Mikko Ijäs

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mikko Rakushin Ijäs (s. 1978 Jyväskylä) on suomalainen kuvataiteilija ja taiteentutkija. Ijäs tunnetaan parhaiten taiteen alkuperää varhaisten metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa käsitelleestä väitöskirjastaan "* Fragments of the Hunt" (Aalto 2017). Ijäs on tutkinut esihistoriallista kalliotaidetta ja Afrikan alkuperäiskansojen kulttuureja vuodesta 2009 alkaen, pääosin Namibiassa. Mikko Ijäs on myös tunnettu kuvataiteilija, dokumenttielokuvaohjaaja ja lavastaja. Syksyllä 2011 Ijäs lavasti ja suunnitteli visuaalisen ilmeen Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan musiikkiteatteriesitykseen "Kertomuksia keittiöstä" Suomen Kansallisteatterin Omapohjaan. Ijäs oli vuoden 2011 Helsingin juhlaviikkojen Elisan sponsoroima debytanttitaiteilija[1]. Ijäs oli myös yksi varhaisimpia taiteilijoita, jotka tekivät videopiirroksia Applen iPhonella ja iPadillä. Ijäs on tehnyt yhteistyötä myös muotisuunnittelija Paola Suhosen kanssa. Heidän yhteinen installaatio "The Land of the Seven Fairy Tales" oli esillä Amos Anderssonin taidemuseossa kesällä 2012[2] ja kiersi ulkomailla Japanissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa.

Mikko Ijäs valmistui taiteen tohtoriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2017. Ijäksen väitöskirja "Fragments of the Hunt" julkaistiin keväällä 2017 ja Ijäksen väitöstilaisuus järjestettiin kesäkuussa Aalto-yliopistolla Espoossa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimi Harvardin yliopiston professori Daniel E. Lieberman, jonka alaisena Ijäs jatkoi tutkimustaan Harvardin ihmisen evoluutiobiologian laitoksella vuosina 2017–2019. Ijäs valmistui taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen osastolta 2006. Hän toimi tutkijana ja sivutoimisena tuntiopettajana mm. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa vuosina 2006–2010. Ijäs aloitti väitöskirjansa kirjoittamisen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksella vuonna 2007. Väitöksen otsikkona oli alkuaan "Silmä, käsi ja mieli: inhimillisen havainnon evoluutio taidehistoriassa”. Väitöskirja käsitteli lopulta taiteen alkuperään johtanutta kehitystä varhaisten metsästäjä-keräilijöiden keskuudessa, mutta aloittaessaan väitöskirjan kirjoittamisen Ijäs tutki havainnon ja kuvan tekemisen suhdetta. Ijäksen tutkimuksen keskeisin aineisto on ollut omien kokemuksien lisäksi taidehistorian laaja-alainen tuntemus, antropologiset menetelmät, arkeologia sekä neuropsykologinen tutkimusaineisto.

Mikko Ijäs on kansainvälisen Zen Peacemakers -järjestön aktiivinen jäsen. Ijäs oli perustamassa järjestön suomalaista ryhmää nimeltä Peacemakers Finland syksyllä 2007.

Yksi Ijäksen tunnetuimpia taideteoksia on Vincent van Goghin hautakiven kopio vuodelta 2007.

Mikko Ijäs on naimisissa säveltäjä Maija Kaunismaan kanssa ja heillä on yksi yhteinen lapsi.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Rakushin Ijäksen väitöskirjan kansi.

