Michelle Ford

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa: Australian lippu Australia
Naisten uinti
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Moskova 1980 800 m vapaauinti
Pronssia Pronssia Moskova 1980 200 m perhosuinti

Michelle Jan Ford MBE (s. 15. kesäkuuta 1962 Sydney, Australia) oli australialainen uimari pitkän matkan vapaauimari ja perhosuimari 1970-luvulla ja 1980-luvulla. Hän voitti uransa aikana muun muassa kaksi olympiamitalia, molemmat Moskovan kesäolympialaisissa 1980. Hän oli kyseisissä olympialaisissa, joissa esiintyi paljon boikotointia, ainoa henkilökohtaisessa lajissa kultaa voittanut ei-neuvostoliittolainen nainen. Uransa aikana hän myös rikkoi kaksi maailmanennätystä, ja oli ensimmäinen australialainen nainen, joka voitti henkilökohtaisen mitalin kahdessa eri lajissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ford vietti lapsuutensa kolmen sisaruksen ja vanhempien kanssa Sydneyssä. Hän oli pienenstä pitäen lähellä vettä, sillä hänen hammaslääkäri isänsä oli lähes olympiatason purjehtija (jäi juuri ja juuri ulos Australian purjehdus olympiajoukkueesta). Ford oppi uimaan kuuden vuoden iässä, ja jo kuusi vuotta myöhemmin, eli 12 vuoden iässä hän näytti taitonsa uimalla 100 jaardin vapaauinnin 1:01,5. Tuo aika oli kaikkien aikojen nopein 12-vuotiaan uima-aika 100 jaardilla.

Tammikuussa 1976 Ford rikkoi kuusi osavaltion ennätystä ja kolme Australian ennätystä 13 vuoden iässä New South Wales Age -mestaruuskilpailuissa. Hän nappasi kaksi ennätystä muun muassa olympiakultamitalistilta Shane Gouldilta. Ford voitti myös Australian mestaruuskilpailuissa 200 metrin perhosuinnin, rikkoen jälleen yhden Australian ennätyksen. Hänet valittiin pian Australian olympiajoukkueeseen kesäolympialaisiin 1976. Seitsemän viikon leirin jälkeen hän pääsi uimaan ensimmäisen olympiamatkansa, 200 metriä vapaauintia. Hän jäi kuitenkin semifinaaleihin. Samoin hänelle kävi myös 200 metrin perhosuinnissa.

Olympialaisten jälkeen, Ford päätti keskittyä jonkin aikaa koulunkäyntiin St Georgen tyttökoulussa. Valmentajansa neuvosta Ford siirtyi harjoittelemaan ja kilpailemaan pidempiä vapaauintimatkoja, ja jo 1977 hän teki uuden Australian ennätyksen 400 metrin vapaauinnissa. Pian tämän jälkeen hän ui myös uuden 800 ja 200 metrin vapaauinnin Australian ennätyksen. Vuosi myöhemmin, eli 1978 hän ui uuden maailmanennätyksen, rikkoen itäsaksalaisen Petra Thumerin entisen ennätyksen. Samana vuonna hän paranteli 200 metrin perhosuinnin Australian ennätystä. Pian hän paranteli jälleen 800 metrin maailmanennätystä, mutta ei aikaakaan kun Australian mestaruuskilpailuissa Tracey Wickham nappasi ennätyksen haltuunsa parantaen Fordin aikaa hieman alle sekunnilla. Wickham voitti mestaruuskilpailuissa Fordin myös 200 ja 400 metrin vapaauinnissa.

Vuonna 1978 Kansainyhteisön kisoissa Ford ui 800 metrin vapaauinnissa ajan 8:25,62, mikä olisi riittänyt uuteen maailmanennätykseen. Tracey Wicham ui kuitenkin kovempaa, aikaan 8:24,62, ja jätti Fordin hopealle. Wickham jätti Fordin hopeasijalle myös 400 metrin vapaauinnissa. 200 metrin vapaauinnissa Ford ja Wickham jäivät hopealle ja pronssille. Ford voitti kultaa 200 metrin perhosuinnissa ja 4×100 metrin vapaauintiviestissä.

Vuonna 1979 Ford ei osallistunut Australian mestaruusuinteihin, ja niin Wickham vei kultaa helposti 200, 400 ja 800 metrin vapaauinneissa. Soviet Sparakiad Gamesissa Ford voitti itselleen kolme kultaa 200 metrin perhosuinnissa, sekä 400 ja 800 vapaauinneissa. Pian Ford muutti Nashvilleen, Tennesseehen, Yhdysvaltoihin. Seuraavissa Australian mestaruuskilpailuissa Ford voitti 800 ja 1500 metrin vapaauinnit, ja oli toinen 200 ja 400 metrin vapaauinneissa, jääden jälleen Tracey Wickhamin taakse. Wickham joutui kilpailujen jälkeen julkisen paineen alle kun Australian olympiakomitea boikotoi 1980 kesäolympialaisia Neuvostoliiton osallistuttua Afganistanin sisällissotaan.

Ford päätti osallistua vuoden 1980 kesäolympialaisiin huolimatta Australian boikotoinnista. 400 metrin vapaauinnissa Ford jäi neljänneksi Itä-Saksan viedessä kolmoisvoiton. 200 metrin perhosuinnissa hän oli alkuerien nopein, mutta finaalissa kaksi itäsaksalaista uimaria jättivät Fordin kolmanneksi. Viimeisenä lajina Ford osallistui 800 metrin vapaauintiin vieden siinä kultaa.

Palattuaan Australiaan Ford rikkoi maagisen 16 minuutin rajan 1 500 metrin vapaauinnissa. Hänen uintinsa kuitenkin hylättiin useista eri syistä. Pettyneenä päätökseen Ford päätti lopettaa uintiuransa 1981.

Yhdeksän kuukautta myöhemmin 1982 hän päätti jatkaa uintia. Häntä ei kuitenkaan valittu MM-kilpailuihin 1982. Hän muutti Yhdysvaltoihin valmistautumaan vuoden 1982 Kansainyhteisön kisojen karsintoihin. Hän pääsi jatkoon 800 metrin vapaauinnissa ja 200 metrin perhosuinnissa. Itse kilpailuissa, hän voitti kultaa perhosuinnissa ja hopeaa vapaauinnissa.

Vuonna 1983 Ford siirtyi Etelä-Kalifornian yliopistoon ja aloitti harjoittelemisen vuoden 1984 kesäolympialaisia varten. Australian uimaliitto muutti sääntöjä niin, että joka lajin kaksi parasta Australian-mestaruusuinneissa pääsisi edustamaan maata olympialaisiin. Ford ui erittäin heikosti omaan tasoonsa nähden, eikä näin päässyt olympialaisiin. Hän palasi Etelä-Kaliforniaan ja ui reilusti parempia aikoja kuin Australian mestaruusuinneissa. Lopulta hän kuitenkin vetäytyi lopullisesti uintipiireistä.