Mike Dalhuisen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mike Dalhuisen
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1989 (ikä 35)
Nijmegen, Alankomaat
Kansalaisuus  Alankomaat
Jääkiekkoilija
Pelipaikka puolustaja
Maila vasen
Pituus 191 cm
Paino 98 kg
Pelinumero 2
Pelaajaura
Pääsarjaura 2015–
Aik. seurat Stockton Thunder (ECHL)
Bridgeport Sound Tigers (AHL)
Cincinnati Cyclones (ECHL)
Idaho Steelheads (ECHL)
Texas Stars (AHL)
Esbjerg Energy (Tanska)
Torpedo Ust-Kamenogorsk (VHL)
EC Bad Nauheim (DEL2)
HK Dukla Michalovce (SloEL)
HK Poprad (SloEL)
EC Salzburg (ICEHL)
HC Bolzano (ICEHL)

Mike Dalhuisen (s. 24. tammikuuta 1989 Nijmegen, Alankomaat) on alankomaalainen jääkiekkopuolustaja. Hän on pelannut urallaan myös hyökkääjänä.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalhuisen muutti perheineen Alankomailta Kanadaan hänen ollessa 11-vuotias. Dalhuisen loi junioriuransa lähes kokonaan Kanadassa.[2] OHL-joukkue Erie Otters varasi hänet 110. pelaajana vuonna 2005, mutta Dalhuisen ei kuitenkaan koskaan siirtynyt CHL:ään. Hän pelasi kaksi kautta OPJHL-joukkue Lindsay Muskiesissa, jonka jälkeen Dalhuisen siirtyi USHL-joukkue Chicago Steeliin kaudeksi 2006–2007. Kaksi seuraavaa kautta hän pelasi samaa liigaa Lincoln Starsin riveissä. Jälkimmäisellä kaudellaan 2008–2009 Dalhuisenilla oli joukkueen paras teholukema sekä runkosarjassa (+22) että pudotuspeleissä (+5). Hän pelasi kauden aikana myös USHL:n tähdistöottelussa.[1]

Vuodet 2009–2013 Dalhuisen kävi Quinnipiac Universitya. Hän teki viimeisellä yliopistokaudellaan 2012–2013 kahdeksalla osumallaan joukkueensa puolustajista eniten maaleja.[3] Kauden jälkeen, huhtikuussa 2013 Dalhuisen teki sopimuksen AHL-joukkue Bridgeport Sound Tigersin kanssa.[4] Hän osallistui myös amatööritry-out -sopimuksella NHL-joukkue New York Islandersin harjoitusleirille. Dalhuisen pelasi joukkueessa ensimmäisen harjoitusottelunsa 19. syyskuuta 2013 vieraissa New Jersey Devilsia vastaan ja sai siinä jääaikaa 11.33 minuuttia. Hän myös tappeli ottelussa Ryan Carterin kanssa.[5] Dalhuisen siirrettiin harjoitusleirin päätteeksi Sound Tigersin vahvuuteen,[6] mutta suurimmaksi osaksi hänen kautensa on eteni vielä sarjatasoa alempana ECHL:n Stockton Thunderissa. Helmikuussa 2014 Sound Tigers kauppasi Dalhuisenin San Antonio Rampageen vaihdossa Adam Braceen.[7] Hän siirtyi kauppansa jälkeen ECHL-joukkue Cincinnati Cyclonesin vahvuuteen.

Syys-lokakuun 2014 vaihteessa Dalhuisen haki try-outin kautta pelipaikaa AHL-joukkue Texas Starsista.[8] Kauden 2014–2015 kynnyksellä hänet siirrettiin ECHL-joukkue Idaho Steelheadsin vahvuuteen.[9] Dalhuisen pelasi siellä lopulta suurimman osan kaudestaan. AHL-otteluita hänelle kertyi kahdeksan.

Kaudeksi 2015–2016 Dalhuisen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Tanskan Metal Ligaenin Esbjerg Energyyn.[10] Hän oli joukkueen eniten maaleja tehnyt puolustaja yhdeksällä osumallaan. Dalhuisen sijoittui myös 150 minuutillaan koko Metal Ligaenin jäähypörssissä toiseksi edellään vain Odense Bulldogsin Dale Mitchell ja voitti kevään 2016 pudotuspelien jäähypörssin 62 minuutillaan. Hän voitti kauden päätteeksi Tanskan-mestaruuden. Kaudeksi 2016–2017 Dalhuisen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Venäjän toiseksi korkeimmalle sarjatasolle VHL-liigan kazakstanilaisjoukkue Torpedo Ust-Kamenogorskin riveihin.[11] Hän sijoittui tehoilla 8+13=21 koko liigan puolustajien maalipörssissä toiseksi edellään vain SKA Nevan Andrei Tšurkin sekä puolustajien pistepörssissä neljänneksi. Dalhuisen voitti Torpedon pudotuspelien sisäisen tehotilaston lukemalla +7. Hänet valittiin VHL:n joulukuun 2016 kuukauden puolustajaksi sekä liigan viikon puolustajaksi marraskuussa 2016 ja semifinaalien päätteeksi.[1] Dalhuisen eteni Torpedon kanssa aina Bratina Cup -finaaleihin saakka, mutta mestaruuden vei kuitenkin Dinamo Balašiha otteluvoitoin 4–0.

