Mercedes-Benz W136

Mercedes-Benz W136
Mercedes-Benz 170 V (W136)
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Länsi-Saksa  Argentiina
Valmistaja	Daimler-Benz
Valmistusvuodet	1935–1955 1935–1942: 75 006 1947–1955: 83 190
Tuotantomäärä	158 196 kpl
Korimalli	4-ovinen sedan 4-ovinen pakettiauto 2-ovinen cabriolet 2-ovinen lava-auto
Luokka	E-segmentti
Edeltäjä	Mercedes-Benz W15
Seuraaja	Mercedes-Benz W191 Mercedes-Benz W120/W121
Tekniset tiedot
Moottori	M136 R4 (1697 cm3) (1935-1950) M136 R4 (1767 cm3) (1950-1955) OM636 R4 (1697 cm3) (1949-1950) OM636 R4 (1767 cm3) (1950-1955) M136 G R4 (1697 cm3) (1939-1943)
Iskutilavuus	1697 – 1767 cm3
Huippunopeus	100 – 120 km/h
Polttoaine	bensiini diesel puukaasu
Polttoainesäiliö	Sotaa edeltävät mallit 33 L 1936–1939 43 L 1939–1942 Sodan jälkeiset mallit 39 L Diesel-mallit 1953 saakka 42 L 1946–1953 47 L 1952–1955
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	4-vaihteinen manuaali
Mitat
Pituus	4270 mm
Akseliväli	2845 mm
Leveys	1570 mm ennen 2. MS 1580 mm sodan jälkeen 1630 mm 1950 alkaen
Korkeus	1560 mm 1936-1942 1610 mm 1947-1953 1590 mm 170 S-V & 170 S-D
Infobox OK

Mercedes-Benz 170 V on Daimler-Benzin vuosina 1935–1955 kahdessa erässä valmistama keskisarjan Mercedes-Benz-henkilöauto. Ensimmäinen päätuotantokausi oli vuosina 1936–1942, vuoden 1935 tuotannon ollessa pieni määrä sotilaskäyttöön annettuja 170 VG-kokeilumallleja. Vuonna 1942 Daimler-Benz lopetti ajoneuvovalmistuksen yhtiön saadessa määräyksen keskittää tuotantokapasiteettinsa sotateollisuuden käyttöön. Sodan päätyttyä sarjan valmistus alkoi uudestaan vuonna 1946, tuotettujen autojen mennessä hyötyajoneuvoiksi Saksan uudelleenrakentamisen avuksi. Normaali henkilöautovalmistus käynnistyi uudelleen vuonna 1947.

Autosta kehitettiin rinnalle ylellisempi, koriltaan ja moottoriltaan suurennettu 170 S-malli, joka sai 170 Sb-mallin tuotantovuosille 1952–1953 oman korikoodin W191. Sarjan seuraajan, ponttoonimalli Mercedes-Benz W120/W121 ilmestyttyä markkinoille 1953 W191 sulautettiin takaisin W136-sarjaan 170 S-V ja 170 S-D-malleiksi, joita valmistettin vuoteen 1955 saakka.

Auton mallinimen V-kirjain viittaa auton olevan etumoottorirakenteinen (Vorn (saks. edessä)) malli, erotuksena vuosina 1936–1939 valmistettuun takamoottoriseen 170 H-malliin. Kirjain oli myös avuksi auton erottamiseksi edeltäneestä W15-sarjan 170-mallista.

Taustaa

Helmikuussa 1936 esiteltiin Berliinissä autonäyttelyssä kolme uutta Mercedes-Benz mallia: 260 D, 170 H ja 170 V. 260 D tulisi lunastamaan paikkansa historiassa ensimmäisenä sarjatuotantovalmisteisena diesel-henkilöautona.

Mallihistoria

170 V (1936–1942)

Mallin kehitystyö oli alkanut 1933 pääinsinööri tohtori Hans Nibelin ja suunnittelija Max Wagnerin johdolla tarkoituksena luoda edeltäjäänsä edullisempi, mutta samalla uudenaikaisempi auto. Wagnerin kehittämä X-muotoinen ovaaliputkirunko oli edeltäjänsä palkkirunkoa 50 kg kevyempi mutta samalla jäykempi. Pyöräntuennaksi autoon valittiin eteen kaksi päällekkäistä, poikittain pyörältä toiselle asennettua lehtijousta, mäntä-tyyppisten iskunvaimentimien vastatessa iskunvaimennuksesta. Taka-akseli oli kierrejousilla ripustettu heiluriakseli.

