2]

Diplomaattisuhteet Ruotsiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen İbrahim paššan suurvisiirikautta Ruotsin kuningas Kaarle XII oli paennut Osmanien valtakunnan alueelle hävittyään Pultavan taistelun venäläisille 1709. Kaarle asui nykyisen Moldovan alueella viisi vuotta ja muun muassa juonitteli sulttaanin aloittamaan sodan Venäjää vastaan. Vierailunsa aikana Kaarle ja noin 1500 ruotsalaista sotilasta velkaantuivat sekä hallinnolle että yksityisille suuresti, mutta palatessaan Ruotsiin Kaarle vakuutti maksavansa velkansa. Rahoja ei koskaan kuitenkaan kuulunut ja Kaarlekin kuoli muutaman vuoden kuluttua sotaretkellään Norjassa.[3]

Osmanit odottelivat velanmaksua ruotsalaisilta maltillisesti, sillä vasta kymmenen vuotta Kaarlen kuoleman jälkeen İbrahim pašša päätti lähettää lähettiläs Kozbecki Mustafa Agan valtiovierailulle Ruotsiin perimään saatavia. Mustafa Aga oli korkea-arvoisin vieras, joka ikinä oli saapunut Ruotsiin. Hänen kuvansa maalautettiin ja hänet otettiin joka paikassa ystävällisesti vastaan, mutta Mustafa Aga palasi kotiinsa tyhjin käsin kaikesta juhlinnasta ja vakuutteluista huolimatta. Velkojen perimisyritykset, joita jatkettiin myös İbrahim paššan jälkeen tuottivat hitaasti tulosta, mutta merkitsivät kuitenkin pysyvien diplomaattisuhteiden perustamista Ruotsin ja Osmanien valtakunnan välille. [3]

Sota Persiassa ja tulppaanikauden loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin valtakunnan rajoilla sijaitsevien provissien kansannousujen kukistamisen lisäksi sotaa käytiin vain idässä Persiaa vastaan käyttäen hyväksi Pietari Suuren käymää sotaa Persiaa vastaan 1722-23. Samalla kun venäläiset jo valloittivat Persian pohjoisia osia osmaniarmeija hyökkäsi lännestä ja pyrki kilpailemaan Venäjän tsaarin kanssa Persian jakamisesta, josta sovittiin Konstantinopolin sopimuksessa 1724. Kuitenkin vuonna 1730 persialaiset tunkeutuivat takaisin entisille alueilleen, mikä sai vastahakoisen sulttaanin julistamaan uuden sodan.[2]

Sodanjulistus oli viimeinen pisara valmiiksi närkästyneille kansanosille ja Istanbulissa syntyi kansannousu, jota johti entinen janitsaari Patrona Halil. Kapinoijien viha kohdistui erityisesti İbrahim paššaan ja säästääkseen valtaistuimensa Ahmed III päätti uhrata suosikkinsa ja vävynsä. Yhdessä muutaman muun vihatun poliitikon ja ylimyksen kanssa İbrahim pašša vangittiin ja teloitettiin. Teloitettujen silvottuja ruumiita esiteltiin kansanjoukoille näiden kostonhimon tyydyttämiseksi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt ja Ahmed III joutui joka tapauksessa luopumaan valtaistuimestaan.[2]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1717 ajan tapojen mukaisesti İbrahim meni naimisiin sulttaanin tyttären Fatiman[1] kanssa, kun tämä oli vain 13-vuotias. Fatima oli jo leski edellisestä avioliitostaan edesmenneen suurvisiiri Ali paššan kanssa. Näissä järjestetyissä osmanihovin avioliitoissa oli kyse enemmän arvoasemasta ja politiikasta kuin mistään muusta, eivätkä puolisot saaneet tavata toisiaan ennen kuin Fatima oli varttunut täysi-ikäiseksi. Fatimalla sanotaan kuitenkin myöhemmin olleen vaikutusvaltaa sekä mieheensä että isäänsä sulttaaniin ja toimineen siksi yhtenä tulppaanikauden vallanpitäjistä.[2] Pari sai kaksi lasta.

Osmanli-nisani.svg Edeltäjä:
Nişancı Mehmed pašša
Osmanien valtakunnan suurvisiiri
1718 – 1730
Seuraaja:
Silahdar Damat Mehmed pašša

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Imber, Colin; Kiyotaki, Keiko; Murphey, Rhoads: Frontiers of Ottoman Studies: State, Province, and the West vol. 2. I. B. Tauris, 2005. ISBN 1850436649.
  • Lewis, Menage, Pellat & Schacht: The Encyclopedia of Islam (vol. 3 H-Iram). Brill, 1986. ISBN 90-04-08118-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Joissakin lähteissä nimellä Hatice
  2. a b c d e f g The Encyclopedia of Islam (vol. 3) 1002-1003
  3. a b Imber, Kiyotaki, Murphey: s. 53-59