Nagaibakit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nagaibakeja heidän kulttuurinsa näyttelyn avajaisissa. (Kazan, 2016).

Nagaibakit (tat. нагайбәкләр, nağaybäklär, ven. Нагайбаки, nagaibaki) ovat Venäjän Tšeljabinskin alueella asuva tataariryhmä. He puhuvat tataarin kielen keskimurretta ja harjoittavat ortodoksista kristinuskoa. Heitä on pidetty osana Volgan tataareja, mutta myös omana etnisenä ryhmänään. Vuonna 2002 nagaibakeja oli 9 600 henkeä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet tutkijat uskovat nagaibakien alkujaan olevan Nogain kaanikunnasta irtaantuneita kristittyjä nogaitataareja. Aiheesta ei kuitenkaa ole olemassa yksimielisyyttä.[1][2][3]

Baškiirikapinoiden aikana Venäjän tsaarille uskollisena pysynyt tataariryhmä määrättiin kasakkapalvelukseen Menzelinskiin ja muihin Ikjoen yläjuoksulle rakennettuihin linnoituksiin. 1700-luvun lopulla he asuivat Nagaibakin piirikunnassa, jossa heihin sulautui teptjaareja ja muita äskettäin kristinuskoon kääntyneitä tataareja. Vuonna 1842 nagaibakit siirrettiin Orenburgin läänin kasakkakyliin, joissa he asuivat venäläisten, tataarien ja kristittyjen kalmukkien naapureina. Vähitellen nagaibakeista muodostui erillinen kristittyjen tataarien etninen ryhmä, johon 1900-luvun alussa kuului noin 9 000 henkeä.[4]

Nykyään nagaibakit asuvat Tšeljabinskin alueen Nagaibakin ja Tšebarkulin piireissä. Perinteisiä elinkeinoja ovat maatalous, karjanhoito ja erilaiset käsityöammatit. Neuvostoaikana nagaibakeja pidettiin tataareina, mutta he ovat säilyttäneet myös oman identiteettinsä.[5] Venäjän hallituksen vuonna 2000 tekemällä päätöksellä nagaibakit tunnustettiin Venäjän vähälukuiseksi alkuperäiskansaksi.[6] Vuoden 2002 väestönlaskennassa heitä oli 9 600 henkeä.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Мухамадеева Л. А. К вопросу о ногайском происхождении нагайбаков // Кряшенское историческое обозрение. — 2019. — № 2. — С. 44—49. — ISSN 2499-9555.
  2. Русские исследователи второй половины XIX начала XX вв. О нагайбаках cyberleninka.ru.
  3. К вопросу об этногенезе и периодизации этнической истории нагайбаков cyberleninka.ru.
  4. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 238. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 238–239. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF severcom.ru. Viitattu 7.6.2009. (venäjäksi)
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 7.6.2009. (venäjäksi)