Meiolania

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meiolania
Meiolania platyceps
Meiolania platyceps
Fossiili
NeogeeniKvartääri
MioseeniPleistoseeni[1][2][3]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Alaluokka: Diapsidit Diapsida
Kladi: Testudinata
Kladi: Meiolaniformes
Heimo: Meiolaniidae
Suku: Meiolania
Owen, 1886
Synonyymit
  • Ceratochelys Huxley, 1887 (nomen novum)
  • Miolania Boulenger, 1887 (nomen novum)
Lajit
  • M. brevicollis Megirian, 1992
  • M. mackayi Anderson, 1925
  • M. platyceps Owen, 1886
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Meiolania Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Meiolania Commonsissa

Meiolania (nimen merkitys: ”pieni vaeltaja”[4]) on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden suku, joka eli keskiseltä mioseenilta myöhäiselle pleistoseenille ja mahdollisesti holoseenille asti. Sen fossiileja on löydetty Oseaniasta. Meiolania ei ollut varsinainen kilpikonna (Testudines), mutta se edusti läheistä kehityshaaraa, jonka uskotaan eronneen kilpikonnista varhaisjurakaudella.[1][2][3][5]

Meiolanian kuvasi ensimmäisen kerran Richard Owen vuonna 1886, joka tuolloin piti eläintä jonkinlaisena liskona. Owen vertasi eläintä aiemmin nimeämäänsä Megalania-jättiläisvaraaniin (”suuri vaeltaja”), ja antoi uudelle suvulle nimeksi Meiolania (”pieni vaeltaja”).[1][4][6]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meiolania platycepsin häntä

Suurin Meiolania-laji oli eräs Queenslandissa elänyt nimeämätön laji, jonka kilven pituus oli noin kaksi metriä. Se oli siis samaa kokoluokkaa kuin Megalochelys atlas, suurin koskaan elänyt maakilpikonna. Pienin laji puolestaan oli Uudessa-Kaledoniassa elänyt M. mackayi, jonka kilven pituus oli noin 70 senttiä.[1][3][7] Suurta kokoaan lukuun ottamatta Meiolanian huomiota herättävin piirre olivat sen päätä koristaneet sarvet ja kyhmyt. Kaksi sarvea sojotti kallon sivuille kuten lehmällä, joten on epätodennäköistä, että Meiolania olisi pystynyt vetämään päänsä kilven alle nykyisten kilpikonnien tapaan. Eläimen häntä oli luurenkaiden ympäröimä ja päättyi piikikkääseen nuijaan.[6][7]

Levinneisyys ja sukupuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meiolania ilmestyi Australian mantereella, missä sen fossiileja ollaan löydetty Pohjoisterritoriosta ja Queenslandista. Lisäksi suku levittäytyi Tyynenmeren saarille (Lord Howelle ja Uuteen-Kaledoniaan), mahdollisesti kelluen samalla tavalla kuin nykyiset jättiläiskilpikonnat ovat saapuneet asuinsijoilleen.[1][5][8]

Meiolania hävisi Australian mantereelta myöhäisellä pleistoseenilla luultavasti pääasiassa ihmisen liiallisen hyödyntämisen takia, mutta myös elinympäristön kuivuminen on saattanut vaikuttaa sen katoamiseen. Lord Howen saarella elänyt M. platyceps kuoli sukupuuttoon jo ennen ihmisen tuloa sen elinalueelle.[3]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meiolania oli luultavasti kasvinsyöjä.[1] Sitä on pitkään pidetty maaeläimenä, mutta tarkempi tutkimus viittaa sen sittenkin eläneen vedessä. Se käveli mahdollisesti veden pohjassa kuten nykyiset Chelydra-suvun näykkijäkilpikonnat. Se saattoi elää matalilla laguuneilla nykyisen merileguaanin tapaan.[9]

Fylogenia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sterli (2015).[1] Kladogrammista on jätetty pois Trapalcochelys, Patagoniaemys ja Gaffneylania, joiden sukulaissuhteet ovat epäselvät.


 †Meiolaniformes 

Chubutemys





Peligrochelys






Otwayemys



 †Meiolaniidae 

Niolamia




Ninjemys




Warkalania



Meiolania








Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Sterli, Juliana: A Review of the Fossil Record of Gondwanan Turtles of the Clade Meiolaniformes. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, huhtikuu 2015, 56. vsk, nro 1, s. 21–45. doi:10.3374/014.056.0102. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  2. a b Sterli, Juliana & de la Fuente, Marcelo S. & Krause, J. Marcelo: A new turtle from the Palaeogene of Patagonia (Argentina) sheds new light on the diversity and evolution of the bizarre clade of horned turtles (Meiolaniidae, Testudinata). Zoological Journal of the Linnean Society, heinäkuu 2015, 174. vsk, nro 3, s. 519–548. doi:10.1111/zoj.12252. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  3. a b c d Rhodin, Anders G. J. & Thomson, Scott & Georgalis, Georgios L. & Karl, Hans-Volker & Danilov, Igor G. & Takahashi, Akio & S. de la Fuente, Marcelo & Bourque, Jason R. & Delfino, Massimo & Bour, Roger & Iverson, John B. & Shaffer, H. Bradley & van Dijk, Peter Paul: Turtles and Tortoises of the World During the Rise and Global Spread of Humanity: First Checklist and Review of Extinct Pleistocene and Holocene Chelonians. Chelonian Research Monographs, 16.4.2015, 5. vsk, nro 8, s. 1–66. Chelonian Research Foundation. doi:10.3854/crm.5.000e.fossil.checklist.v1.2015. ISSN 1088-7105. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  4. a b Isaak, Mark: Etymology: Misnamed Curiosities of Biological Nomenclature. 29.4.2019. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  5. a b Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Basal Mesozoic Turtles. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 65–113. doi:10.3374/014.058.0105. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  6. a b Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 487. London: Hermes House, 2016. ISBN 978-1-84681-209-5. (englanniksi)
  7. a b Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R. J. G. & Gardiner, Brian: The Macmillan Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 69. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
  8. Hawkins, Stuart & Worthy, Trevor H. & Bedford, Stuart & Spriggs, Matthew & Clark, Geoffrey & Irwin, Geoff & Best, Simon & Kirch, Patrick: Ancient tortoise hunting in the southwest Pacific. Scientific Reports, 6.12.2016, 6. vsk. doi:10.1038/srep38317. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
  9. Lichtig, Asher & Lucas, Spencer: The ecology of Meiolania platyceps, a Pleistocene turtle from Australia. New Mexico Museum of Natural History and Science Bulletin, marraskuu 2018, 79. vsk, s. 363–368. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)