Muurasjärvi (Pihtipudas)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Muurasjärvi on Pihtiputaan kylä, joka sijaitsee kunnan luoteisosassa, keskustasta 29 kilometriä Reisjärventien varrella[1] Haapajärvelle päin.[2] Alue on Keski-Suomen maakunnan pohjoisinta osaa ja se rajautuu Reisjärven kuntaan ja samalla Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Reisjärvelle kylän keskustasta on matkaa noin 19 kilometriä.[1] Vuonna 2012 Muurasjärvellä oli noin 700 asukasta.[3] Se on ollut Pihtiputaan suurimpia kyliä koko 1900-luvun ajan.[2]

Kulttuuri- ja kylämaisema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurasjärven maasto on suhteellisen tasaista, vain loivasti kumpuilevaa ja sitä leimaavat laajat laidunalueet.[4] Kylän talot on rakennettu enimmäkseen matalien mäkien päälle ja pellot ovat joko multaisia tai turvepohjaisia maita. Kylän vierellä oleva Muurasjärvi on Kymijoen latvavesistöä.[2] Muurasjärven alueen koillisosassa sijaitsee kivikautisten asuinpaikkojen keskittymä. Talojen rakennuskannan muodostavat toisaalta ennen sotia rakennetut perinteiset rakennukset ja toisaalta sotien jälkeiset, tyyppipiirroksia noudattavat talous- ja asuinrakennukset. Kylän maisema on kokonaisuudessaan valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi vuonna 1995, erityisesti perinnemaisemiensa johdosta. Peltomaisemien lomassa on pienehköjä metsäsaarekkeita, järviä ja lampia, joiden laskuojat ja laskujoet virtaavat Muurasjärveen ja edelleen Kymijoen vesistöön.[4][5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurasjärven alueen asutus alkoi 1560-luvulla, jolloin savolaisia uudisasukkaita asettui seudulle. Tätä ennen hämäläiset olivat käyttäneet seutuja eräalueenaan. Muurasjärven ensimmäiset maatilat olivat nimeltään Partala, Pekkarila ja Tossavainen. Alkuaikoina alueella oli 2-4 asuintaloa. 1800-luvun alussa alueella oli viisi uudistilaa.[2]

Pihtiputaalla aloitettiin isojako 1797 ja se toimitettiin 1814. Muurasjärvellä oli tuolloin kymmenen perintötilaa, seitsemän kruununtilaa sekä kuusi torppaa. Ne sijaitsivat pääosin kylän nykyisen keskustan alueella, Muurasjärven ja Vuohtojärven rannoilla. Kylän asutus lisääntyi runsaasti 1900-luvun alkupuolella. Torpat itsenäistyivät 1920-luvulla ja uusia mäkitupia ja torppia perustettiin.[2]

Pellonraivauspalkkioiden myötä kylän asutus laajeni entisestään 1930-luvun alussa ja uudisraivaus eteni yhä syrjäisemmille seuduille. Muurasjärven väestö 1930-luvulla koostui pienviljelijöistä, joiden taloudelliset mahdollisuudet hoitaa omistamiansa pientiloja olivat heikot, keskikokoisia maatiloja omistaneista tilallisista, sekä muutamasta karjataloutta harjoittavasta suurtilallisesta, jotka omistivat laajoja maa-alueita. Kylässä eli myös mökkiläisiä eli "loisia", jotka saivat elantonsa käymällä töissä tilallisilla. He tekivät metsä- ja maataloustöitä, tervanpolttoa ja esimerkiksi tukinuittoa. Myös pontikankeitto oli kylän lisäelinkeinotoiminnan valikoimassa. Kylän käsityöläisiin kuului muun muassa seppä.[2]

Vuonna 1941 alueelle oli muodostunut jopa useampia erillisiä kyliä. Vanhimman asutuksen sijaitessa Muurasjärven ja Vuohtojärven rantamilla, uusia kyläosia olivat Untisperä, Lehtoperä, Korhosperä, Särkiperä ja kymmenen kilometrin päässä Muurasjärven keskustasta sijaitseva Kojosperä. Muurasjärvelle perustettiin myös neljä uutta asutusaluetta maanhankintalain perusteella. Ne olivat nimeltään Junganjärvi (27 maatilaa), Savijärvi (21 maatilaa), Kelkkämä (5 tilaa) ja Saukkopuro (5 tilaa). Maita asutusalueisiin luovuttivat valtio, metsäyhtiöt, kunnat, seurakunnat ja rappiolle jääneet tilat. Myös yksityisiltä lunastettiin maita ja metsäpalstoja tilojen viljelysmaiksi ja heille annettiin toisaalta tilalle valtion metsämaata. Vuonna 1945 kylässä oli lähes 200 taloutta, neljä kauppaa, kaksi koulua, kahvila ja pankki.[2]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylän järvialueista linnustoltaan arvokkaimpia ovat Savijärvi, Junganjärvi ja Sääkkönen. Vesilinnut ja kahlaajat pesivät myös Vuohtojärvellä ja Kelkkämäjoen suistoalueilla, joille ne voivat pysähtyä myös levähtämään muuttojen aikoina.[5]

