Marwan II

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Marwan II oli umaijadien dynastian viimeinen Damaskoksen kalifaatin kalifi vuosina 744–750.[1]Asemansa Marwan saavutti nousemalla kapinaan ja voittamalla Ibrahimin joukot.[2]

Marwan oli valtaan noustessaan 50–60-vuotias, ja hänestä oli tullut pohjoisten alueiden vaikutusvaltainen kuvernööri sekä kokenut sodanjohtaja Bysantin vastaisissa taisteluissa. Ilmeisesti hän oli harkinnut vallankaappausta jo Walid II:n murhan aikoina ja edennyt etelään suuren armeijan kanssa.[3] Silloin hän oli kuitenkin tyytynyt Mesopotamian kuvernöörin virkaan. Marwanin valtaannousun tiellä oli Sulaiman ben Hisham, jonka yksityisarmeijan hän kohtasi Damaskoksen ja Baalbekin välisellä tiellä. Marwan voitti taistelun ja oli valmis luovuttamaan kalifin arvon Walid II:n vangituille pojille. Damaskoksen valloituksen jälkeen poikien kohtalo kävi selväksi; heidät oli surmattu ja Marwanista tuli kalifi.[4]

Vuonna 745 Mesopotamiassa puhkesi kapina. Seuraavana vuonna bysanttilaiset tuhosivat suuren osan laivastoa ja valloittivat Kyproksen, Arabiassa puhkesi kapina ja kalifi menetti Mekan ja Medinan. Abbasidit nosti mustan kapinalipun vuonna 747, ja kalifin sotapäällikkö kärsi tappion. Vihdoin Abu al-Abbas julisti 750 itsensä kalifiksi ja Umaijadien kalifidynastian hallituskausi oli 751 ohi. Silloin abbasidipäällikkö Abu Muslim voitti Marwanin ja hävinnyt kalifi sai surmansa pakomatkalla Egyptissä. Kalifiksi noussut Abu al-Abbas aloitti heti Umaijadien suvun säälimättömän teurastuksen.[5] Suvusta vain yhden, Hisham ibn Abd al-Malikin pojanpojan Abdarrahmanin onnistui paeta Afrikan kautta Espanjaan, minne hän perusti Cordoban emiraatin.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hawting, G. R.: The first dynasty of Islam. The Umayyad caliphate AD 661-750. . (englanniksi)
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen ja Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Petersen, s. 221
  2. Hawting, s. 97
  3. Hawting, s. 96
  4. Hawting, s. 98
  5. Petersen, s. 223
  6. Petersen, s. 224-225
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.