Siirry sisältöön

Charlotte Gainsbourg

Wikipediasta
Charlotte Gainsbourg
Charlotte Gainsbourg vuonna 2010
Charlotte Gainsbourg vuonna 2010
Henkilötiedot
Koko nimi Charlotte Lucy Gainsbourg
Syntynyt21. heinäkuuta 1971 (ikä 53)
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä, laulaja
Näyttelijä
Aktiivisena 1984–
Aiheesta muualla
www.charlotte-gainsbourg.com
IMDb
Elonet

Charlotte Lucy Gainsbourg (s. 21. heinäkuuta 1971 Lontoo, Britannia) on ranskalais-englantilainen näyttelijä ja laulaja. Gainsbourg on näytellyt muun muassa elokuvissa Jane Eyre – salattu rakkaus (1996), 21 grammaa (2003), The Science of Sleep (2006), I’m Not There (2007) ja Nymphomaniac (2013). Vuonna 2009 hän sai Cannesin elokuvajuhlilla parhaan naisnäyttelijän palkinnon roolisuorituksestaan Lars von Trierin elokuvassa Antichrist.[1]

Brittiläisen näyttelijän Jane Birkin ja ranskalaisen lauluntekijän Serge Gainsbourgin tytär Charlotte aloitti laulamisen ammatikseen samoihin aikoihin kun alkoi näytellä. Vuonna 1984 hän äänitti isänsä kanssa provosoivan dueton "Lemon Incest", joka herätti paljon kohua, mutta nousi silti Ranskan myyntilistoille ja sai kultalevyn kotimaassaan. Kappale julkaistiin sekä Serge Gainsbourgin vuoden 1985 albumilla Love on the Beat, sekä Charlotten omalla debyyttialbumilla Charlotte for Ever (joulukuu 1986). "Lemon Incest" heijasteli Charlotte Gainsbourgin varhaisten elokuviensa seksuaalisesti provokatiivista sävyä.[2]

Varhaisiin elokuviin lukeutuvat muun muassa L'Effrontée (1986, josta hän sai César-palkinnon lupaavimpana nuorena näyttelijänä), La Petite Voleuse (1988) ja Merci la Vie (1991). 1990-luvulla hän keskittyi enemmän näyttelemiseen ja esiintyi elokuvissa, kuten Franco Zeffirellin vuoden 1996 Jane Eyre -filmatisoinnissa ja vuoden 1999 La Bûche -elokuvassa, josta hän voitti César-palkinnon parhaasta naissivuosasta.[2]

2000-luvulla Gainsbourg palasi musiikin pariin. Vuonna 2001 hän esiintyi Madonnan kappaleessa "What It Feels Like for a Girl". Hän näytteli elokuvissa kuten Michel Gondryn ohjaamassa The Science of Sleep (2006) ja työsti toista sooloalbumiaan. Hän sai apua säveltämiseen säveltäjiksi Jarvis Cockerilta ja Divine Comedy -yhtyeen Neil Hannonilta ja tuottaja Nigel Godrichilta. Elokuussa 2006 julkaistu 5:55 albumi nousi Ranskan listaykköseksi ja sai platinalevyn; single "The Songs That We Sing" nousi Ranskassa sijalle 30. Levy menestyi myös kansainvälisesti ja pääsi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listalle (sijalle 196) huhtikuussa 2007.[2]

Gainsbourg näytteli myös Todd Haynesin ohjaamassa Bob Dylan -elokuvassa I'm Not There ja palasi pian myös studioon. Hän pyysi tuottajaksi Beckin, joka auttoi muovaamaan hänen elektronisia pop-kappaleitaan. Vuoden 2009 lopulla Euroopassa julkaistu IRM sai inspiraationsa hänen kokemastaan vakavasta vesihiihto-onnettomuudesta. Samana vuonna ilmestyi Lars von Trierin ohjaama, kiistelty kauhuelokuva Antichrist, jossa Gainsbourg näytteli Willem Dafoen rinnalla. IRM oli Ranskassa Top 5 -menestys ja saavutti Euroopassa timanttilevyn; Yhdysvalloissa se julkaistiin tammikuussa 2010 ja ylsi sijalle 69. Huhtikuussa 2010 ilmestyi live-EP Sunset Sound, ja joulukuussa 2011 julkaistiin tupla-albumi Stage Whisper, joka sisälsi seitsemän ennen julkaisematonta IRM-sessioiden studiokappaletta, sekä 11 live-esiintymistä vuoden 2010 Euroopan-kiertueelta.[2]