Junganjärven pohjois- ja eteläpäissä sijaitsee arvokkaita luhtaniittyjä ja rantalaitumia. Savijärven, Vuohtojärven, Likolammen ja Sääkkösen eteläpään rehevä vesi- ja rantakasvillisuus on monipuolista ja arvokasta. Likolampi on muodostunut itsenäiseksi lammeksi Muinais-Päijänteestä noin 6000 vuotta sitten. Sen soistumassa oleva, nevaksi umpeen kasvava alue on merkitty seutukaavaan merkittäväksi monipuolisen kasvillisuuden suojelualueeksi. Alueella on myös joitakin uhanalaisia lajeja, kuten Sääkkösessä kasvava konnanulpukka, Likolammen pohjoisrannalla kasvava nevaimarre sekä Pihtiputaalle uudeksi lajiksi muodostunut, Vuohotojärven länsipuolella kasvava lehtokuusama.[5]

Muurasjärven kirkko

Elinkeinoelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurasjärven elinkeinoelämän perusta on maatalous, erityisesti karjatalous.[2] Kylässä on myös aktiivista hanketoimintaa ja yrityksiä, kuten tilajäätelöä valmistava tehdas. Kyläkauppa oli jonkin aikaa suljettuna, mutta kyläläisten aktiivisuuden ansiosta se avattiin uudelleen elokuussa 2012.[3] Matkailijapalveluita kylällä tarjoavat ratsutila ja lomakylä.[6] Linja-autoyhteydet toimivat kouluaikoina Pihtiputaalle päin aamuisin ja iltapäivällä takaisin päin. Kylällä toimii kolmisenkymmentä yritystä.[7]

Sivistys-, seurakunta- ja järjestötoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehti Esko Laitisen suunnittelema Muurasjärven kirkko valmistui 1963 ja sitä laajennettiin 1987. Kirkon vieressä on 1930-luvulla perustettu hautausmaa.[8]

Vuonna 1886 perustetussa Muurasjärven koulussa oli vuonna 2012 93 oppilasta ja neljä opettajaa luokilla 1-6. Koulu toimii kolmessa eri rakennuksessa kylän keskustassa. Koululla ja myös aiemmin lakkautetulla Särkiharjun koululla toimii myös kansalaisopiston opintopiirejä.[9]

Kyläläiset ovat aktiivisia toimijoita lukuisissa järjestöissä[3], joita ovat muun muassa Maa- ja kotitalousseura, Mannerheimin lastensuojeluliitto Muurasjärvi, MTK Muurasjärvi, Muurasjärven Eläketaloyhdistys, Muurasjärven kyläseura, Muurasjärven Metsästäjät, urheiluseura Muurasjärven Murto, Muurasjärven vapaaehtoinen palokunta sekä Muurasjärven nuorisoseura.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sijainti ja väestö www.viisaankivi.fi. 2013. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy. Viitattu 31.1.2013.
  2. a b c d e f g h Kirsi Kohvakka: Muurasjärvi (Teoksesta "Luvattu ja lunastettu maa") www.viisaankivi.fi. 2013. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy. Viitattu 31.1.2013.
  3. a b c Eija Heikkilä: Muurasjärvi on Keski-Suomen vuoden kylä Yle.fi Uutiset. 3.11.2012. YLE. Viitattu 31.1.2013.
  4. a b Muurasjärvi (Pihtipudas) ymparisto.fi. 2013. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 31.1.2013.
  5. a b c Kulttuurimaisema ja luonto www.viisaankivi.fi. 2013. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy. Viitattu 31.1.2013.
  6. Matkailu www.viisaankivi.fi. 2013. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy. Viitattu 31.1.2013.
  7. Yritykset www.viisaankivi.fi. 2013. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy. Viitattu 31.1.2013.
  8. Kirkot Pihtiputaan seurakunta. Viitattu 31.1.2013.
  9. Koulu www.viisaankivi.fi. 2013. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy. Viitattu 31.1.2013.
  10. Yhdistykset www.viisaankivi.fi. 2013. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy. Viitattu 31.1.2013.