Melancholia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Melancholia
Melancholia poster.jpg
Ohjaaja Lars von Trier
Käsikirjoittaja Lars von Trier
Tuottaja
  • Meta Louise Foldager
  • Louise Vesth
Säveltäjä Richard Wagner
Kuvaaja Manuel Alberto Claro
Leikkaaja Molly Malene Stensgaard
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Ruotsi
Ranska
Saksa
Tuotantoyhtiö
Ensi-ilta
Kesto 135 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 9,4 miljoonaa dollaria
Tuotto 21,8 miljoonaa dollaria[1][2]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Melancholia on vuonna 2011 ensi-iltansa saanut scifi-draamaelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Lars von Trier. Sen pääosia esittävät Kirsten Dunst, Charlotte Gainsbourg, Kiefer Sutherland, Alexander Skarsgård, Brady Corbet, Cameron Spurr, Charlotte Rampling, Jesper Christensen, John Hurt, Stellan Skarsgård ja Udo Kier.

Elokuvan juoni keskittyy kahteen siskokseen, joista toinen on valmistautumassa häihinsä juuri ennen kuin tähtienvälinen planeetta uhkaa törmätä maahan. Elokuva on tanskalaisen Zentropa-yhtiön tuottama, jonka lisäksi kansainvälistä tuotantotukea tuli Ruotsista, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Se sai ensi-iltansa Cannesin 64. elokuvafestivaaleilla toukokuussa 2011. Kirsten Dunst sai roolistaan parhaan naisnäyttelijän palkinnon.

Vuonna 2016 Melancholia äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 50 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.[3]

Melancholian ja Maan kuolemantanssi.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan johdanto on hidastettu kuvasarja sen päähenkilöistä ja maapallon tuhoutumisesta toisen planeetan törmätessä siihen.

Johdannon jälkeen alkaa ensimmäinen osa, joka kertoo Justinen (Kirsten Dunst) ja Michaelin (Alexander Skarsgård) häistä. Häät ovat katastrofien sarja, jonka lopuksi Michael jättää Justinen.

Elokuvan toisen osan pääosassa on Justinen sisko Claire (Charlotte Gainsbourg). Claire hoitaa häiden jälkeen vakavasti masentunutta Justinea miehensä Johnin (Kiefer Sutherland) kanssa yhteisessä kodissa. Auringon takaa on paljastanut uusi planeetta, joka on nimetty Melancholiaksi. Melancholia lähestyy Maata, mutta tähtitiedettä harrastava John vakuuttelee törmäystä pelkäävälle Clairelle, että planeettojen radat kulkevat tutkijoiden laskelmien mukaan toistensa ohitse. Mitä uhkaavammaksi tilanne muuttuu, sitä paremmin Justine vaikuttaa toipuvan masennuksestaan.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Kirsten Dunst  … Justine  
 Charlotte Gainsbourg  … Claire  
 Alexander Skarsgård  … Michael  
 Kiefer Sutherland  … John  
 Cameron Spurr  … Leo  
 Charlotte Rampling  … Gaby  
 John Hurt  … Dexter  
 Jesper Christensen  … Pikkuisä  
 Stellan Skarsgård  … Jack  
 Brady Corbet  … Tim  
 Udo Kier  … Hääsuunnittelija  

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt-liitteen viisi kriitikkoa antoivat elokuvalle pistekeskiarvon 3,8.[4] Turun Sanomien Tapani Maskula kirjoitti katsojan pettyvän, jos odottaa tältä von Trierin uutuudelta tämän edellisten elokuvien tapaista rajua rienausta. Tällä kertaa von Trier tarjoaa Maskulan mielestä ”hillittyä hysteriaa”, joka ”silti sekoittaa tuoretta verta eurooppalaisen elokuvan klassisiin perinteisiin”. Hän ei pidä tätä Richard Wagnerin musiikin vyörytyksellä höystettyä elokuvaa ohjaajan parhaisiin kuuluvana, mutta silti visuaalisesti kauniina ”tiheänä alakulona”.[5]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kymmenen Robert-palkintoa[6]:
    • paras elokuva, ohjaus: Lars von Trier
    • paras naisnäyttelijä: Kirsten Dunst
    • paras sivuosan naisnäyttelijä: Charlotte Gainsbourg
    • paras ohjaaja: Lars von Trier
    • paras alkuperäiskäsikirjoitus: Lars von Trier
    • paras kuvaus: Manuel Alberto Claro
    • paras tuotannon suunnittelu:Jette Lehmann
    • paras erikoistehosteet Hummer Højmark, Peter Hjorth
    • paras äänisuunnittelu: Kristian Eidnes Andersen
    • paras leikkaus: Molly Malene Stensgaard

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Melancholia The Numbers. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
  2. Melancholia Box Office Mojo. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
  3. The 21st Century’s 100 Greatest Films, BBC Culture 24.8.2016.
  4. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2011, nro 22, s. 20.
  5. Maskula, Tapani: Taivas putoaa, sielu hajoaa Turun Sanomat. 3.6.2011. Viitattu 16.4.2019.
  6. Hollywood Reporter, 7.2.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timonen, Lauri: ”Koska sydän sanoi niin – Merkintöjä Lars von Trierin Melancholiasta”, Filmihullu 5/2011.