Nestor Rusi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nestor Rusi (19. maaliskuuta 1916 Kuolemanjärvi2. kesäkuuta 2003 Espoo) oli suomalainen sotaveteraani, joka oli sodan jälkeen vankina ja karkotettuna Neuvostoliitossa lähes 50 vuoden ajan ja pääsi palaamaan Suomeen vasta vuonna 1993.[1][2]

Rusin äiti kuoli jo hänen ollessaan pikkulapsi, ja hänen isänsä lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin 1920-luvun alussa jättäen perheen kaksi lasta Suomeen. Vartuttuaan Nestor Rusi työskenteli renkinä maataloustöissä, kunnes hän meni armeijaan vuonna 1937 suorittamaan asepalvelustaan. Hän pääsi kotiutumaan armeijasta vasta marraskuussa 1944, ja hän osallistui talvi- ja jatkosotaan lähettinä.[1]

Kotiuduttuaan Rusi päätti lähteä etsimään Yhdysvaltoihin jäänyttä isäänsä, ja jostain syystä hän uskoi, että parhain tapa päästä Yhdysvaltoihin olisi Koivistolta Neuvostoliiton haltuunsa ottamalta alueelta Kannaksella. Toisen kertomuksen mukaan hän lähti Neuvostoliittoon työnhakuun. Rusi ylitti salaa rajan Virolahdella, mutta joutui heti Neuvostoliiton puolella pidätetyksi. Hänet tuomittiin vakoilijana kuolemaan Leningradissa, mutta tuomio muutettiin leirituomioksi. Rusi oli kolme vuotta vankilassa ja sen jälkeen pakkotyöleirillä Verhojanskin alueella. Vuonna 1950 hänet siirrettiin sisäiseen karkotukseen Domskin alueelle. Samana vuonna hän meni naimisiin volgansaksalaisen Emilia Fritzerin kanssa, ja heille syntyi poika Leonid Rusi. [1][2]

Rusi joutui ottamaan vuonna 1962 Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja vuonna 1967 hän muutti perheineen Kazakstaniin. Hän ei uskaltanut ottaa yhteyttä Suomeen uuden vankeusrangaistuksen pelossa, ja niinpä Suomessa häntä pidettiin jo kuolleena. Rusin vaimo kuoli vuonna 1990, ja vuonna 1992 hän pääsi muuttamaan Saksaan Baijeriin Leonid-poikansa perheen mukana osana Neuvostoliitossa asuneiden volgansaksalaisten paluumuuttoa. Nestor Rusi pääsi palaamaan Suomeen joulukuussa 1993, ja hän sai takaisin Suomen kansalaisuuden vuonna 1995. Rusin poika jäi perheineen Saksaan. Viisikymmentä vuotta kadoksissa olleen Rusin tapausta käsiteltiin tuolloin laajasti suomalaisissa tiedostusvälineissä. Viimeiset vuotensa Rusi vietti sotaveteraanien hoitokodissa Kuusikodissa Espoossa, jossa hän kuoli kesäkuussa 2003. [1] [2]

Nestori Rusi oli Alpo Rusin ja Jukka Rusin etäinen sukulainen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]