Kruununtila

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kruununtila on eräs aiemmin käytössä ollut maatilatyyppi.

Kruunutilat olivat alun perin suuria tiluskokonaisuuksia, jotka kuuluivat pakanalliselle suomalaiselle yläluokalle ennen Ruotsin vallan aikaa. Ruotsin vallan vakiintumisen myötä ne joutuivat kirkon ja kruunun haltuun.[1]

Ruotsissa siirryttiin 1500-luvun lopulla feodaalisiin omistusoikeuskäsitteisiin ja maaomaisuus jaettiin kruununtiloihin, perintötiloihin ja rälssitiloihin. Kuhunkin tilatyyppiin liittyi erilainen omistusoikeuden muoto, toisin sanoen niillä oli erilainen maanluonto. Kruununtila oli kruunun pysyvää omaisuutta, johon sitä viljelevä talonpoika sai vain käyttöoikeuden. Rahan tarpeessa ollut valtio joutui tosin myymään kruununtiloja yksityishenkilöille, mutta se pidätti itsellään omistus- ja nautintaoikeuden, jolloin tilan ostaja sai ainoastaan sukuoikeuden. Lisäksi jos talonpoika halusi myydä oikeutensa tilaan, hänen oli tarjottava sitä ensiksi valtiolle, joka maksoi oikeuden siirrosta vain alkuperäisen lunastushinnan. Talonpojan velvollisuus oli suorittaa valtiolle vuosittainen vero, joka vertautui vuokramaksuun.[2]

Talonpojan oikeus kruununtilaan turvattiin 1789 annetulla asetuksella niin, että hän sai tilaansa vakaan hallintaoikeuden. Se tarkoitti, että talonpojan ja hänen lastensa hallintaoikeus tilaan oli pysyvä, kunhan tila pidettiin kunnossa ja verot maksettiin säädetysti. Samassa yhteydessä tilanpitäjälle myönnettiin perinnöksiosto-oikeus eli oikeus tilan ostoon omaksi maksamalla kolmen vuoden vero.[2]

Suomessa kruununtilojen asukasoikeudesta annettiin asetus 1883. Lainsäädännössä kruununtilojen erikoisasema säilyi pitkälle 1900-luvulle, vaikka niiden merkitys väheni perinnöksiostojen vuoksi.[2] Vanhat Ruotsin vallan aikaiset säädökset kruununtilojen perinnöksiostamisesta kumottiin vuonna 1995, samalla kun viimeiset säätyerioikeudet lakkautettiin.[3]

Selvästi omaksi ryhmäkseen erottuvan kruununtilatyypin muodostivat kruununtorpat. Ne erosivat tavallisista kruununtiloista siinä, ettei niille annettu manttaalia niiden vähäisten tilusten vuoksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 167. Svenska litteratursällskapet i Finland., 2010.
  2. a b c d Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana kruununtilat.
  3. Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (97/1995)