38 hevosvoimainen, 1697 cm³ M136-moottori kehitettiin takamoottorisen 130-mallin 1,3-litraisesta moottorista. Alunperin tarkoitus oli käyttää 1,6-litran tilavuutta, mutta vähän ennen tuotannon alkamista tehtiin päätös kasvattaa iskutilavuus 1,7 litraan. Tämä saavutettiin kasvattamalla männänhalkaisijaa 1,5 mm ja iskunpituutta 2 mm, väännön kasvaessa tehon kuitenkaan nousematta.

Alunperin Mersu-tähti oli sijoitettu suoraan maskin päälle pienellä jalustalla, eikä kosmeettisen "jäähdytinkorkin" päälle kuten normaalisti, sillä jäähdyttimen täyttökorkki oli sijoitettu konepellin alle. Helmikuussa 1937 jäähdytinkorkki-tähti ratkaisu palautettiin 170 V:hen.

1938 moottori sai päivityksiä imusarjan automaattisen lämmityksen ja pakoventtiilien istukkarenkaiden muodossa. Seuraavana vuonna jäähdytin sai ohitustermostaatin moottorin lämpeämisen parantamiseksi ja parannellun ilmansuodattimen imusarjaan. Lisäksi polttoainesäiliön tilavuus kasvoi 33 litrasta 43 litraan, säiliön muodon muuttuessa pyöreästä elliptiseksi. Vuoden 1940 alkupuolella vaihteisto muuttui täys-synkronoiduksi, aikasemmin vain 3. ja 4. vaihteen ollessa synkronoitu.

Henkilöautotuotanto päättyi marraskuussa 1942.

170 VG (1939–1942)

Vuonna 1939 esiteltiin häkäpönttö-malli vastauksena ongelmaan jonka Saksan polttoainevarojen, etenkin bensiinin mennessä ensisijaisesti Wehrmachtin käyttöön sotarintamalla aiheutti. Tehon jäädessä 22 hevosvoimaan, joka oli alle 60% auton normaalista tehosta, oli ratkaisu polttoaine-pulassa tyhjää parempi. Häkäpönttö-järjestelmä nosti auton hintaa 1000 RM, jälkiasennuksen voitaessa tehdä jo valmiiseen autoon.

170 V (1946–1950)

Sodan jälkeisen tuotannon käynnistyttyä Daimler-Benz aloitti valmistuksen toukokuussa 1946 luomalla 170 V-mallista riisutun version josta voitiin valmistaa eri käyttötarkoituksiin sopivia variaatioita, kuljetusajoneuvojen ollessa prioriteettien kärjessä. Kesäkuussa 1946 aloitettiin pakettiauto-versioiden valmistus, saman vuoden syys- ja lokakuussa tarjontaa täydennettiin ambulanssi ja poliisi-ajoneuvojen malleilla. Ambulanssit perustuivat pakettiauto-versioon ja poliisi-ajoneuvot riisuttuun versioon. Sodan aiheuttamien vaurioiden takia tehtaiden alkutuotanto oli laadullisesti karua.

Heinäkuussa 1947 alkoi normaali sedan-mallien tuotanto uudestaan. Ambulanssien ja poliisi-mallien valmistus siirtyi vuosien 1948-1949 aikana Bochumiin Lueg-koripajalle, niiden saadessa koripäivityksen joka toi niiden tilavuuden ja laatuvaatimukset ajantasalle.

170 D (1949–1950)

Toukokuussa 1949 Daimler-Benz esitteli kaksi uutta mallia: 1,7-litraisella dieselmoottorilla varustetun 170 D-mallin ja ylellisemmin varustetun 170 S-mallin, jonka päivitetty M136-moottori oli nostettu 1767 cm³-tilavuuteen. Diesel-mallin M136-bensamoottorista kehitetty 1697 cm³ OM636-moottori, jonka pienempi polttoaineenkulutus ja lähes bensamallia vastaava teho, takasi sen suosion edelleen bensiini-pulan riivaamassa Saksassa jossa diesel-polttoainetta oli saatavilla paremmin.