Ijäksen tutkimuksen lähtökohtana on väite, jonka mukaan noin kaksi miljoonaa vuotta sitten Afrikan savanneilla esivanhempamme juoksivat ravinnokseen antilooppeja hengiltä. He luottivat fyysiseen kestävyyteensä ja jäljittivät eläintä kunnes se luovutti ja sen lopettaminen oli turvallista sen sijaan että he olisivat tarvinneet monimutkaisia aseita. Tämä prosessi johti ajoittain muuntuneisiin tietoisuuden tiloihin, jotka johtivat metsästäjät uskomaan, että hän on muuttunut metsästämäkseen eläimeksi. Tutkiessaan Kalaharin viimeisten metsästäjä-keräilijöiden kulttuuria Namibiassa, Ijäs löysi viitteitä piirteistä, jotka yhdistivät metsästyksen aikana koetut muuntuneet tietoisuuden tilat, transsiseremoniat sekä kalliomaalauksissa esitetyt kuvastot.  Väitöksessään ”Fragments of the Hunt” Ijäs esitti, että osa varhaisimmista kalliotaiteen kuva-aiheista olisi mahdollista selittää väsytysmetsästäjien kokemuksien kautta. Ijäs nimesi hypoteesinsa visuaalisen todistusaineistonsa ’metsästyksen fragmenteiksi’. Nämä fragmentit eivät ole ilmiselviä metsästyskuvauksia, vaan hienovaraisia allegorioita, kuten eläinten mahtavuuden ihailua, eläimeksi muuntumiskuvauksia, eläimen jälkiä ja juoksevia ihmisiä.  Tässä monialaisessa teoksessaan Ijäs etsi vastauksia kysymyksiinsä monen eri tieteenalan aineistosta. Väitöksessä sivuttiin taiteilijan ja ultrajuoksijan näkökulman kautta muun muassa psykologiaa, arkeologiaa, taidehistoriaa, etnografiaa sekä paleoantropologiaa[3]. Väitöskirjan tutkimuksen yhteydessä Ijäs tuotti yhdessä vaimonsa Maija Kaunismaan kanssa aihetta käsittelevän elokuvan "The Origins”.

Vincent van Gogh ja Walt Disney Kokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Ijäksen kenties tunnetuin teoskokonaisuus ”Vincent van Gogh ja Walt Disney Kokoelma” kuuluu nykyisin osana Kansallisgallerian kokoelmia. Kokoelma oli ensimmäistä kertaa esillä Mäntän Kuvataideviikoilla 2007, jonka jälkeen kokoelma oli monessa eri muodossa esillä sekä Suomessa, että ulkomailla. Kokoelman tarkoituksena oli osoittaa taide- ja viihdemaailman tapa rakentaa taiteilijapersoonista elämää suurempia ja hakea sitä kautta heidän teoksilleen lisää vakuuttavuutta ja arvoa. Kokoelmaan kuului maalauksia, veistoksia, valokuvia ja esineinstallaatioita. Teoskokonaisuus oli osa Ijäksen tohtoriopintojen taiteellista osiota. Ijäs kirjoitti aiheesta mm. Voima-lehteen[4].

Mikko Ijäs, Vincent van Goghin hautakiven kopio, 2007.

Taidekriitikko Ullamaria Pallasmaa kirjoitti Taide-lehdessä (04/2007) kuinka kokoelman teokset tuntuvat "ensi katsannolla rienaavan Taidetta, mutta sitten kärki tuntui osoittavan yhteiskuntaan ja sen arvoihin ennen ja nyt. Ijäs käsitteli ikään kuin etäältä, metaforan kautta, suuria asioita: kuolemaa, yksinäisyyttä, menestystä, kaupallisuutta, aitoutta ja keinotekoista, neroutta ja keskinkertaisuutta. Näiden asioiden symboliksi nousi Vincent van Gogh, taiteen historian vääryyttä kärsinein taiteilija. Läpinäkyvään hartsimöhkäleeseen upotettu Mikki Hiiri ja Nalle Puh, jolta on leikattu korva teoksessa Halusin vain olla taiteilija, ja ennen kaikkea museon ulkopuolelle sijoitettu van Goghin hautakivi korostavat Ijäksen rajua yksinpuhelua, jonka perussävy on syvä humanismi. Maalaaminen ruumiillistuu Ijäksen nuorena tekemässä kökkökopiossa van Goghin Katu Auvers-sur-Oisessa -taulusta." [5]

