Muistelmia (Ksenofon)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Muistelmia (muinaiskreikaksi Ἀπομνημονευμάτα, Apomnēmoneumata; lat. Memorabilia) on Ksenofonin kirjoittama sokraattinen dialogi, joka on kaunokirjallinen muistelmateos Sokrateesta ja eräänlainen "puolustuspuhe" hänelle. Teos on todennäköisesti valmistunut vasta vuoden 371 eaa. jälkeen, koska yksi kohdista (3.5) näyttää olettavan, että Sparta on hävinnyt Leuktran taistelun samana vuonna.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistelmia jakaantuu kahteen erilliseen, eri aikoina kirjoitettuun osaan.[1] Ensimmäisen kirjan kaksi ensimmäistä lukua esittävät suoran puolustuksen Sokrateen saamia syytteitä vastaan. Tässä osassa Ksenofon käsittelee suoraan syytteisiin liittyviä asioita, jotka liittyvät enimmäkseen uskontoon, mutta hän käsittelee myös poliittisia syytteitä. Näihin lukeutuvat syytös, että Sokrateen seuraan kuuluivat muun muassa Alkibiades ja Kritias, joita pidettiin lurjuksina, sekä väite, että hän opetti nuoret halveksimaan demokratiaa. Näitä syytöksiä ei käsitellä suoraan Ksenofonin Sokrateen puolustuspuheessa sen enempää kuin Platonin Sokrateen puolustuspuheessakaan.

On usein väitetty, ettei Ksenofon vastaa tässä syytöksiin, jotka olisivat olleet ilmassa Sokratesta tuomitessa vuonna 399 eaa., vaan syytöksiin, jotka ateenalainen sofisti Polykrates esitti joitakin vuosia myöhemmin teoksessaan Sokrateen syyte. Polykrateen teos on kuitenkin kadonnut, ja nykyisin käytettävissä olevat lähteet sen rekonstruoimiseksi ovat liian nuoria ja epäluotettavia. Oletus siitä, että Ksenofon lähinnä vastaisi kohta kohdalta Polykrateen esittämiin syytöksiin, saattaa olla seurausta yleisestä epäilystä Ksenofonin kirjallisia kykyjä kohtaan. Kysymys Polykrateen roolista on yksi osa kiistoista, jotka koskevat sitä, heijasteleeko Ksenofonin teos historiallista Sokratesta, vai onko se vain fiktiivinen panos Sokrateesta käytyyn kirjalliseen keskusteluun.

Loput teoksesta (kirjan 1 luvut 3-8, sekä kirjat 2-4) koostuu lyhyistä episodeista, joissa Sokrates keskustelee ystävien, kilpailevien opettajien sekä tunnettujen kreikkalaisten kanssa. Välissä on lyhyitä kertovia huomautuksia Sokrateen opetuksista. Tämän osan tarkoituksena on esitellä Sokrates kuulustelemassa muita ihmisiä, eräänlaisena esikuvana. Platonin vastaaviin teoksiin verrattuna Ksenofonin sokraattinen dialogi on vaatimattomampaa sekä filosofisessa syvyydessä että kirjallisessa tyylissä. Ksenofonin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut esittää Sokratesta omaperäisenä filosofina (tai esittää omaa filosofiaansa Sokrateen suulla, niin kuin Platon lopulta teki), vaan esittää Sokrates menestyksekkäänä, oikeamielisenä ja viisaana opettajana.

Teoksen filosofisesti merkittävimpiin osiin kuuluvat kaksi lukua (1.4 ja 4.3), jotka esittävät ensimmäisen tunnetun esimerkin teleologisesta todistuksesta. Niihin liittyvä luku (4.4) esittää alkeellisen luonnollisen lain, mutta koska siinä kiitetään myös positiivista lakia, luvun tulkinnasta on oltu erimielisiä. Koska sen enempää teleologista todistusta kuin luonnollista lakiakaan ei esitetä Platonin varhaisdialogeissa Sokrateelle tyypillisenä ajatuksena, myös tämän osion suhteesta historialliseen Sokrateehen on kiistelty. On kuitenkin selvää, että stoalaiset hyödynsivät Ksenofonin versiota teleologisessa ajattelussaan, ja myös heidän luonnollista lakia koskevat ajatuksensa olivat jossain määrin velkaa Sokrateelle, vaikka eivät välttämättä Ksenofonin Sokrateelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • DeFilippo, J. ja Mitsis, P.: "Socrates and Stoic Natural Law." 252-271 teoksessa Vander Waerdt 1994.
  • Gray, Vivienne J.: The Framing of Socrates: The Literary Interpretation of Xenophon's Memorabilia. Hermes Einzelschriften 79. Stuttgart: Franz Steiner, 1998.
  • Johnson, David: Xenophon's Socrates on Justice and the Law. Ancient Philosophy, 2003, 23. vsk, s. 255-281.
  • Livingstone, Niall: A Commentary on Isocrates' Busiris. Brill, 2001.
  • McPherran, Mark: The Religion of Socrates. The Penn State University Press, 1996.
  • Morrison, Donald: Xenophon's Socrates on the Just and the Lawful. Ancient Philosophy, 1995, 15. vsk, s. 329-347.
  • Strauss, Leo: Xenophon's Socrates. Ithaca: Cornell University Press, 1972.
  • Vander-Waerdt, Paul (toim.): The Socratic Movement. Cornell University Press, 1994.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ksenofon 1960, s. 6

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ksenofon: Muistelmia teoksessa Sokrates. Suomentanut ja selityksillä varustanut Pentti Saarikoski. Helsinki: Otava, 1960.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Xenophon: Memorabilia. Teoksessa Xenophon's Works. Volume IV: Memorabilia and Oeconomicus. Symposium and Apologia. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]