170 S (1949–1952)

170 D:n kanssa esitelty 170 S oli lähtöpiste Daimler-Benzin paluulle ylellisempien auton valmistukseen. 170 V:n tavoin sen konsepti perustuu sotaa edeltäneeseen ylelliseen 230-malliin. Suurennettua koria käyttänyt 170 S muistuttaakin paljolti 230:tä, tosin neljäsylinterillä ja pienempi-tilavuuksisella moottorilla varustettuna. Moottori oli kuitenkin 1767 cm³-tilavuudellaan V-mallia suurempi myös tehonsa puolesta, V:n 38 hevosvoiman teho oli noussut 52 hevosvoimaan. Tilavamman matkustamon, tehokkaamman moottorin, korkeamman viimeistelyn tason ja tuulilasin alareunaan siirrettyjen tuulilasinpyyhkijöiden lisäksi 170 S käytti uudistettua kolmiovarsituentaa etupyörille edellisen kahden poikittain, pyöräkeskiön ylä- ja alapuolelle asennetun lehtijousen sijaan.

Vuonna 1952 mallin saadessa uudituksina mm. rattivalitsimen vaihteistolle lattivalitsimen sijaan, painike-käynnistyksen ja leveämmän raidevälin takapyörille, Sb-malli siirtyi oman W191-korikoodin alle vuoteen 1953 asti jolloin se sulautettiin takaisin W136-sarjaan.

170 Va ja 170 Da (1950–1952)

Toukokuussa 1950 bensa- ja diesel-mallit saivat uudet, suuremmalla 1767 cm³-tilavuudella varustetut moottorit. Bensa-mallin teho nousi 38 hevosvoimasta 45 hevosvoimaan ja diesel-mallin teho nousi 38 hv:sta 40 hevosvoimaan. Lisäksi mallien ajomukavuus parantui niiden saadessa 46 mm leveämmän takapyörien raidevälin, vahvemmat rumpujarrut ja teleskooppiset iskunvaimentimet edellisten mäntä-tyyppisten iskunvaimentimien tilalle. Matkustamon tilavuus kasvoi mahdollistaen hiukan leveämmät istuimet ja ilmanvaihtoa parannettiin suojaamalla ilmanvaihtoventtiilit viimaa vastaan. Myös tavaratilaan pääsi nyt käsiksi ulkoa luukun kautta.
Pienten kirjainten käyttöä mallinumeroiden perässä paranneltujen versioiden erottelemiseksi toisistaan jatkettiin 1960-luvun puoliväliin asti, kunnes Daimler-Benz ryhtyi selkiyttämään mallistojen nimeämistä.

170 Vb ja 170 Db (1952–1953)

Toukokuussa 1952 mallit saivat 18 mm leveämmän takapyörien raidevälin, yksiosaiset puskurit, suurennetun tuulilasin ja korin sisäpuolelle sijoitetut tuulilasinpyyhkijöiden moottorit. Moottoritilan kyljissä olleet säleiköt olivat muuttuneet vaakasuuntaisiksi niiden ollessa ennen taaksepäin viistotut.

170 S-V ja 170 S-D (1953–1955)

Uusien ponttooni-mallien, eritoten 180:n ilmestyessä markkinoille 1953, Daimler-Benz sulautti W191-sarjan takaisin W136-sarjaan, yhdistäen sen 45 hv M136-moottorin W191-sarjan koriin. Etupyörien tuennaksi vaihdettiin W136-sarjassa käytetyt poikittaiset lehtijouset W191:n kolmiotukivarsien tilalle. Takapyörien heiluriakseli, jota oli käytetty kummassakin sarjassa säilyi käytössä. Vaihteiston valitsimena pysyi rattivalitsin, muun sisätilan varustelun säilyessä perustasoisena. Muita ulkoisia eroavaisuuksia oli moottoritilan kylkisäleikön kromauksen puuttuminen, yksinkertaisemmat puskurit ilman lisäsuojia sekä rusetti-mallinen tavaratilan luukun kahva aikaisemman kääntökahvan sijaan.

Mallien tuotanto jatkui vuoteen 1955 asti asiakaskunnan totuttamiseksi siirtymäkauteen uuteen ponttoonimallistoon, joiden itsekantava korirakenne ja merkittävän ulkoisesti muuttunut ulkonäkö ilman erillisiä lokasuojia hämmensi vanhan ostajakunnan asiakkaita. Nämä yhdistelmä-mallit saivat nimeksi 170 S-V ja 170 S-D.

• 
  1936–1942 tuotantokauden 170 V
• 
  Vuoden 1950 170 V
• 
  Ohjaamo
• 
  170 Vb
• 
  170 S-D

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mercedes-Benz W136 Wikimedia Commonsissa