Useamman vuoden ajan Gainsbourg keskittyi elokuvauraansa. Hän näytteli muun muassa elokuvissa Confession of a Child of the Century (2012), yhdessä englantilaisen rocktähden Pete Dohertyn kanssa, sekä Lars von Trierin vuoden 2013 elokuvassa Nymphomaniac, josta hän sai Bodil- ja European Film Award -ehdokkuudet parhaasta naispääosasta. Hän lauloi myös elokuvassa oman versionsa kappaleesta Hey Joe.[2]

Hän oli ehdolla Lumières-palkintoon parhaasta naispääosasta elokuvista Samba ja Three Hearts (2014). Gainsbourg palasi musiikkiin vuoden 2017 albumilla Rest, joka käsitteli hänen isänsä ja sisarpuolensa Kate Barryn kuolemia, lapsuuden pelkoja, ujoutta ja muita haasteita – tällä kertaa hän kirjoitti kappaleensa ranskaksi. Albumi sisälsi yhteistyötä mm. Daft Punk - yhtyeen Guy-Manuel de Homem-Christon ja Paul McCartneyn kanssa. Rest nousi Ranskassa Top 20 -listalle ja toi Gainsbourgille vuoden naisartistin palkinnon vuoden 2018 Victoires de la Musique -gaalassa. Hän sai myös César- ja Lumières-ehdokkuudet parhaasta naispääosasta elokuvasta Promise at Dawn.[2]

Tänä aikana hän näytteli myös Gaspar Noén elokuvassa Lux Æterna (2019), elokuvassa Suzanna Andler (2020) sekä ohjasi dokumentin Jane by Charlotte (2021), jossa hän tutki suhdettaan äitiinsä. Maaliskuussa 2022 hän oli mukana Soundwalk Collectiven albumilla Lovotic, joka käsitteli ihmisten ja robottien välisiä tunne- ja seksuaalisuhteita. Levy julkaistiin kollektiivin omalla Analogue Foundation -levymerkillä ja mukana oli myös Antichrist-elokuvan vastanäyttelijä Willem Dafoe.[2]

  • Charlotte for ever (1986)
  • 5:55 (2006)
  • IRM (2010)
  • Stage Whisper (2011)
  • Rest (2017)
Gainsbourg vuoden 2011 Cannesin elokuvajuhlilla.
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1984 Kaikki rakkauteni Paroles et Musique Charlotte Marker
1985 La tentation d’Isabelle lapsi
An Impudent Girl Charlotte Castang
1986 Charlotte for Ever Charlotte
1988 Kung Fu Master Lucy
Jane B. par Agnès V. Jane Birkinin tytär
Le Petit voleur (engl. The Little Thief) Janine Castang
1990 Il Sole anche di notte (engl. The Sun Also Shines at Night) Matilda
1991 Kiitos elämä Merci la vie Camille Pelleveau
Aux yeux du monde Juliette Mangin
1992 Amoureuse Marie
1993 The Cement Garden Julie
1996 Jane Eyre – salattu rakkaus Jane Eyre Jane Eyre
Anna Oz Anna Oz
Love, etc. Marie
1999 Tunkeutuja The Intruder Catherine Girard
Season’s Beatings Milla Robin
2000 Passionnément Alice Almeida
2001 Félix et Lola Lola
My Wife Is an Actress Charlotte
2003 21 grammaa 21 Grams Mary Rivers
2004 Sen pituinen se Ils se marièrent et eurent beaucoup d'enfants Gabrielle
2005 L’un reste, l’autre part Judith
Lemming Bénédicte Getty
2006 Nuovomondo Lucy Reed
I Do Emma
The Science of Sleep Stéphanie
2007 I’m Not There Claire Clark
2008 The City of Your Final Destination Arden Langdon
2009 Antichrist She
Persécution Sonia
2010 The Tree Dawn
2011 Melancholia Claire
2012 Confession of a Child of the Century Brigitte
Do Not Disturb Lilly
2013 Nymphomaniac Joe
2014 Jacky in Women's Kingdom La colonelle
Son épouse Catherine de Rosa
Samba Alice
Three Hearts Sylvie Berger
Misunderstood Mother
2015 Every Thing Will Be Fine Kate
2016 The Jews Mathilde Bensoussan
Independence Day: Uusi uhka Independence Day: Resurgence Dr. Catherine Marceaux
Norman: The Moderate Rise and Tragic Fall of a New York Fixer Alex Green
Dark Crimes Kasia
2017 Ismael’s Ghosts Sylvia
Lumiukko The Snowman Rakel Fauke
La promesse de l’aube Nina Kacew
2018 I Think We’re Alone Now Violet
2019 Lux Æterna Charlotte
My Dog Stupid Cécile Mohen
2020 Suzanna Andler Suzanna Andler
  1. Charlotte Gainsbourg Festival de Cannes. Arkistoitu 7.1.2010. Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Phares, Heather: Charlotte Gainsbourg Songs, Albums, Reviews, B... AllMusic. Viitattu 25.4.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]