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalhuisen edusti Alankomaita I-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2006, 2010, 2011 ja 2012. Hän oli vuoden 2012 IB-divisioonan turnauksen tehokkain puolustaja kolmen muun pelaajan kanssa tehoilla 2+3=5. Dalhuisen voitti turnauksesta pronssia ja valittiin tähdistökentälliseen. Hän pelasi myös Pyeonchangin olympiakisojen 2018 karsinnoissa, jolloin Dalhuisen voitti Alankomaiden sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 2+6=8.[1]

Dalhuisen pelasi myös alle 20-vuotiaiden II-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2006, 2007 ja 2008, joista jokainen turnaus päättyi lohkohopeaan. Vuoden 2008 turnauksessa hän oli Alankomaiden paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 4+7=11. Dalhuisen pelasi myös alle 18-vuotiaiden II-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2006 ja 2007. Ensimmäinen turnaus päättyi lohkohopeaan ja jälkimmäinen lohkokultaan sekä sarjanousuun seuraavaksi vuodeksi I-divisioonaan. Hän ylsi molemmissa turnauksissa Alankomaiden sisäisen pistepörssin voittoon.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen Dalhuisenia ainoa Pohjois-Amerikassa pelannut alankomaalaissyntyinen ammattilaiskiekkoilija oli Ed Kea.

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
2004–2005 Lindsay Muskies OPJHL 14 1 0 1 19
2005–2006 Lindsay Muskies OPJHL 38 5 8 13 68 U18d2 5 1 6 7 18
JMMd2 4 1 1 2 4
MMd1 4 0 0 0 0
2006–2007 Chicago Steel USHL 31 0 2 2 86 U18d2 5 5 6 11 14
JMMd2 5 0 6 6 8
2007–2008 Lincoln Stars USHL 41 0 8 8 127 8 0 0 0 21 JMMd2 5 4 7 11 8
2008–2009 Lincoln Stars USHL 51 5 14 19 140 7 0 3 3 6
2009–2010 Quinnipiac Univ. NCAA 36 1 6 7 54 MMd1 5 1 2 3 6
2010–2011 Quinnipiac Univ. NCAA 33 1 6 7 32 MMd1 4 0 1 1 4
2011–2012 Quinnipiac Univ. NCAA 32 2 6 8 65 MMd1 B 5 2 3 5 6 Ykköstähdistö
2012–2013 Quinnipiac Univ. NCAA 42 8 8 16 72
2013–2014 Bridgeport Sound Tigers AHL 4 0 0 0 12
Stockton Thunder ECHL 32 7 9 16 79
Cincinnati Cyclones ECHL 22 2 12 14 56 13 0 3 3 15
2014–2015 Texas Stars AHL 8 1 0 1 23
Idaho Steelheads ECHL 35 2 3 5 88 2 0 1 1 2
2015–2016 Esbjerg Energy Tanska 45 9 11 20 150 17 2 4 6 62 OQ 3 2 6 8 0
2016–2017 Torpedo Ust-Kamenogorsk VHL 44 8 13 21 64 22 2 6 8 41
2017–2018 Torpedo Ust-Kamenogorsk VHL 50 6 20 26 97 5 1 1 2 2
2018–2019 EC Bad Nauheim DEL2 40 11 19 30 48 3 0 1 1 4
2019–2020 HK Dukla Michalovce SloEL 33 5 13 18 84
HK Poprad SloEL 16 5 5 10 12
2020–2021 HK Poprad SloEL 47 7 20 27 76 15 3 3 6 18
2021–2022 HK Poprad SloEL 36 9 9 18 65
EC Salzburg ICEHL 6 0 4 4 6 12 3 0 3 11
2022–2023 HC Bolzano ICEHL 40 4 21 25 98 19 1 5 6 25
3 kautta yhteensä SloEL 132 26 47 73 237 15 3 3 6 18
2 kautta yhteensä VHL 94 14 33 47 161 27 3 7 10 43
2 kautta yhteensä ICEHL 46 4 25 29 104 31 4 5 9 36
2 kautta yhteensä AHL 12 1 0 1 35

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Mike Dalhuisen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  2. MIKE DALHUISEN Q&A SoundTigers.com. 19.9.2013. Bridgeport Sound Tigers. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  3. Mike Dalhuisen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  4. SOUND TIGERS SIGN THREE FOR 2013–14 SoundTigers.com. 19.4.2013. Bridgeport Sound Tigers. Arkistoitu 19.10.2013. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  5. Video Available Of Mike Dalhuisen's Pro Debut With New York Islanders Against New Jersey Devils From Thursday, Sept. 19 20.9.2013. Quinnipiac Bobcats. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  6. Islanders Trim Training Camp Roster by Seven 28.9.2013. New York Islanders. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  7. Rampage Acquire D Mike Dalhuisen from Bridgeport 14.2.2014. SAN ANTONIO: San Antonio Rampage. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  8. Stars Announce Training Camp Roster and Schedule 30.9.2014. Texas Stars Hockey. Arkistoitu 12.10.2014. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  9. Texas Stars Assign Three More Players to Idaho 8.10.2014. Texas Stars Hockey. Arkistoitu 12.10.2014. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  10. Fysisk stærk hollænder med nordamerikansk erfaring til Esbjerg 22.6.2015. Esbjerg Elite Ishockey A/S. Arkistoitu 16.7.2015. Viitattu 22.6.2015. (tanskaksi)
  11. «Торпедо» подписало универсального голландского игрока hc-torpedo.kz. 15.8.2016. ХК «Торпедо». Arkistoitu 12.10.2016. Viitattu 15.8.2016. (venäjäksi)