The Origins-dokumenttielokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Ijäksen yhdessä vaimonsa Maija Kaunismaan kanssa tuottama dokumenttielokuva * The Origins" on elokuva inhimillisen kulttuurin juurista ja se esittää ainutlaatuisen ajatuksen taiteen synnystä ihmisen mielikuvituksen ja väsytysmetsästyksen hybridinä. Elokuvassa kuvataan Pohjois-Namibiassa, Kalaharin autiomaassa elävän ju/’hoan-metsästäjä-keräilijöiden elämää sekä Pohjois-Meksikon tarahumara-kansaa, jonka kulttuurin keskiössä on edelleen seremoniallinen kestävyysjuoksu. Sierra Madren kuparikanjoneissa järjestetään vuosittain 80 kilometrin juoksukilpailu tukemaan alkuperäiskansojen kulttuuria. Caballo Blanco -kilpailua on järjestetty vuodesta 2003 alkaen. Elokuva kuljettaa kahta tarinaa, joista ensimmäinen kuvaa symbolisen kulttuurimme syntymistä väsytysmetsästyksen seurauksena. Toinen tarina kertoo siitä miten moderni maailma pyyhkäisee alkuperäiskansoja tieltään. Elokuvassa on myös laajalti namibialaista, ranskalaista, suomalaista, norjalaista ja pohjoisamerikkalaista kalliotaidetta sekä luontokuvia. Elokuvan monisävyisestä musiikista vastaa säveltäjä Maija Kaunismaa. Elokuvan ääniraidalla esiintyy Vox Aurea -kuoro (johtaja Sanna Salminen), saksofonisti Jukka Perko ja kurkkulaulaja Imre Peemot. Puolet elokuvan tuotoista lahjoitetaan alkuperäiskansojen tukemiseen Namibiassa (Nyae Nyae Conservancy) ja Meksikossa (Norawas de Raramuri). Elokuva täydentää taiteen tohtori Mikko Ijäksen väitöskirjaa Fragments of the Hunt (Aalto 2017). Elokuva on katsottavissa Vimeo-palvelun kautta.

Digitaalisia piirustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Ijäksen teoskokonaisuus "Grandeur of Life – digitaalisia piirustuksia" käsitti Applen iPhonella ja iPadillä tehtyjä digitaalisia piirustuksia. Ijäksen mukaan nämä nykyaikaiset ja helppokäyttöiset kosketusnäytölliset viestintävälineet ovat mahdollistaneet piirroksien jakamisen maailmanlaajuisesti heti niiden valmistuttua. Teoksien lähtökohtana olivat henkilökohtainen havainto ja tunne. Kuvien aiheina olivat perhe, ystävät, koti, kukat, maisemat ja omakuvat. Kuvat olivat piirretty ilman erillistä käsitteellistä viitekehystä, mutta kuvia yhdisti innostunut suhtautuminen elämään, ympäristöön ja sen visuaalisuuteen. Ijäksen teoskokonaisuuden nimi Grandeur of Life on lainaus Charles Darwinin Lajien synnyn (1859) upeista lopetussanoista: “Mitä mahtavuutta onkaan tässä näkemyksessä, että elämän henki on alun perin puhallettu vain muutamiin tai yhteen ainoaan muotoon, ja planeetan jatkaessa kiertämistään radallaan järkähtämättömän painovoimalain mukaisesti yksinkertaisesta alusta on kehittynyt, ja kehittyy edelleen loputtomasti mitä kauneimpia ja ihmeellisimpiä eliöitä.” Teoskokonaisuus oli ensi kertaa esillä Korjaamo Galleriassa, Helsingissä loka- marraskuussa 2010.[6]

Peacemakers Finland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikko Ijäs perusti vuonna 2017 osallistuvan buddhalaisuuden ryhmän nimeltä Peacemakers Finland yhdessä muutaman muun kanssa, joiden toiveena oli tuoda kansainvälisen Zen Peacemakers järjestön ajatuksia Suomeen. Ryhmä on toteuttanut Suomessa yhden Katuretriitin vuonna 20017 ja kaksi Sisällissota-aiheista retriittiä vuosina 2018 ja 2019[7]. Mikko Ijäs on toiminut myös kansainvälisen Zen Peacemakersin vuosittaisen Auschwitz-Birkenau retriitin työryhmässä vuodesta 2018 alkaen. Ijäs teki Auschwitz-Birkenau retriitistä kuvareportaasin Voima-lehteen vuonna 2019[8]. Ijäksen toinen virallinen nimi Rakushin (信) on hänen zen-opettajansa Roshi Frank De Waelen antama dharmanimi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.