Miklós Horthy nuorempi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vasemmalta, vanhempi veli István Horthy, Gyula Károlyi, valtionhoitajapariskunta, sisar Paulette ja Miklós Horthy nuorempi.

Miklós Horthy de Nagybánya II (14. helmikuuta 1907 Pula, Itävalta-Unkari28. maaliskuuta 1993 Estoril, Portugali) Unkarin valtionhoitaja amiraali Miklós Horthyn nuorempi poika.

Nuoruudessaan Miklós Horthy nuorempi ja hänen vanhempi veljensä István, olivat aktiivisia jäseniä Unkarin partiopoikien roomalaiskatolisessa partiolippukunnassa, vaikka hän kuten Horthyn perhe oli protestanttisia kristittyjä. Miklós opiskeli eri yliopistoissa, kuten Wienissä, Badenissa ja Budapestissä valmistuen taloustieteelliseltä opintosuunnalta.

Urheilu oli Miklókselle hyvin tärkeä. Henkilökohtaisesti hän oli aktiivi auto- ja moottoripyöräurheilija 1920-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä hänestä tuli näkyvä Unkarin urheiluelämän hahmo. Hän johti vuodesta 1930 Unkarin nyrkkeilyliittoa, 1933 Unkarin Uimaliittoa, 1934 Unkarin Tennisliittoa. Vuodesta 1939 hänet valittiin Unkarin kansallisen olympiakomitean puheenjohtajaksi ja Kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi vuodesta 1939. Näissä tehtävissä hän oli aina vuoteen 1948 asti. [1]

Heinäkuusta 1939 Miklós toimi Unkarin Brasilian lähettiläänä Rio de Janeirossa. Tässä tehtävässä hän oli aina maiden diplomaattisuhteiden katkeamiseen asti eli toukokuuhun 1942. Istvánin kuoleman jälkeen vuonna 1942, Miklós osallistui aktiivisemmin isänsä hallintoon tukien isänsä pyrkimyksiä Unkarin kuningaskunnan irrottamisessa akselivalloista. Tilanne Unkarissa muuttui merkittävästi 15. lokakuuta 1944. Silloin natsi-Saksa aloitti operaation, jossa Otto Skorzenyn iskuryhmä vangitsi m.m. Miklóksen uhaten tappaa hänet, ellei hänen valtionhoitaja-isänsä antaudu ja nimitä uutta saksalaismyönteistä hallitusta.

Valta Unkarissa vaihtui, ja äärioikeistolainen Nuoliristi-puolue sai vallan ja muodosti hallituksen. Valtionhoitaja-isä vietiin kotiarestiin Baijeriin. Nuorempi Miklós sitä vastoin vietiin ensin Itävaltaan Mauthausen-Gusenin keskitysleiriin ja sitten Dachaun keskitysleirille. Huhtikuun lopussa 1945 Miklós ja muita merkittäviä Dachaun vankeja vietiin Tiroliin, jossa SS luopui vangeista liittoutuneiden edetessä. Yhdysvaltain 5. armeija vapautti Miklós Horthy nuoremman 5. toukokuuta 1945.[2] Kesän 1945 hän oli vangittuna Caprin saarella Italiassa.

Miklós siirtyi maanpakoon Brasiliaan, jossa osallistui emigranttijärjestöjen toimintaan. Vuodesta 1976 lähtien hän muutti Portugaliin, jossa hän asui jo hänen isänsä. Hän kuoli Lissabonin lähellä Estorilissa vuonna 1993. Häneltä oli kaksi 1920-luvulla syntynyttä lasta, tyttäret Zsófia ja Nicolette.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. IOC: Members of the International Olympic Committee since 1933 (englanniksi)
  2. Peter Koblank: Die Befreiung der Sonder- und Sippenhäftlinge in Südtirol, Online-Edition Mythos Elser 2006 (saksaksi)